Kiitos, hieno kokemus

Teevee tuntuu olevan tulvillaan kaikenlaista talenttiohjelmaa ja mitäkaikkea realitykilpailua. En pahemmin niistä välitä (paitsi mitä nyt niin määstä- ja toptseffistä), mutta se mitä olen nähnyt on pistänyt ihmettelemään miten jaloja ovat ohjelmien kilpailijat. Ihan jokainen (paitsi jokunen). Meinaan kun nuo kaikkensa antaneet kilpalijat kuulevat kun joku tuomari päättää kuka pääsee jatkoon ja kuka ei, niin kaikki joille näytetään ovea kiittävät, tosinaan vuolaasti jopa, ja kehuvat tuomareita. Kukaan ei kiroile tai räjähdä haukkumaan, että “Tässä minä kaikkeni annoin ja olen ihan hirveän hyvä, mistä sinä ylipukeutunut jätesäkki tiedät mistään mitään, häh?”, “Väärän valinnan teit. Kadut vielä joku päivä, ettäs tiedät… nih!” tai “Kautta pyhän kirkkoveneen mä työnnän moran sun kiduksiin, pahus soikoon, jos jossain vielä tavataan senkin flatulenssityynystä pöristen poistuvaa ilmaakin turhempi klovni!”. Ei. Kiitoksia sitä vaan ladellaan. Ja halataan tietenkin, tai kätellään. Heitetään peliin lisää vielä vähän kiitoksia. Hienoa oli, aivan fantsua.

Noin kuin oikeassakin maailmassa kävisi. Se olisi todella ihq. Että vaikka kaupassa olisi ostoksilla ja sieltä olisi maito loppu, niin sitä halaisi ja kehuisi myyjiä sekä kiittäisi niitä hienosta kokemuksesta. Olisihan se upeata. Eikös vaan?