Missä ajatukset vaeltavat

Se kun kuuntelee kirjaa ja mieli lähtee hetkeksi vaeltelemaan ihan omia teitä jonnekin ihan toisiin asioihin kunnes tajuaa, että nyt pitää kelata kirjaa hiukan taaksepäin koska jäi jotain kuulematta. Kuuntelee äsken ohi menneen kohdan uudestaan ja huomaamatta mieli lähtee hetkeksi vaeltelemaan ihan omia teitä jonnekin ihan toisiin asioihin kunnes tajuaa, että nyt pitää kelata kirjaa hiukan taaksepäin koska jäi se äskeinen taas kuulematta. Kuuntelee äsken ohi menneen kohdan uudestaan ja niin vaan mieli lähtee hetkeksi vaeltelemaan ihan omia teitä jonnekin ihan toisiin asioihin kunnes tajuaa, että nyt pitää kelata kirjaa hiukan taaksepäin koska jäi jotain jälleen kerran kuulematta. Kuuntelee äsken ohi menneen kohdan uudestaan, ja uudestaan. Ja uudestaan, mutta ajatukset eivät millään pysy kirjassa. Tai koossa muutenkaan. Yrittää vielä yhden kerran. Pakkohan se on kuulla. Mutta niin sitä taas löytää itsensä pohtimasta jotain aivan muuta.

Se on joskus aika ärsyttävää.

4 thoughts on “Missä ajatukset vaeltavat

  1. Tämän takia minusta ei koskaan tullut puhepodcastien kuuntelijaa, tekstissä on paljon helpompi hypätä taaksepäin juuri sen verran kuin tarvii. Ja tekstinkin kanssa minulle käy näin, joskin harvemmin kuin pakkosyöttö-puheen kanssa. Puhe vain vyöryy eteenpäin vaikka huomioni kiinnittyisi muualle, silmien eteneminen tekstissä sentään pysähtyy ajatuksen voimalla heti tarvittaessa.

  2. Minulle tapahtuu tuollaista tahatonta ajatuskarkailua kirjoitetun tekstin kanssa kanssa. On ehkä helpompi päästä takaisin kirjoitetun sanan juoneen, irti omista pohdinnoista, mutta ei välttämättä aina. Se on tauon paikka silloin. Kuten kuunnellessa.

Comments are closed.