arkisto: 04/2012


Pari tusinaa Flickristä

Pekka • 30.4.2012, 11.11

Flickrissä julkaisemistani kuvista noin 0,68 %, eli 24 kpl, on syystä taikka toisesta Exploressa (Flickrin oman kiinnostavuuskaavan mukaan), joko vain siellä käyneenä ja sittemmin poistuneena tai sitten sinne toistaiseksi jääneenä.

pni explored at flickr

Ylin rivi: 1. She Loved Woodwork But Why She Had The Saw With Her That Day Nobody Knows, 2. Tubes 2, 3. Testing, 4. Temporary Arrangement, 5. Watcher Of The Walls (Watcher Of All), 6. Manual Line, 7. Finnish Fireworks Championship 2011 (3), 8. Traces Of Ball Games

Keskimmäinen rivi: 9. Shade, 10. Runway Meditation, 11. Am Tempelhof 1, 12. Stelae IV, 13. Window Display – Hardware Store, 14. City Lights 52, 15. Probably The Most Photographed Laundry In Helsinki At The Moment ;), 16. Roller Door

Alin rivi: 17. Linnanmäki Season’s End Fireworks 5, 18. Ceiling Lamp, 19. Now I’m The Man On The Inside Looking Out, 20. IC2 To Helsinki, 21. Migratory Shirts, 22. Das Experiment 25-24, 23. Mondrian’s Nightmare, 24. May 5th 2007


Kuvan ja linkit tuotti ystävällisesti BigHugeLabs.comin Scout.


Vielä ehtii

Pekka • 28.4.2012, 10.23

Käykää katsomassa Petri Anttosen mielenkiintoinen näyttely Lasitettu maa galleria Hippolytessä. Se on auki 29.4. asti (eli vielä tänään ja huomenna).

Teokset on pakko nähdä alkuperäisinä, koska lentikulaaristen tulosteiden syvyys-/liikeilluusio ei toistu muulla tavoin.

Itse en ole mielestäni aikaisemmin törmännyt tämän tekniikan käyttöön valokuvataiteen kontekstissa ja näyttely on hyvinkin kiehtova. Parhaimmillaan lentikulaarisuus tuo kuvaan jotain muuta kuin vain kikkaa: siitä tulee osa ilmaisua ja se saa merkityksen. Tunsin kuvia katsellessani jotain samanlaista positiivisen hämmentävää tulkinnallista haastetta kuin mihin olen omissa monivalotuksissani pyrkinyt, mutta Anttosen kuvissa oli lisäksi liikkeen tai syvyyden illuusio. Hyvin jännittävää.

Kaikki kuvat näyttelyssä eivät mielestäni kuitenkaan ihan nousseet wow-tasolle, mutta juuri siksi näyttelykokonaisuudessa onkin eksperementoinnin ja kokeilunhalun positiivista tenhoa – juuri sellaista jonka kautta syntyy jotain uutta, vaikka tekniikan ja ilmaisun tasapaino ei vielä ehkä ihan olekaan täysin kohdallaan.

Kaksi Petri Anttosen valokuvateosta Valokuvagalleria Hippolyten seinällä
Petri Anttonen: Lasitettu maa. Valokuvagalleria Hippolyte


Nousuja ja laskuja

Pekka • 27.4.2012, 10.27

Verotoimiston palvelupisteessä asiointi tuo ajankäytön suhteen mieleen laskettelun Etelä-Suomen lyhyissä laskettelumäissä. Mäen nyppylälle pääseminen kaikkine jonotuksineen ja hitaine hisseineen kestää suhteettoman pitkään verrattuna itse laskuun, joka on ohi parissa ohikiitävässä sekunnissa. Odotus on kuitenkin välttämätöntä, jos ei tahdo omin voimin nousta mäkeä ylös.

Verotoimistossa lähes kahden tunnin odottelun jälkeen itse palvelutapahtuma kestää vain pari vaivaista minuuttia. Pitää kuitenkin huomauttamaa, että vaikka aina ei vastauksia saa on palvelu joka kerta ollut miellyttävää. Tällä kertaa sain kuin sainkin vastukset kysymyksiini sekä hiukan enemmän tietoa ja palvelua kuin mitä osasin odottaa.

Tietenkin voisi yrittää löytää tarvittavat tiedot verokarhun verkkopalvelusta (jota palvelupisteessä mainostetaan todella voimakkaasti). Mutta. Vaikka nyt tiedän mitä etsiä, minulla on siis oikea vastaus jo tiedossa ja yritän sitä tuolta vero.fi:stä löytää, en löydä sitä.

Vaikka verotoimiston palvelupisteessä asiointia voi verrata paikallisiin laskettelunyppylöihin, ei vero.fi millään sovi samaan analogiaan koska vero.fi:ssä seikkailu muistuttaa lähinnä nousemista kevätauringon lämmittämästä ja sulattamasta laaksosta parituhatta metriä korkeammalle olevalle tuuliselle ja jäiselle alppivuoren huipulle omin voimin, ilman nousukarvoja ja pelkät kalsarit jalassa.


2941

Pekka • 25.4.2012, 18.52

Tänään tässä blogissa, jutussa nro 2941, mietitään mikä ihme saa Hesarin aivopieruna ilmoille aikanaan töräyttämän sormitietokone-termin elämään Ylen uutisessa. Hesarilla huomattiin jo aikoja sitten miten typerän termin olivat lanseeranneet ja ovat itse sen käytön jo hyljänneet. Mutta vaikka täällä miten pohditaan, ei vastausta löydy. Mysteeriksi on se jäävä.

Ja kun nyt Ylestä on puhe, niin ihmettelyä tässä on ollut jo jonkin aikaa, kun ei tuo heidän Elävä arkistonsa täällä toimi. Kokeiltu on kolmella eri selaimella, plugeilla ja ilman, fläshiä päivitetty ja vaikka mitä. Napsautin kerran jopa palomuurinkin hetkeksi pois päältä kokeillakseni josko onnistuisin saamaan ääntä ja/tai liikkuvaa kuvaa palvelustaan. Ei mitään. Erroria pukkaa vaan koko ajan.


Ei löydy. Ei.

Ylen Areena kyllä käy ja kukkuu ongelmitta. Samoin youtubet, vimeot ja mitäkaikkea niitä nyt onkaan. Elävä arkisto vaan pysyy perin kuolleena. Tai ainakin hiljaisena ja liikkumattomana. Sitä minä vaan, että ei kai se ala kohta haisemaan?

Sittenhän sitä tässä vielä huomautetaan, että tänään tämä blogi on ollut julkisena kahdeksan vuotta (enää kymmenen vuotta lisää ja voin lähettää blogin ostamaan kaljaa) ja juttujen laatu sen kun vaan paran

(Päivitys n. 1,5 tuntia jutun julkaisun jälkeen: Hämmennystä Elävän arkiston toimimattomuudesta ei suinkaan vähennä se, että den svenska versionen toimii riktig bra.)

(Päivitys 30.4.2012, eli viisi päivää julkaisun jälkeen: Kas, nyt Ylen Elävä arkisto elää, se liikkuu ja kuuluu. Errorit ovat poissa. Sitä jää miettimään, että mitä tapahtui ja missä?)


Flickr ja puolituhatta pikseliä

Pekka • 22.4.2012, 12.45

Viime syksynä kirjoitin englanniksi mielipiteeni Flickristä. Se oli eräänlainen kannanotto siihen aikaan velloneeseen keskusteluun jossa jotkut tahot huutelivat miten Flickr on kuollut ja että Google Plus on parasta mitä valokuvalle internetissä on tapahtunut sitten yksisarvisen karvoista valmistetun paahtoleivän jonka päällä on rapeaksi paistettua pekonia. Mmm…

(Tuollainen kuolleeksi julistaminen on muuten yhtä uskottavaa kuin Harold Campingin julistukset maailmanlopusta.)

Nyt taas ollaan huutelemassa valokuvapalveluista verkossa. Tosin nyt ei G+ ole se juttu, vaan tällä kertaa täydellisen frontside ollien tekee 500px, joka vastikään avautui kaikille räpsijöille eikä enää ole suunnattu vain ammattilaisille (joka tietenkin harmitti monia koska rahvaan läsnäolo sanottiin alentavan kuvien laatua).

Mitä hienoa 500px tarjoaa? Se on tyylikkäämpi, etenkin isonäyttöisillä hipelöintitietokoneilla ja iso osa kehuista näyttäisi tulevan nimenomaan palvelun ulkonäöstä sekä siitä, että se tarjoilee kuvat katsottavaksi suuremmalla resoluutiolla kuin Flickr. 500px kilpailee Flickrin kanssa myös hiukan halvemmalla hinnalla (Plus memberhip on hiukan halvempi kuin Flickrin vuosimaksu, mutta täysi jäsenyys maksaa kuitenkin vuodessa enemmän kuin Flickr kahdessa) ja tarjoavat paremmat mobiililiittymät. Niin ja 500px:n kautta voi kuviaan myydä. Sitten tietenkin on vielä se, että on asiakaspalvelu parempaa (kyseessähän on uusi pieni fokusoitunut firma, eikä mikään Yahoo!n kaltainen jättiläisameeba).

Onhan se ihan tyylikäs, visuaalisesti ehkä joidenkin mielestä jopa seksikäs. Isoja kuvia. Tykkäysnappejakin on pari (on niin like kuin ♥). Itse en ole tuota millään padilla tai edes kännykästä katsonut, mutta uskon että Flickriä heikompaa suoritusta mobiililaitteilla ei nykytekniikalla enää ole mahdollista saada aikaiseksi vaikka miten yrittäisi.

Kuitenkaan en vaihda Flickristä pois.

Se visuporno jolla 500px porskuttaa on jees, mutta käytettävyydessä on kyllä toivomisen varaa, palvelussa nimittäin eksyy nopeasti pois yhden valokuvaajan kokonaisuuksista. Moni kakku päältä kaunis, haluaisin sanoa vaikka se aikamoinen klisee onkin.

Kuvien asiasanat ovat 500px:ssä vain ja ainoastaan saittikohtaisia, ei kuvaajakohtaisia. En siis voi, kuten Flickrissä, klikata esiin yhden kuvaajan tietyin asiasanoin merkityt kuvat, vaan kuvien asiasanat tuovat aina tarjolle koko palvelun tarjonnan kaikilta kuvaajilta. Tämä sukkaa pahasti. Katsoja ei voi esimerkiksi klikata näkyviin yhden kuvaajan kaikkia kuvia joissa on joku asiasana ja asiasanaa klikkaamalla katsoja automaattisesti poistuu ei vain kuvan ääreltä vaan myös kuvaajan. Asiasanat ovat 500px-palvelussa katsojan kannalta olemassa vain eksyttämisen vuoksi.

Flickrissä valokuvaaja voi ryhmitellä kuviaan ja kaivaa omasta tuotannosta erilaisten muuten näkymättömien trendien kokonaisuuksia juuri asiasanojen avulla (esimerkiksi näin: blue). Tämä mielestäni tekee Flickristä valokuvaajalle THE työkalun jossa ei keskitytä vain kiillotettuun pintaan ja katsojien eksyttämiseen, vaan palvelu tarjoaa myös mahdollisuuden analysoida omaa tekemistään.

Tietenkin jos on valokuvaajana jo niin pro, ettei halua tai osaa oppia uutta omasta tekemisestään, ei Flickristä ole tietenkään mitään iloa (eikä silloin ole varmaan iloa juuri mistään).

Eroja on muitakin ja niitä on paljon. Omasta näkökulmastani katsottuna mainitsen sen, että Flickrissä voi tarjota kuvia CC-lisenssillä kun taas 500px näyttäisi toimivan puhtaasti copyright-mentaliteetillä ja omien kuvien kanssa työskentely on Flickrissä visuaalisempaa (joka tuntuu perin loogiselta tavalta käsitellä kuvia) ja monipuolisempaa.

Se, että 500px tarjoaa mahdollisuuden liittää portfolioon Google Analyticsin on hieno juttu (sitä toivoisi Flickriinkin, mutta tuskinpa Yahoo! sitä iloa suo), mutta miksi vain portfolioon, miksei kaikkea liikennettä omiin kuviin voi seurata samalla tavalla?

Flickr on ainoa verkkopalvelu josta maksan ja vaikka 500px olisi halvempi, en näe mitään syytä siirtyä. Syy on siinä miten ymmärrän palveluiden perusfilosofiat. Omaan ajattelutapaani sopii paremmin Flickr ja viihdyn sen parissa osana hyvin monipuolista ja todella vaihtelevaa kuvatarjontaa jossa ei aina pyritä olemaan vakavan ammattilaisia, vaan jossa kuvakieli pysyy geeniperimältään terveenä ja yllätyksellisenä. Siinä missä Flickrin henki mielestäni tuntuu henkilökohtaiselta, maanläheiseltä ja rennolta, tuntuu 500px jäykän pönöttävältä ja tärkeilevältä massakokemukselta.

Mutta nämä ovat tietenkin juuri niitä mielipideasioita joista ei voi kuin kiistellä. Aika näyttää miten näiden palveluiden käy kun kehitys kehittyy. Tuleeko uudesta dinosaurus joka korvaa toisen, mahtuuko maailmaan useampi jättiläinen vai tuleeko takavasemmalta joku instagrammimainen pläjäys joka ottaa ja jyrää kaiken alleen? En usko ettei yksikään ennustajaeukko (tai kuten nykyään sanotaan ”analyytikko”) pysty kristallipallostaan näkemään miten käy. Siksipä en myöskään koe tarvetta hötkyillä turhaan ja vaihtaa palvelusta toiseen vain pelkän hypetyksen vuoksi – kuvien näkyvyyden kannalta on hyvä pitää ne pitkään samassa osoitteessa.


Vain muutaman sentin tähden

Pekka • 20.4.2012, 21.03

Tulipa tässä ihmeteltyä hetken, kun UniCafessa juomaa maksoin, että hintaan tuli yllättävät 4 senttiä lisää. Hinta 1,30 olikin 1,34. Kuitissa luki ”maksukortti provisi”. Argh. Tämä ei näköjään ole ihan tuore juttu. Enpä vaan ole tainnut aikaisemmin pankkikortilla maksaa tässä puljussa. Ja taidan tämän jälkeen yrittää olla tekemättä sitä uudestaan.

En tullut tarkistaneeksi onko lisämaksusta ilmoitettu kassalla. Ainakaan kassahenkilö ei informoinut, että ostokseni hinta nousee noin 3 % muovia höylätessä. Eikä muistu muuten mieleen, että olisin vastaavaa maksamisesta koituvaa maksua joutunut maksamaan.

Olen varma, että jos setelit keksittäisiin nyt, niiden painokustannukset tekisivät satasesta vain 97 euron arvoisen.

Pankkikortilla maksaminen maksaa.
sentti sentiltä


Juttua parista jutusta

Pekka • 16.4.2012, 09.04

Pari journalistista tuotosta viikonloppuna kiinnitti huomioni niinkin, että päätin tänne asiasta kirjoittaa.

Ensin vastaan tuli mobiilisti hs.fi:n saitilla STT:n tekstisuoltamon sisältö otsikolla Lapsi jäi lumikinoksen alle Pohjois-Pohjanmaalla.

Juttuhan ei ole kummoinen, ihan vaan kuivakka raportti, mutta lopussa kiitos seisoo: ”STT ei saanut lauantaina vahvistusta siitä, millaisia mahdollisia vammoja lapsi sai onnettomuudesta.”.

Että siis mitä? STT ei saanut vahvistusta siitä, millaisia mahdollisia vammoja lapsi sai. Ymmärrän toki, että ihmisystävällisyys ei kuulu sisältöbisnekseen ja, että vammat ja tuskat jutussa myyvät ja tuovat lisää klikkejä lehdille, mutta eikö siihen olisi loppuun, vaikka nyt ei voikaan sanoa toivovansa tiedon puutteesta huolimatta kaiken olevan hyvin, voinut kirjoittaa edes hiukan neutraalimmin esimerkiksi ettei lapsen voinnista ole tietoa?

Toinen pohdintaa aiheuttava juttu oli Keskisuomalaisen Helsingin ravintoloissa anniskelu tahdikasta mutta musiikki laitonta joka kertoi 40 anniskelupuljun tarkistuksesta.

Kyseisessä jutussa mainitaan ensin, että musiikin suhteen todettiin ”määrällisesti eniten puutteita”. Sitten kerrotaan, että alkoholin ja tupakan myynnissä ”ei vastaavasti tullut ilmi yhtään laiminlyöntiä”. Hetkinen?

Tarkistettuja firmoja oli siis neljäkymmentä (= 40), näistä ei yksikään rikkonut sääntöjä alkoholin ja tupakan suhteen (= 0), mutta määrällisesti eniten oli ongelmia musiikin suhteen (= ?). Eli määrällisesti eniten tämän jutun perusteella, koska mitään tämän tarkempaa tietoa ei tietenkään ole tarjolla, on mikä tahansa yli nolla (X > 0), esimerkiksi yksi (= 1).

Aika hämyistä, perin epäinformatiivista ja mahdollisesti harhaanjohtavaa, mikä tietenkin on odotettavissa, koska tarkistuksessa mukana oli lobbausorganisaatio.


Kuvauksia ja maalauksia

Pekka • 12.4.2012, 20.10

Sattumoisin tuli tässä vastaan kaksi toisistaan riippumatonta, mutta toisiaan aika mukavasti täydentävää näyttelyä, jotka kumpikin kyllä toimivat hyvin ihan yksinäänkin.

Ensimmäinen oli galleria Kalleriassa (Kaarlenkatu 10) Timo Sulkamon hyvin graafiset ja kaksiulotteiset valokuvat seinistä ja toinen oli Punkalivessä (Eteläesplanadi 20) Anne Rusasen ehkä jopa hiukan surrealistiset maalaukset.


teknistä ja orgaanista