Juttua parista jutusta

Pari journalistista tuotosta viikonloppuna kiinnitti huomioni niinkin, että päätin tänne asiasta kirjoittaa.

Ensin vastaan tuli mobiilisti hs.fi:n saitilla STT:n tekstisuoltamon sisältö otsikolla Lapsi jäi lumikinoksen alle Pohjois-Pohjanmaalla.

Juttuhan ei ole kummoinen, ihan vaan kuivakka raportti, mutta lopussa kiitos seisoo: “STT ei saanut lauantaina vahvistusta siitä, millaisia mahdollisia vammoja lapsi sai onnettomuudesta.”.

Että siis mitä? STT ei saanut vahvistusta siitä, millaisia mahdollisia vammoja lapsi sai. Ymmärrän toki, että ihmisystävällisyys ei kuulu sisältöbisnekseen ja, että vammat ja tuskat jutussa myyvät ja tuovat lisää klikkejä lehdille, mutta eikö siihen olisi loppuun, vaikka nyt ei voikaan sanoa toivovansa tiedon puutteesta huolimatta kaiken olevan hyvin, voinut kirjoittaa edes hiukan neutraalimmin esimerkiksi ettei lapsen voinnista ole tietoa?

Toinen pohdintaa aiheuttava juttu oli Keskisuomalaisen Helsingin ravintoloissa anniskelu tahdikasta mutta musiikki laitonta joka kertoi 40 anniskelupuljun tarkistuksesta.

Kyseisessä jutussa mainitaan ensin, että musiikin suhteen todettiin “määrällisesti eniten puutteita”. Sitten kerrotaan, että alkoholin ja tupakan myynnissä “ei vastaavasti tullut ilmi yhtään laiminlyöntiä”. Hetkinen?

Tarkistettuja firmoja oli siis neljäkymmentä (= 40), näistä ei yksikään rikkonut sääntöjä alkoholin ja tupakan suhteen (= 0), mutta määrällisesti eniten oli ongelmia musiikin suhteen (= ?). Eli määrällisesti eniten tämän jutun perusteella, koska mitään tämän tarkempaa tietoa ei tietenkään ole tarjolla, on mikä tahansa yli nolla (X > 0), esimerkiksi yksi (= 1).

Aika hämyistä, perin epäinformatiivista ja mahdollisesti harhaanjohtavaa, mikä tietenkin on odotettavissa, koska tarkistuksessa mukana oli lobbausorganisaatio.