Testataan kokeilua, kokeillaan testausta

Jos kokeilu on ketterä tapa testata, niin voisiko ajatella, että testaaminen on ketterä tapa kokeilla? Tätä pohdin lukiessani hs.fi:stä pääkirjoitusta, joka ei ollut jonkun anonyymin kirjoittama: Kokeilu on ketterä tapa testata uudistuksia.

Toki testaaminen ja kokeileminen voidaan ymmärtää eri asioiksi. Testaaminen voi hyvinkin olla tieteellinen tapa lähestyä tiedon keräämistä jonkinlaisesta tekemisestä. Kalustevalmistaja testaa miten monta istumista pehmeä löhötuoli kestää käyttämällä istumista simuloivaa laitetta, joka ei väsy ja joka istuu aina samalla voimalla. Myös lääkkeitä testataan ja se on hyvinkin kontrolloitua (yleensä, kai, ja toivottavasti).

Kokeilu on taas sanana paljon arkisempi. Kokeillaan varpaalla vettä, että uskaltaako mennä uimaan. Kokeillaan uutta einestä tai käydään kokeilemassa Pertsan uutta autoa mökkitiellä, saunan ja parin kaljan jälkeen.

Testaaminen ja kokeilu ovat myös synonyymejä. Kun testaan, kokeilen. Kun kokeilen, niin testaan. Tämä on se miten minä sanat ymmärrän. Sama sana, eri muoto. Niinpä lukemani pääkirjoituksen otsikko sanoo minulle, että kokeilu on ketterä tapa kokeilla. Tai, että testaaminen on ketterä tapa testata. Hiukan tautologinen tapa ilmaista asia.

Testaaminen tai kokeilu ei ole ketterä, vaan ainoa tapa saada tietoa siitä miten jokin teoria tai ajatus toimii oikeasti. Testaaminen on konkretiaa. Jos ei kokeilla, voidaan vain olettaa, arvata tai teorisoida (tämä on yksi asioista joista Nassim Nicholas Taleb kertoo kirjassaan Antifragile). Tekeminen (testaaminen, kokeilu) on ainoa tapa tuottaa jotain uutta, kuten esimerkiksi innovaatiota. Kokeilemisen ketteryys lienee siitä kiinni, miten testaaminen toteutetaan. Ketteryys on nyt in. Se on prosessi.

Epäonnistuminen on, kuten pääkirjoituksessa todetaan, loistava tulos. Se ei vain kerro mikä ei toimi, vaan se on informaatiota. Se on juurikin sitä informaatiota, jota ei voi saada olettamalla, arvaamalla tai teorisoimalla. Epäonnistumisen kautta voidaan parantaa niin teoriaa kuin konkretiaa. Epäonnistuminen oppimisprosessi ja sellaisena hyvin tärkeä, vaikkakin usein sitä vältetään. Sitä vältetään koska se voi tuntua nololta (sitä ymmärretä hyödyllisenä informaationa) tai koska ei haluta muutosta. Sitä vältetään myös siksi, että epäonnistumiseen ei budjetoida varoja. On onnistuttava ja on onnistuttava aina vaan pienemmällä budjetilla, koska se mikä on tärkeätä on säästäminen.

Moni tärkeä uudistus (tai keksintö) on syntynyt epäonnistumisen kautta. Montako epäonnistunutta sähkölamppua edelsi sitä joka sitten onnistui? Oli päämäärä ja iso määrä epäonnistumisia jotka kertoivat sen mikä ei toimi. Sellainen on hyvää tietoa. Tiede toimii usein juuri tällä tavalla. Kokeillaan, epäonnistutaan, muutetaan koetta kontrolloidusti hiukan, kokeillaan, epäonnistutaan, muutetaan koetta kontrolloidusti hiukan ja tätä toistetaan kunnes lopuksi saadaan onnistunut tulos ja nauretaan matkalla Nobel-illalliselta hotelliin.

Jotkut epäonnistumiset ovat vahinkoja, jotain odottamatonta tapahtuu. Sattumalta petrimaljaan kasvaakin hometta – onneksi Fleming ei heittänyt sitä pois. Sattuma on on epäonnistumisen tavoin hyvä asia. Se tuo prosessiin tuoreita muuttujia, yllätyksiä jotka joko ohjaavat kohti toivottua päämäärää tai pois siitä. Sattumaa ei voi suunnitella, mutta sattumalle voi antaa tilaa ja mahdollisuuden. Usein kuitenkin sattuman muokkaamaa lopputulosta ei ymmärretä tulkita informaationa, vaan se hylätään epäonnistumisena. Se on sama asia kuin ottaa valokuvan, eikä otettu kuva kameran näytöllä vastaa sitä mielikuvaa joka kuvaa otettaessa oli. Tällöin painetaan nopeasti deleteä ja kiroillaan, että joko ollaan huonoja valokuvaajia tai kamera on skeida. Otettu ja poistettu kuva olisi voinut kuitenkin olla ihan hyvä, ellei jopa loistava jos kuvaaja ottaisi hiukan etäisyyttä kuvaamisen ja lopputuloksen välille. Kun pääsee henkisesti irti siitä mihin oli pyrkimässä ja katsoo lopputulosta uusin silmin, voi paremmin havaita mitä saikaan aikaiseksi. Liian hätäinen henkilö joka haluaa euron, mutta saakin satasen, heittää satasen pois, koska se ei vastaa tavoitetta. On opittava huomaamaan millaisen tuloksen saa, eikä vaan katsoa sokeasti kohti tavoiteltua päämäärää (reflektio).

Mutta satasta ei saa jos vain teorisoi. Ei saa euroakaan. Toisaalta ei iske kättänsä kakkaankaan. Epäonnistumisia ei synny jos vain olettaa. Ajattelemalla ei keräänny konkretian tuomaa informaatiota. Ja tämä lienee pääkirjoituksen kantava ajatus. Minua vaan jotenkin hämäsi se, miten artikkelissa käytetään sanoja kokeilu ja testaus.

Vahinkolaukaus
Aulanko, vahinkolaukaus.