Kieseistä ja talsijoista

Yle Uutisten politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja Jari Korkki näköjään kulkee jalan ainakin osittain samoilla huudeilla kuin minä ja on blogauttanut tekemistään huomioistaan liikenteestä. Minäkin olen blogissani pohtinut liikennettä jalankulkijan näkökulmasta, esim. kommunikoinnista.

Olen Korkin kanssa samaa mieltä Mechelininkadun liikenteestä. Se on joskus aika hurjaa, pelottavaakin. Etenkin kadun loppupäässä, kun jalankulkijoille tarjotaan vihreätä valoa, kannattaa kyllä aina ensin katsoa vasemmalle ja oikealle, että tuleeko sieltä vielä joku ylikiireinen rallikuskigeenein varustettu kaasuttelija, ennen kuin uskaltaa laittaa jalkaa suojatielle. Suojatie ei oikein ole nimensä mukainen.

Sen sijaan en ole Korkin kanssa ihan samaa mieltä siitä, miten huonosti autoilijat pysähtyvät suojatien eteen kun ei ole liikennevaloja ohjaamassa sitä, miten vapaasti autoilijat voivat katujen savannilla kirmata. Kyllä ne pysähtyvät, jopa Mannerheimintiellä. Niin mennessä ratikkapysäkille, kuin sieltä tullessa. Olen ollut jopa sellaisen ratikan kyydissä, jonka kuski pysähtyy antamaan jalankulkijalle tilaa ylittää Mansku suojatietä pitkin Kivelänkadun kohdalla.

Mutta aina ei pysähdytä, eivätkä kaikki pysähdy (eivät punaisen valon palaessakaan), ja sehän tekeekin tästä jalankulkijalle hiukan kinkkisen. Mistään kun ei oikein selkeästi käy ilmi, josko ratin takana istuu takakireä autoilun ylijumala jolle jalankulkijat ovat kuin hyönteisiä, vai kokonaisuutta ymmärtävä ja pelisilmää omaava autoilija jolle jarrun painaminen muun liikenteen seassa ei ole noloa tai häpeällistä. Siksipä sitä on jalankulkijana hiukan varovainen ja valikoiden astuu lihoinensa ja luinensa liike-energian, metallin ja kumin sekaan.

Olen huomannut, että useimmin tietä antaa autoilija, jonka moottoriajoneuvosta ei käy ilmi onko kyseessä työkseen ajava (paitsi jos kuskin paikalla on seniorikansalainen). Jos auton katolla on valo, kannattaa olla hiukan varovainen, etenkin jos valo on keltainen (oli se päällä tai ei). Vilkkuva valo katolla on usein merkki siitä, ettei jalankulkijan kannata edes yrittää ylittää tietä ajoneuvon edestä. Eikä ole täysin ennenkuulumatonta, että linja- tai kuorma-auton kuski antaisi jalankulkijan ylittää tien.

Sanoisin kuitenkin, ilman mitään tutkittua tietoa tukenani, ihan fiilispohjalta, että tilanne on kuitenkin nyt parempi kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten (vaikka se toki on osittain hanurista). Muutos on hidasta. Ei kai edes jalankulkijat voi vaatia ihmisten liikennekäyttäytymisen muuttuvan yhdessä yössä. Tokihan länsinaapurissa siirryttiin oikeanpuoliseen liikenteeseen tietyllä kellonlyömällä, mutta siinä olikin lähinnä kyse siitä, että autoilijoiden oli otettava huomioon toiset autoilijat, muuten voi tulla lommo metalliin. Suojatien kohdalle pysähtymisessä on kyseessä on eri tavoin liikenteessä liikkuvien tasa-arvoisuuden hyväksyminen, ja se on moninkertaisesti vaikeampi asia. Tasa-arvoasiat asiat tuntuvat etenevän tässä maassa pienin askelin, kuin jalankulkijat autoliikenteen seassa.

Monivalotus kaupunkiliikenteestä.
Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.

Niin ja vielä loppuun se, että vaikka se Ruotsin liikenteen puolen vaihto tapahtui nopeasti, oli se ajatuksena lähtenyt liikkeelle ensimmäisen kerran jo noin neljäkymmentä vuotta aikaisemmin ja sinä aikana tunteet lienee kuohahdelleet useasti niin puolesta kuin vastaan.