Kuvia katselemassa

Pari huomiota jokusesta nähdystä näyttelystä.

Stoassa roikkui Stefan Bremerin näyttely Helsinki. Tyypillä on kyllä silmää ja taitoa vangita näkemänsä, sitä ei voi kiistää, mutta kuvanmanipulaatiotaidot ovat kyllä valitettavan huonossa jamassa. Tahdoin vilpittömästi ymmärtää esimerkiksi suurkirkon lentoa, mutta mitä pidempään katsoin kahdesta kuvasta koostuvaa kokonaisuutta, sen enemmän pelkäsin silmieni alkavan vuotaa verta. Vaikka näyttelyssä oli jokunen ihan onnistuneestikin käsitelty kuva, oli parasta antia kuitenkin manipuloimattomat teokset.

Valokuvataiteen museon hämärässä riippui Timo Kelarannan kuvia vuosien varrelta. Näissä kuvissa kuvankäsittely loistaa poissaolollaan. Maku on aina tietenkin asia josta voi – ja ehkä pitääkin – kiistellä, mutta minusta Kelarannan kuvat ovat vallan mainioita; niistä jaksaa lumoutua pidempäänkin. Tämän näyttelyn taidan käydä katsomassa vähintään kerran vielä.

Hippolytessä Maija Savolaisen kuvat olivat jänniä, mutta niiden mielenkiintoa vähensi niistä kirjoitettu selitys joka pahimmillaan on ihan dadaa. Studion puolella (eli arkisesti Hippolyten toimiston seinillä) hengailleet Kapan kännykkäkuvat olivat mukavan outoja.

Tämän vuoden ajan toiminnassa oleva galleria Laboratory (osana dizainpääkupunkihommelia) tarjosi mukavan kattauksen Martin Parrin näkemystä meistä. Hauska näyttely, tosin aika epätasainen. Ehkä sitä on vaan nähnyt niin paljon kyseisen herran töitä, että odotukset olivat jostain nasevammasta. Vähän tuli semmoinen fiilis, että kiireellä ja vankalla rutiinilla on tämä homma hoidettu. Ei kuitenkaan missän nimessä mikään huono näyttely.

kuva lampusta
Lamppu kahvilan seinällä

2 thoughts on “Kuvia katselemassa

  1. Tuli kuvamanipulaation taidosta mieleen, kuinka useammatkin kuvataiteilijat innostuivat takavuosina tekemään digitaalisia maalauksia. Parin vuosikymmenen harjaantuminen öljyvärien ja grafiikan parissa ei pätevöittänyt teknisesti käyttämään Paintia(!)…

Comments are closed.