Välinäytös aamiaisen aikaan

Yllätykseni huomaan talitiaisen istuvan sängylläni. Se on lentänyt avoimesta ikkunasta sisään. Aamiaiseni keskeytyy. Lintu ei osaa ulos. Lentää päin ikkunaa, ei löydä sitä aukkoa josta tuli sisään. Yritän auttaa avaamalla aukinaisen ikkunan rakoa isommaksi. Sillä hetkellä lintu karkaa pienen kämppäni toiseen päähän. Lentelee päin keittiön ikkunaa. Avaan keittiön ikkunan. Lintu pyrähtää keittiökaappien päälle piiloon. Päätän antaa tilanteen rauhoittua. Lintu ei selvästikään ymmärrä puhettani, joten ehkä hyvä antaa sen hengittää hetki. Palaan kesken jääneen aamiaiseni pariin samalla miettien miten saisin yllätysvieraani takaisin luontoon. Ehkä nyt vaan aluksi yritän saada sen tuolta kaapin päältä pois. Juotuani kahvini käyn sohimassa varovasti jollain kättä pidemmällä, joka tässä tapauksessa, kun en muuta keksinyt, oli henkari, sinne missä viimeksi linnun näin. Ei lennähdä sieltä esiin lintua, pölyä vain. Otan keittiötikkaat avuksi saadakseni silmäni kaappien korkeudelle. Tiirailen tintin perään, muuta turhaan. Lintua ei näy. En löydä sitä mistään. Mekastan hetken, kolistelen kaappeja ja huonekaluja, jos tämä saisi höyhenpalleron jostain pyrähtämään esiin. Ei mitään. Niin kai se sitten on livahtanut keittiön ikkunasta ulos sillä välin kun hörpin kahvia. Hyvä niin. Tilanne ohi. Arki jatkuu.