Tunnepostilaatikoita

Pekka • 19.6.2012, 11.21

Toyota HiAce on feministisen politiikan ase.

Viikko sitten Sipoossa ihmetystä ja vihaa aiheuttanut postilaatikoiden katoaminen Hindsbyn ja Immersbyn kylistä on nyt saanut selityksen.

Punainen postilaatikko tien laidassa
Kuvan postilaatikko ei liity tapaukseen.

Ääritaiteellinen feministikollektiivi, joka kutsuu itseään nimellä Vaginainen duunipaikka (VD), kiersi Toyta HiAce pakettiautolla yön pimeydessä pitkin Sipoon kyliä repien irti tien varressa olevia postilaatikoita, jotka kollektiivi sitten tuhosi hakesilppurilla. Tämä veitsenterävä hake maalattiin punaiseksi ja sitä siroteltiin Itäkeskuksen yleisten käymälöiden miesten puolelle, pisuaareihin, osana World Design Capital -vuoden tapahtumakokonaisuutta. Kyseessä on We love the world so much -niminen taideteos ja sillä halutaan provosoida jakamaan naisena olemisen tuskaa laajemmin miesten keskuuteen.

Teoksesta puhuttaessa huomio on toistaiseksi kiinnittynyt lähinnä taiteilijoiden oikeuteen käyttää taideteoksensa materiaalina esineitä jotka ihmiset kokevat omikseen, huolimatta siitä, että ne on jätetty yksin nyhjöttämään tien laitaan. Ymmärrystä tekijät ovat saaneet lähinnä Itellalta, jonka mielestä postin jakaminen on tosi mälsää puuhaa ja ihmiset voisivat hyvin itse hakea omat lähetyksensä jostain kaukana olevasta keskuspostikompleksista.

Postilaatikon hankkiminen on omakoti- ja paritalojen käyttäjille varmasti merkityksellinen teko. Tämä ei kuitenkaan ole syy olla nostamatta keskusteluun sitä, miten raa’asti postilaatikko viedään kauas kodin turvallisesta piiristä. VD näkee postilaatikon naiseuden merkkinä (etenkin punaiset postilaatikot): Se on aukko jonka kautta maailmaan saapuu ihania asioita, kuten mainoksia, naistenlehtiä tai postikortteja, mutta toisinaan, noin kerran kuussa, myös vähemmän mukavaa, kuten laskuja, perintäkirjeitä tai Valitut Palat. Se on osa sitä mitä postilaatikkous on, hyvässä ja välttämättömässä. Se on kuin elämä itse, eikä elämäkään ole vain kannen räpläämistä.

Silti tämä elämänsisällöntuoja kuin ristiinnaulitaan yksin pimeään ja kylmään, ja kaiken lisäksi fallistisen kepin nokkaan – ihan kuin naisen kannattelemiseen muka tarvittaisiin miestä.

Feminismi koskettaa kaikkia elämänalueita, mukaanluettuna – tai jopa erityisellä painoarvolla – läheisten postilähetysten järjestymistä. Tällöin taiteen on suorastaan pakko iskeä kipeästi herkkiin, henkilökohtaisiksi koettuihin asioihin.

Vaginaisen duunipaikka -ryhmän taitelijat eivät kohusta huolimatta kuitenkaan halua tulla nimillään tai kasvoillaan julkisuuteen, koska uskovat vakaasti tehneensä oikein ja vahvistavat omaa uskottavuuttaan pysyttelemällä visusti tuntemattomina ja piilossa.

Seuraavana projektina ääritaidekollektiivi VD on puhehenkilönsä kautta kertonut suunnittelevansa jo isompaa teosta jonka materiaalina käytettäisiin Tampereen kaupungin miehisiä, valoa ympärilleen ruiskuttavia lyhtytolppia, joista taotaan Näsinneulan viereen yli satametrinen ulkosynnytin tuomaan maisemaan tasa-arvoa ja julistamaan elämää suurempaa ja ah niin ihkua rakkautta.


(Viiteet: Tunnelukkoja ja HS: Taiteilijoiden temppu suututti suomalaiset – ”Inhottava asia”)






Kommentointi suljettu.