Hei sinä… joku,

Tunnustan, että minulla on todella huono nimimuisti. Se on noloa minulle viestittäjänä ja antaa viestin vastaanottajalle minusta vähemmän hyvän kuvan: on kuin olisin penseä tai muuten vaan indiferentti kun en muista.

Jos olen kasvokkain ihmisen kanssa jonka nimeä en muista, voi tilanne olla aika hirveä, mutta siitä voi kuitenkin selvitä kommunikoimalla. On ääntä, ilmettä ja käsien heilutusta. (Hei Liis… eiku… öö… mikäs sun nimi olikaan? Maisakaija? Ainiinpäs olikin. Hehheh? Sori.)

Tämä nimiongelma on ongelma kuitenkin vain tuolla ulkona, fyysisen maailman sosiaalisissa tilanteissa. Netissä, kuten muussakin hitaammin tapahtuvassa kommunikoinnissa jossa ihmiset eivät ole kasvokkain, nimien muistaminen toimii hiukan eri tavalla.

Verkon kautta viestejä veistellessä on usein käytössä vain teksti. Etenkin meilatessa. Tekstin avulla ei voi hämätä käyttämällä ruuminkieltä, ilmeitä tai vaikka äänenpainoja. Meilissä nimen unohtaminen tai väärän nimen käyttö on tunarointia siksi, että netissä voi lähes aina näppärästi luntata. Esimerkiksi sähköpostia naputellessa voi googlata tai vaikka saadusta viestistä leikata ja liimata sen mitä ei jaksa ajatella tai josta ei ehkä edes pahemmin välitä. Sähköpostiviestinnässä on aikaa antaa, tai ainakin yrittää antaa itsestään asiallinen kuva.

Jos minä lähetän meiliä, jossa nimeni on näkyvillä ainakin kolme kertaa, ja saan viestiini nopean vastauksen joka alkaa väärällä nimellä, en voi olla miettimättä miten täydellisen välinpitämättömän kuvan se luo siitä joka on vastauksen lähettänyt. Samalla tietenkin tunnen itsenikin tyhmäksi. Pitkö nyt tuokin viesti lähettää jollekin joka ei voisi olla vähempää kiinnostunut?

Sanoisin, että sähköpostiviestinnännässä meilin alkuun vastaanottajan nimen kirjoittaminen väärin ei ole vain nolo asia, se on viestinnällinen moka joka voi pahimmillaan tehdä aikamoista hallaa.