Ruokalista vain Kultapossukerhon jäsenille (melkein)

Joskus kun äkäinen internet-setä oli lyhyempi (ja hivenempi keveyempi), oli vaikka mitä kerhoa. Itse kuuluin ainakin Teräsmieskerhoon (moni kaveri Mustanaamiokerhoon), jossain vaiheessa lennokkikerhoon ja taisin käydä päiväkerhossakin jonkin aikaa (ei voi muistaa kaikkea) sekä tietenkin Kultapossukerhoon joka oli jotenkin kaikkien kerhojen äiti. Kerhotoiminta oli hip.

Etenkin sarjakuviin perustuvilla kerhoilla oli omia salakoodeja joita tulkitsemalla sai tietoja joista ei kerhon ulkopuoliset eivät tienneet mitään. Erittäin eksklusiivista. Mutta nämä salaiset viestit olivat aina jotenkinkin sidottu kerhon omaan toimintaan, nykyään kai se olisi joko brändiuskollisuuden pönkittämistä tai myynninedistämistä, silloin se oli jännää, selvästi jännempää kuin nenän kaivaminen.

Nykyään en tunne kuuluvani kerhoihin, vaikka kuulunhan minä oikesti. Kuulun esimerkiksi valokuvakerho Flickriin, keskustelu- ja prokrastinointikerho Facebookkiin ja vaikka mihin muuhun verkossa olevaan jollain muotoa sosiaaliseen ryhmään jossa ei kaikki ole automaattisesti mukana (eli minulla on tunnus ja salasana). Jotkut kerhot ovat avoimia ja niiden toimintaa voi katsella sivusta ilman, että kuuluu mukaan jengiin. Toiset ovat lukittuja ja niihin näkee vain jos on rekisteröitynyt kerholainen.

Yksi kohta jossa entisten aikojen kerhot eroavat näistä nykyisistä, on tietenkin se, että nykyisten elinehto on jäsentensä tuottama sisältö (ennen se oli kiva lisä), mutta myös se, että aikanaan kerhon aiheet olivat hyvin rajattuja kerhon omaan toimintaan. Nykykerhoissa toiminta on moninaista ja kerhohan oikeastaan vaan tarjoaa alustan jäsenilleen olla ihan mitään vaan.

Tähän väliin heitän pienen ajatusleikin. Kuvittele lounasravintola jolla on ruokalista. Tämä ruokalista on vapaasti luettavissa lounasravintolan seinien sisäpuolella. Nyt kuvittele itsesi miettimässä mihin lounasravintolaan menisit lounaalle – tänään on sellainen päivä, että voit mennä mihin tahansa lähiravintolaan lounaalle. Reippailetko lounasravintolasta lounasravintolasta lounasravintolaan katsomaan mitä on tarjolla ja kun olet tutustunut kaikkiin ruokalistoihin valitset jonkun ravintoloista lounaspaikaksi, vai haetko tiedon internetistä? (Minä haen tiedon netistä.)

Nyt kuvittele tämä: Lounasrvintola julkaisee ruokalistan seinensä ulkopuolella, mutta se näkyy vain Kultapossureholaisille. Jos olet kerholainen voit etukäteen tarkistaa mitä lounasravintolassa on tarjolla, jos et, pitää sinun käydä kyseisessä lounasravintolassa katsomassa seinältä mitä tänään on tarjolla. Lounasravintolalla ja Kultapossukerholla ei ole mitään sopimusta, eikä lounasravintola oikeastaan hyödy ainakaan suoraan rahallisesti mitenkään siitä, että julkaisee ruokalistansa Kultapossukerhon sivuilla. Kultapossukerho taas tietenkin hyötyy siitä, että se voi lounaslistan yhteydessä näyttää omia mainoksiaan. Olisko tällainen toiminta lounasravintolalta mielestäsi järkevää? Onko lounasravintolan hyvä rajata yleisö yhden kerhon mukaan?

Vaihda edellisestä kappaleesta Kultapossukerho Facebookiksi. Onko silloin järkevää, että lounasravintola rajaa ruokalistansa näkyvyyden fyysisen tilaansa ohella vain Facebook-kerholaisille? Tämä lounasravintola siis tukee Facebookkia sen omassa bisneksessään ja samalla rajaa oman bisneksensä näkyvyyttä. En tiedä miten te tekisitte, mutta jos minulla olisi lounasravintola, en rajaisi ruokalistan näkyvyyttä vaan pyrkisin maksimoimaan sen.

Nythän tilanne ei oikeasti ole näin paha. Mutta puoli vuotta tässä minulla meni ihmetellessä miksen mistään löydä Kipsarin ruokalistaa mistään. Moni teistä jotka klikkasitte itsenne Kipsarin sivuille tuosta äskeisestä linkistä varmaan ihmettelette, että miten olen voinut olla huomaamatta ruokalistaa? Helppoa: Selaimessani on Facebook Disconnect lisäosa, eli se pitää huolen, ettei Kultapossuke… eiku Facebook pysty seuraamaan liikkeitäni oman saittinsa ulkopuolella (minulle riittää se, että Google jo tietää kaiken).

Olen varmaan vähemmistössä, mutta minulla on vaikea tajuta, että joku pitää Facebook-kerhoa pääasiallisena julkaisualustana. Paljon järkevämpää olisi julkaista avoimesti Facebookin ulkopuolellla (esim. blogiin) ja sitten syndikoida sisältöä ympäri verkkoa (esim. Facebookkiin, Twitteriin, syötelukijoihin ja mitä kaikkea noita nyt on johon voi sisältöä tunkea). Vaan niinhän historia on todistanut, ettei hyvä aina voita (vrt. videoformaatit VHS vastaan Beta) vaan siitä joka saa parhaan jalansijan tavalla tai toisella, vaikka parempaa olisi tarjolla, tulee de facto standardi (vähän niiku .doc tai .ppt) koska lähes kaikki käyttää sitä (ja siksi muidenkin on).

5 thoughts on “Ruokalista vain Kultapossukerhon jäsenille (melkein)

  1. Mä periaatteessa ymmärrän ton FB-siirtymisen niin hyvin. Suurin osa etenkin firmojen blogialustoista (jos joutuu käyttämään jotain julkaisujärjestelmää esim.) on kankeita ja hitaita, siinä missä FB päivittyy yhtä helposti kuin ajatus. Melkeinpä. Firmat joissa verkkoviestintä ei ole primääritehtävä, ja asioita esim. hoitaa milloin kukakin kerkeää, on löydyttävä se yksinkertaisin mahdollisin ratkaisu.

    Blogialustoista voi tietysti ihmetellä, että mikä on vialla, kun FB hakkaa ne julkaisualustana. No se, että se julkaisu on liian monen napin takana.

  2. Hei mäkin kuuluin Teräsmies-kerhoon! Olet nyt sitten toinen tietämäni henkilö, joka on syyllistynyt moiseen. Mulla on jäsenkorttikin salakieliavaimineen vielä jossain tallessa.

  3. Kriisi: Joo, toi käytön helppous on kyllä ohjaava tekijä. Toisaalta helppoahan olisi myös kirjoittaa menu meiliin ja lähettä se Posteroukseen (josta se sitten leviäisi maailmalle pienellä virityksellä esim dlvr.itin kautta).

    Marjut: Mulla ei taida olla salakieli(oliko se kryptonia?)avainta jäljellä enää. Tai jos on, niin en uskalla etsiä tuolta laatikoistani.

  4. Kriisin pointti on validi; ymmärrän hyvin että Ison Konsernin enttöprais-seeämmäs ei taivu pikkupäivityksiin yhtä helposti kuin Facebook/Blogger/Wordpress tai muu vastaava tarkoituksenmukainen alusta.

    Mutta tässä tapauksessa uskon paremminkin olevan kyse siitä, ettei haluta luoda tai perustaa varta vasten työkaluja, vaan muodinmukaisesti käyttää pilveä, eli oma “sivusto” on vain se yksi kiintopiste minne imetään muualla tuotettua sisältöä.

    Se, onko Facebook sitten se oikea alusta sisällön syndikointiin, on ihan toinen debatti se. Mutta minusta puolusteltavissa – suomessakin käyttäjäkanta – joka siis voi saada sisällön Facebookissa, käymättö lähtöruudun kautta – on laaja, ja sisältö on saatavissa facebookittomille. Edellyttäen tietysti ettei Facebook ole blokattuna.

    Itse olen siirtynyt käyttämään Facebookia Applifierilla tehdyllä appilla, jolloin Facebook ei tiedä (hah! As if.) kuka minä normiselaimessani olen.

Comments are closed.