Kuva jota en ottanut

Se hetki kun majesteettisten ja uhkaavan tummien pilven välistä aurinko pilkistää valaisten jonkun rakennuksen todella kirkkaaksi, kuin epätodellisen loistavaksi. Sellaisena minä näin Olympiastadionin läntisen seinämän. Mutta se ei ollut pelkkä kirkkaus tai valkeus vasten tummaa taivasta joka kiinnitti huomioni. Vaan kirkkauden laidassa oleva varjo. Siinä oli kuin varjostus joka teki seinästä hetken hyvin kolmiulotteisen. Jonkun pilven reuna peitti auringonsäteet juuri sopivasti. Seinässä oli yllättäen uudenlaista syvyyttä. Mutta vain hetken. Juuri sen hetken kun ehdin reagoimaan upeaan valoon ja varjoon. Ennen kuin edes ehdi ajatella kameraa, toinen pilvi tuli ja pyyhkäisi auringon valon kokonaan. Seinä latistui. Se oli harmaa. Ihan kaunis harmaa kylläkin. Ja olihan taivas yhä upeaa katseltavaa. Vaan jos se olisi ollut vain hetken pidempään se valo.