skrubu

däng däng

No, tämähän ei ole mitään uutta, mutta aina yhtä ärsyttävää. Amazon.co.uk möi, ainakin toissa päivänä, Kate Bushin uusinta hintaan £2.97 jos sen ostaisi mp3-muodossa (tänään hintaan £6.99). Mutta, eipä tätä muovitonta versiota saa tietenkään tähän maailman nurkkaan ostaa, ei. Ihan saman musiikin voi kyllä hankkia verkon kautta CD:nä (eli suojaamattomina digitaalisina tiedostoina tallennusmedialla). Ja vinyyliversionakin. Vaan ei suojaamattomina äänitiedostoina ilman, että ne ovat millään tallennusmedialla. Tätä logiikkaa on hyvin hyvin hyvin vaikea tajuta, ehkä jopa mahdotonta.

Jäinpäs miettimään tämmöistä kun tässä ennen joulua uutisoitiin Iittalan kontrolloineen esimerkiksi Muumi-mukien hintaa vastoin lain määräyksiä, ja siitä Kilpailuvirasto on sitten vaatimassa sakkoa, monia miljoonia. Niin, sitäpä siis minä vaan pohdin, että kun sitten IFPI Finland päättää seuraavan kolmen viikon ajan tiettyjen tuotteiden olevan myynnissä myynnissä alehintaan, niin ollanko siinä tavallaan vastaavanlaisessa tilanteessa? Määrääkö yksi taho, että nyt sadat kaupat ryhtyvät myymään alennuksella levyjä? Vai miten tämä massahinnanalennus oikeastaan toimii? Roudataanko kauppoihin alennusta varten uusi satsi levyjä joita sitten halvalla myydään pois? Osaako joku selittää?

Skeidajournalismin kaikenliioittelu – Hirveä myräkkä! Poikkeussää! Supermyrsky! Tuhomyrsky! – on johtanut siihen, että kun sitten kerrotaan hirmumyrskystä (oikeasti), on ensireaktio siihen: Pyh, sontaa, mikä lie pieni tuulenvire sieltä on tulossa, hyvä jos merenpinta edes värähtää.

Ja nyt kun sitten oikeasti, ja lähes kuin yllätyksenä tulleet (kun ei sää”uutisiin” oikein enää ole uskominen), sangen voimallisesti liikkuvat ilmamassat ravistelevat rakennuksia ja kaatavat puita, näyttää otsikoissa olevan puhetta lähinnä myrskystä. Ei hyperjättimyrskystä, yllätystuhomyräkästä tai mistään muustakaan pelleilystä. Vain myrskystä.

Joko tähän säähän ei mielikuvitus riitä keksimään liioiteltuja ylisanoja kun ne jo on käytetty lämpimiin kevätsateisiin ja piristäviin kesätuulahduksiin, tai sitten kunnon myrsky vaan tuottaa tarpeeksi tuloja ihan ilman hölmöilyä.

Pianisti Vince Guaraldi tunnetaan kai parhaiten Tenavat-animaatioihin tekemästään musiikista. Alunperin vuonna 1965 julkaistu A Charlie Brown Christmas on levyllinen Vince Guaraldi Trion esittämää jouluista musiikkia samannimiseen TV-ohjelmaan. Ja koska meillä on joulu, niin tänään lauantaisena maanantaipoppina tarjoillaan kyseiseltä levyltä joulu-loungea 60-luvulta.

Ja tähän loppuun vielä haiku, tunnelmakuvaus aamuiselta kävelyreissulta:

tuikku haudalla
jouluaattoaamuna
vesisateessa

Oikein hyvää joulua kaikille.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Kaikista niistä joululevyistä joita minun musiikkikokoelmastani löytyy on se toinen Leevi and the Leavingsin Varasteleva joulupukki (1990). Tämä on sen verran täydellinen ja synkkä joululevy, ettei sitä oikein jaksa kuin ehkä noin parin päivän ajan vuodessa kuunnella. Mutta nythän ne pari päivää juuri ovatkin, siksipä…

–
Katso lisää maanantaipoppia

Jouluvoi, juhlavoi
Jos ei jouluna ole voita (voiko joulupukki tullakaan?)
Varpunen jouluvoissa
En etsi valtaa loistoa, vaan voita päälle maan
Oi jouluvoi, oi jouluvoi, ja karppis uskolliset
Hei, karppi-ukot hyppikää, nyt on rasvan raikkahin aika
Rasvassa härkien kaukalon
Jouluvoi on pakastettu, karppi on jo ovella
On hanget korkeat nietokset, vaan rasva, rasva on meillä
Jouluvoi on muutakin kuin kissaa sekä vettä

(Inspiroiduin kirjoittamastani Facebook-kommentista levittämään rasvaista joulunsanomaa hiukan tänne bloginkin puolelle.)

Näin kun on alle viikko jouluun voi soittaa musiikkia joka tuntuu jouluiselta, vaikka kyseessä ei suoranaisesti ole joulumusiikki. Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni esimerkiksi Eaglesin neljännen levyn, One of These Nights (1975), päättävä I Wish You Peace.

–
Katso lisää maanantaipoppia

Tätähän tämä juttu kai oikeasti tarkoittaa:

Kaupallisen median rooli internetissä on kansalaisille epäselvä, kertoo kaupallinen media.

Lehden (ei kuitenkaan Lehden vaikka niin voisi kuvitella) Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 75 prosenttia suomalaisista näkee eron Ylen ja kaupallisten tekijöiden tarjoamissa nettipalveluissa. Lähes puolet ei osaa sanoa, eroaako kaupallisen median nettipalvelut Ylen vastaavista. Jopa 65 prosenttia vastanneista katsoo, että mainosrahoitteisen median tarjonta ei eroa riittävästi Ylen nettipalveluista.

Ja tässä vielä oiva mielipide tähän (hohhohijaa, krooh pyyh, zzz…) Yle-kinasteluun Aamulehden blogeista: Kuka eniten hyötyy netistä ovat yksinelävät mutta mitä yle puhuu netistä itsehän sinne ovat tupannneet itsensä.

–

Päivitys (vähän jutun julkaisun jälkeen): Heh, tuo alkuperäinen Aamulehden juttu löytyy vaikka mistä, muttei Aamulehdestä.