skrubu

Aforismeja raiteilla on sarja hajanaisia ajatuksia siroteltuna ratikoihin, metroihin ja lähijuniin. Näin käy ilmi HSL:n uutisesta.

Väsynein aamusilmin tuijotin tässä kerran hiukan pidempään yhtä aforismia. Kyseessä oli Jussi Helmisen ”Peilistä näkyy vain taaksepäin”.

Hämmentävää, muttei erityisen hyvällä tavalla. Miten niin vain taaksepäin? Peilistä näkyy hyvinkin sivulle, ylös tai alas ja aika moneenkin suuntaan: Sehän on ihan kiinni katsojan ja peilin välisestä kulmasta, sekä peilin pinnan muodosta.

Itse asiassa pelistä taaksepäin näkeminen lienee oikeasti perin speisifinen erikoistilanne, vain murto-osa siitä mihin peilillä voi nähdä, vaikka se usein onkin se miten me peiliä käytämme ja miten asiaa usein ajattelemme (ja johon olemme tottuneet).

Siksipä mielestäni Helmisen ajatelmasta puuttuu totunnaisten ajatusrakennelmien kyseenalaistaminen (sehän suorastaan pönkittää sovinnaista) ja siitä puuttuu polemiikki. Ainoa paradoksi Helmisen tuotoksessa on se, että sitä kutsutaan aforismiksi.

Maalausta opiskellut kreikan lahja musiikkiamaailmalle, progebändi Aphrodite’s Child kosketinsoittaja Evangelos Odysseas Papathanassiou, paremmin tunnettu nimellä Vangelis, julkaisi vuonna 1973 levyllisen eläindokumenttisarjaan säveltämäänsä musiikkia albumilla L’Apocalypse des animaux.

Maanantaipoppina kyseiseltä levyltä kaunis La Petite Fille de la mer.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Uusien ratikoiden matriisinäytöt (vai mitä ne nyt on joissa lukee seuraavan pysäkin nimi) ovat silleen jänniä, että hiukan heikkonäköisenä pienen t-kirjaimen poikkiviiva on perin huomaamaton ja kirjaimen muoto tuo mieleen lähinnä l-kirjaimen. Mikonkatu.

Expertise helps you notice unexpected events but only when the event happens in the context of your expertise. Put experts in a situation where they have no special skill and they are ordinary novices taxing their attention just to keep up with the primary task. And no matter what the situation experts are not immune to the illusory belief that people notice far more than they do.
–
The Invisible Gorilla by Christopher Chabris and Daniel Simons

Aikansa superyhtye Crosby, Stills, Nash & Young, jossa Neil Young oli mukana hyvin vaihtelevasti, julkaisi toisen ja toistaiseksi parhaiten myyneen levynsä, Déjà Vu, vuonna 1970.

Tänään, kyseiseltä levyltä, maanantaipoppina CSN&Y: Teach Your Children. Kappaleen kirjoittamiseen oli Graham Nashia inspiroinut Diane Arbusin vuonna 1962 ottama valokuva Child with Toy Hand Grenade in Central Park. Ja kappaleen valintaan päivän maanantaipopiksi inspiroi alkavat opinnot.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Tuossa vähän aikaa sitten ihmettelin Sydänmerkkiä, tai lähinnä sitä, miten perunalla voi olla Sydänmerkki kun merkki tarkoittaa sitä, että tuote on tuoteryhmässään parempi valinta suolan määrän ja rasvan laadun ja määrän suhteen.

Kun tässä äsken näin porkkanapussissa Sydänmerkin, hämmästykseni kasvoi. Tuore porkkana? Mihin näitä verrataan? Ovat parempi valinta kuin tönkkösuolatut, silavalla päällystetyt porkkanat?

Asiaa hiukan tarkemmin tutkiessani käy ilmi, että merkin tuotekohtainen myöntämisperuste tuoreiden kasvisten sekä marjojen ja hedelmien kohdalla on ”kaikki tuoreet, paitsi kookos”.

Ahaa! Kyseessä dilemma Sydänmerkin viestinnässä: Ammutaan täyslaidallisella kohti pahaa suolaa ja ilkeää rasvaa sekä pommitetaan syntistä kolesterolia, kurjaa natriumia ja viheliäistä sokeria. Jossain taustalla, kaiken savun ja hälinän takana, liputetaan väsynein voimin kivan kuidun puolesta ja hurrataan heiveröisellä äänellä mukaville marjoille ja ihanille tuoreille vihanneksille.

No. Nyt ei ainakaan tarvitse ihmetellä sen enempää.

En tiedä kuinka automatisoitua tämä on, eikä sillä oikeastaan ole mitään väliä, sillä tuleehan sitä pakostakin hyvälle tuulelle kun ensin on kuunnellut musiikkia josta pitää ja sitten bändi vielä kiittää siitä, että olen kuunnellut heidän musiikkiaan.

Tack.

Toimii!

Huomasinpas tuossa pienen yksityiskohdan Photoshopista jota en ollut huomannut aikaisemmin.

Olin kokeilemassa josko saisin eräästä kuvasta tehtyä isoin pikselein paitaa ja tarvitsin pikseleilleni, jotka siis tein Render > Mosaic -suodattimella, läpinäkyvyyttä sävyjen mukaan: Mitä vaaleampi sävy, sen läpinäkyvämpi. Tämähän hoituu, kuten me kaikki tiedämme, käteväsi Layer maskilla. Niinpä kopioin tekemäni kuvan uudelle layerille, invertoin sen ja Hue Saturation -säätimellä vetäisin silleen quick and dirty saturaation -100:n. Näin minulla oli harmaasävykuva jonka copypeistasin Layer maskiin.

Homma toimi kuten ajattelinkin paitsi, että joidenkin sävyjen läpinäkyvyydet eivät olleet täysin kohdallaan. Niinpä, koska kyseessä oli isot tasaiset sävypinnat, asetin taikasauvan toleranssin nollaan ja ryhdyin valitsemaan säätöä kaipaavia sävyä kun yllätyksekseni ruudulle ilmestyi paljon enemmän marssivia muurahaisia kuin mitä olin osannut odottaa.

Vasemmalla alkuperäinen, oikealla Layer maskiin kopioitu

Tasaiset sävypintani eivät siis enää olleet tasaisia vaan ditheroituja, ja tämä tuli näkyviin myös ikävästi kun muutin Layer maskin kontrastia.

Olin jo valmis huutamaan, ajattelematta asiaa sen enempää, pitkin internettejä, että Photoshopissa on bugi! Enpä sitä kuitenkaan tehnyt, vaikka se interneteissä niin usein tapana on, vaan päätin tutkia asiaa hiukan.

Kokeilin kopioida erilaisia sävyjä sinne tänne ja joihinkin ilmestyi ditherointia kun taas toisiin ei. Pähkäilin hiukan kunnes mieleeni muistui asetus jossa mainitaan ditherointi, mutta meni hetki ennen kuin löysin sen. Väriasetukset, Color Settings (mäkissä omppu+shift+k) ja sieltä, kun painaa oikean laidan painiketta More Options, ilmestyy dialogiin parin muun lisäkilkkeen ohella Conversion Options josta löytyy valinta Use Dither (8-bit/channel images). Tämä on perusasetuksissa valittu. Kun sen nappaa pois päältä ei Layer maskit ditheroidu kun sinne kopioi sisältöä (vaikka säävyt hiukan muuten saattaakin muuttua).

Rasti pois.

Bugi? Ei kai oikeastaan, koska konversio eri värimaailmojen välillä on valittu ditheroitavaksi. Harmittava feature? Jep. Kyseessä on siis se, kun dithering-optio on valittu, että Photoshop ditheroi sävyt kun esimerkiksi RGB-muodossa olevan sisällön leikkaa ja liimaa harmaasävymuotoon. En kuitenkaan ollut odottanut tätä tapahtuvaksi RGB-muodossa olevan kuvan sisällä pikseleitä Layer maskiin copypeistatessa, mutta näin vaan on, ja oletan sen olevan niin siitä yksinkertaisesta syystä, että Layer mask on, ja siksi myös käyttäytyy kuin, harmaasävykuva. Valokuvissa tuo ei ole koskaan häirinnyt, enpä ole ainakaan kiinnittänyt huomiota asiaan, mutta juuri tässä tapauksessa se häiritsi.