Ympäriltäni

Syyshämärä. Siniharmaa maailma jossa on enemmän harmaata kuin sinistä. Jonkun on oltava ensimmäinen, mietin seisten yksin pysäkillä. Aamu on lämmin. Autoilijat nukahtavat vihreisiin ja kaasuttavat kuin viimeistä päivää risteykseen tuoreissa punaisissa. Torvet soivat herätykseksi ja protestiksi. Väärään suuntaan meneviä ratikoita tuntuu olevan suhteettoman paljon enemmän kuin niitä joita odotellessa minä ehdin ympäristöäni tarkkailemaan.

*

Perjantai. Örveltävä känniläinen, tasapainohaasteinen hajuhaitta vaappuu ratikkaan ja, ennen kuin tämä istahtaa omille eväille tarkoitetun ravintolavaunun ensimmäiselle vastaantulevalle vapaalle paikalle sihauttaakseen auki matkaevästölkkinsä, maksaa matkansa piipauttamalla matkakorttia lukulaitteessa. Huomaan olevani yllättynyt, positiivisesti.

*

Kaupassa. Pitkät jonot kassalla. “Täällä olis vapaa kassa”, ilmoittaa paikalle tukosta purkamaan tullut henkilökunnan edustaja. Ehdin ensimmäisenä laittamaan ostokseni juuri avatun kassan liukuhihnalle. Mikä nopeus ja reaktiokyky! Ensimmäisenä jonossa, ohi muiden! Voittajafiilis! Kuin Kimi Räikkönen toisinaan. Missä kuohuviini?