Menestyksestä ja opinnoista

Todella hyvin menestyneitä ihmisiä yhdistää se että he ovat usein jättäneet opinnot kesken. Merkki rohkeudesta.

@MikaelJungner 7:28 PM – 16 Feb 13

Tämä Mikael Jungnerin eilinen twiittaus ei jättänyt minua rauhaan millään. Siinä on minusta useampi ajatusvirhe tai puute. Avaan tähän jotain mietteitäni asiasta.

Ensimmäinen reaktioni oli se, että miten menestys tai kuten Jungner kirjoittaa “todella hyvin menestynyt” määritellään? Voiko sitä määritellä? Jungner, oletan, viittaa sellaisiin hyvin tunnettuihin sankaritarinoihin kuten Steve Jobs tai Bill Gates. Nämä kaksi, keskimäärin puolikuolleet, äärimmäistä tapausta ovat juurikin äärimmäisiä tapauksia, poikkeuksia. Tottahan sitä on kiva itseään heihin peilata, koska se tuntuu omassa egossa varmasti hyvältä mutta on oikeasti itsensä huijaamista.

Menestyneeksi, omalla tavallaan, voidaan laskea varmaan Björn Wahlroos. Mutta hän taas ei sovi Jungnerin ajatusmaailmaan, koska Wahlroos ei jättänyt opintojaan kesken. Ja kesken jääneet opinnothan ei sellaisenaan vielä johda todella hyvään menestykseen, ainakaan esimerkiksi tämän maan kouluampujien kohdalla. Joita on sanottu usein yhdistävän tietynlaiset tietokonepelit.

Koska itse en osaa määritellä mitä menestynyt tai todella hyvin menestynyt tarkoittaa, jatkan Jungnerin twiitin ehkä suurimpaan dilemmaan. Mihin faktaan Jungnerin väite perustuu? Nyt pitäisi hiukan nähdä jotain lukuja, että voisi varmentaa väitteessä olevan mitään pohjaa. Koska Jungner Twitterissä itse penää muilta faktapohjaista argumentaatiota, voin olettaa ettei Jungner itsekään tyhjästä keksi asioita. Joten on siis oletettavaa, että häneltä löytyy vankkaa tietoa siitä moniko on jättänyt opinnot kesken ja moniko heistä on todella hyvin menestynyt. Samoin pitäisi, jotta voisi tehdä vertailevaa tutkimusta, tietää moniko todella hyvin menestynyt ei ole jättänyt opintojaan kesken.

Niin, ja mitkä opinnot? Oletan, ettei peruskoulu kelpaa vaan joku ylempi aste on kyseessä. Entä onko kyseessä opinnot jotka olisivat tukeneet tulevaa uraa vai joilla ei ollut suoraa yhteyttä siihen missä menestyy todella hyvin. Millainen korrelaatio löytyy siitä, että jättää kesken opinnot assyriologiassa ja menestyy todella hyvin pikaruokabisneksessä?

Ehkä mitään korrelaatiota ei löydy. Ehkä opintojen keskeyttäminen ei ole mitenkään tärkeä tai vaikuttava asia, vaan vain pieni yksityiskohta. Ehkä jopa mitätön yksityiskohta joka halutaan nostaa tärkeäksi asiaksi, että on ihan itse kuulkaa omin pikku kätösin luonut itselleen uransa. Vähän samalla tavalla kuin lapset ilmoittavat ylpeänä ja kovaan ääneen kun ovat ihan itse oppineet tai osanneet tehdä jotain: “kattokaa, mä osaan ajaa ilman käsiä” tai “äiti, mä kävin kakalla ihan itse”.

Opintojen kesken jättäminen ei ole syy menestykseen, kuten ei menestyksen esteenä ei ole opintojen suorittaminen. Me opimme kaikki eri tavoin. Joillekin sopii se, että opiskellaan siihen tarkoitetussa laitoksessa siellä opettajina toimivien avustuksella. Toiset taas tarvitsevat oppiakseen toisenlaista ympäristöä ja toisenlaisia ihmisiä. Yhdet oppivat ajattelemalla, toiset tekemällä. Ja on asioita joita ei voi oppia koulussa tai joita ei missään oppilaitoksessa opeteta. Pelkkä opintojen kesken jättäminen ei siis kerro mitään menestyksestä jos ei samalla oteta lukuun sitä missä ja miten on menestynyt.

Menestys on seurausta jaksamisesta, tekemisestä, tahdosta, sattumasta, päämäärätietoisuudesta, sisusta, ajasta, paikasta, muista ihmisistä ja lukemattomasta määrästä muita muuttujia joissa oppilaitokset ovat tai eivät ole osana.

Hiukan tähän suuntaan Jungner viittaa vastatessaan yhteen twiittinsä aiheuttamaan reaktioon ruusuisella ja ehkä jopa hiukan deterministisellä tavalla joka suorastaan tihkuu amerikkalaisen unelman perusteita ja kapeakatseista elokuvatodellisuutta:

@teemutjk Se menestys tullee siitä rohkeudesta luopua valmiiksipureskellusta urasta ja päätöksestä kulkea omaa polkua.

@MikaelJungner 8:10 PM – 16 Feb 13

Hohhoijaa ja joopa joo. Ei Jungner täysin väärässä ole, mutta menestys voi yhtä hyvin tulla siitä, että joku muu muuttaa sitä polkua jolla itse kulkee – ehkä vahingossa, ehkä tietoisesti, ehkä siksi ettei itse uskalla.

Yhtenä menestyksen muuttujana on rohkeus, mutta sekään ei ole kuin yksi muuttuja monien joukossa. Pelko saa myös asioita tapahtumaan, siinä missä pakko tai rohkeus. Eikä sillä ole väliä onko se joka aiheuttaa polun vaihdoksen opettajan pätevyyden hankkinut henkilö, naapurin räkänokka josta on tullut kaveri tai vaikka se taksikuski joka ajaa kolarin juuri kun sinä olet kyydissä.

Eikä ole ollenkaan selvää, että menestyy siinä mitä lähtee hakemaan vaan jossain ihan muussa (esimerkiksi, että lähtee kohti assyriologiaa mutta menestyykin lihapiirakoilla).

Eikä myöskään ole ennenkuulumatonta se, että vitkastelulla ja jahkailulla pääsee kiinni menestykseen. Eikä sekään, että menestyksen jälkeen palaa opintojen pariin, koska joskus teoria on hyvä oppia käytännön jälkeen.

Tähän olisi hyvä lopettaa, mutta jos nyt kuitenkin jatkan yhden kappaleen verran vielä.

Jos oikein haluaa nipottaa, niin Jungner sanoo twiitissään “he ovat usein jättäneet opinnot kesken”. Eli todella hyvin menestyneet eivät ole vain kerran tai kahdesti jättäneet opinnot kesken vaan usein. Monta kertaa aloittaneet ja kesken jättäneet. Tätä Jungner tuskin kuitenkaan tarkoittaa (vaan sitä, että todella hyvin menestyneitä ihmisiä usein yhdistää opintojen keskeyttäminen), mutta tästähän käy ilmi ettei viestin sisältöä juurikaan ole pohdittu vaan on ennemminkin nopea letkautus, eräänlainen aivopieru joka on helppo ottaa totuutena ja jonka voi helposti kuvitella tekstinä jonkun aurinkolaskukuvan päällä.

Auringonlaskukuva jonka päällä on tekstiä.


Edit 17.04: korjasin jutussa Jungnerin nimen, josta epähuomiossa oli jäänyt yksi ännä puuttumaan.

2 thoughts on “Menestyksestä ja opinnoista

  1. Jep, Miihkalin twiitti oli tosi hämärä. Hetken aikaa mietin siihen muka vastausta, mutta siitä olisi tullut yhtä hämärä, joten mitä suotta. Kiva kun kirjoitit tätä auki.

Comments are closed.