Sopiva tilannenopeus, eli täyttä vauhtia, tuntui alamäkeä tulevan pyöräilijän strategia olevan kun vastaan, ylämäkeen hitaasti, tuli samaa väylää kaksi polkijaa vierekkäin. Oli selvää, että alamäkeen tuleva oli huomannut mahdollisesti menoansa hidastavat esteet jo kaukaa, koska aloitti kellonsa maanisen kilkuttamisen hyvissä ajoin, kuten kiihdyttämisensäkin. Kilikilikilikilikilikili… kilikilikili… kilikilikili. Kiireettömämmät vastaantulijat eivät ensin tajunneet mistä on kyse. Kilikilikili… kilikili, renkutti yhä vauhdikkaammin alamäkeen polkeva kelloansa. Kilikilikili… kilikilikili. Hitaammat huomasivat vastaantulevan ohjuksen ja antoivat tilaa. Sen sekunnin murto-osan kun nämä kolme kohtasivat, kuulin miten alamäkeen polkeva huusi jotain hitaammilleen – en kuullut mitä, mutta äänensävy oli ärsyyntynyt.
Vauhdikastaaa meenooaaa
