Pieni ja hento ote

Autolija, kun ystävällisesti hidastat tai pysähdyt antaen jalankulkijalle tilaa astua suojatielle, niin älä oleta, että jalankulkija näkee sinut, vaikka näkeekin auton. Tuulilasi usein heijastaa niin, ettei autoon näe. Usein näkee vain taivaan, kaupunkia tai mitälie jotain muuta kuin sen pienen parin sormen heilutuksesi jolla heiveröisesti kommunikoit ulkomaailmaan peltilehmäsi sisältä. Eli jos apostolin kyydillä matkaavat eivät heti sormiesi heilautuksen voimasta ryntää innoissaan suoraan siihen autosi eteen, ei se johdu siitä, etteikö tietä haluttaisi ylittää, vaan siitä, että viestisi on liian hento tullakseen huomatuksi. Tämä kannattaa pitää mielessä.

3 thoughts on “Pieni ja hento ote

  1. Suojatien käyttäjä, kun huomaat minun hidastaneen tai pysähtyneen ystävällisesti jotta pääsisit suojatien yli, älä panikoi kiihdyttämällä menoasi puolijuoksuun yli liukkaan tien päästäksesi mahdollisimman nopeasti pois autoni edestä; kulje toki reippaasti mutta turhia kiiruhtamatta, nauti kulustasi ja tuosta lyhyestä yhteisestä hetkestämme kun liikenne soljuu kuten pitääkin. Kiitosta arkisesta huomaavaisuudestani en odota, mutta hennosti pyydän sinua aina katsomaan oikealle ja vasemmalle ja tarvittaessa tinkimään omasta etukulkuoikeudestasi – varsinkin näin sateesta kiiltelevällä syyspimeällä, kun Sinua on joskus niin mahottoman vaikea nähdä kun lähestyt suojatietä.

  2. Aiheellinen muistutus. Hämärässä ei aina muista, että kesällä riitti vähempikin, mutta pimeällä pitää vilkuttaa isommasti.

    Autoilija Jyväskylästä komppaa tamperelaista ja muistuttaa myös, että vaikka syys- ja talvihämärällä voi kävelijästä tuntua, että jo sadan metrin päässä olevan auton valot ovat tarpeettoman kirkkaat, mutta älkää antako oman silmän hämätä, autoilijan vinkkelistä hukut aina pimeyteen. (Heijastin!)

Comments are closed.