Mikä muuttuu kun maailma muuttuu?

Valtiotieteiden tohtori Anu Kantola kirjoittaa, hs.fi:ssä näin: ”Maailma muuttuu seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin se muuttui edellisten viiden vuosikymmenen aikana.

Jäin pohtimaan mitä se tarkoittaa, kun sanotaan, että maailmaa muuttuu?

Avaruus ja se universumi johon esimerkiksi Star Trek ja Star Wars on kuviteltu, kaikki tuo mikä arkisesti ajateltuna on tuolla oman ilmakehämme ulkopuolella (johon me oikeasti kuulumme ja joka oikeasti on osa meidän maailmaamme, vaikka emme välttämättä sitä niin ajattele) ei ole viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana juurikaan muuttunut. Tai no, on muuttunut paljonkin, mutta meidän näkökulmasta ei juurikaan. Se on siis suhteellisesti sama, kuten aurinko johon Watersin lyriikat Pink Floydin kappaleessa Time viittavat:

And you run and you run to catch up with the sun but it’s sinking
Racing around to come up behind you again.
The sun is the same in a relative way but you’re older,
Shorter of breath and one day closer to death.

Entäs tällä meidän pallollamme? Olemme viidenkymmenen vuoden aikana kiertäneet auringon viisikymmentä kertaa ja pyörineet oman akselimme ympäri yli 18000 kierrosta. Maapallo, jos ei mitään radikaalia kosmista tapahdu, jatkaa oman akselinsa ja auringon ympäri kiertämistä suhteellisesti katsottuna muuttumattomana seuraavatkin viisikymmentä vuotta. Pidempäänkin.

Koivut ovat koivuja, vuoret vuoria, ruoho ruohoa ja linnut lintuja. Ilmamassat liikkuvat ja puut heiluvat. Jossain tipahtaa hiukan maata mereen, toisaalla maa nousee merestä. Meri aaltoilee tai on tyyni. Pilvet muuttavat jatkuvasti muotoaan, tulevat ja menevät. On sadetta, ukkosta. Lämpötilat vaihtuvat. Vuodenajat vaihtuvat, jossain selkeämmin, kun taas jossain muualla muutokset ovat vähäisempiä. On syntymää ja kuolemaa. Yhden maatuminen on toisen energiaa. Kiertokulku. Maailma käy ja kukkuu.

Mikä muuttuu, kun kun ihminen sanoo maailman muuttuvan, esimerkiksi seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana? Ei maailma, vaan ihminen muuttuu. Tai no, ei ihminenkään muutu. Toki yksilöt syntyvät, kasvavat, kehittyvät, oppivat, syövät, juovat, naivat, vetävät röökiä, ryyppäävät ja kuolevat. Mutta ihminen on kuitenkin yhä vaan sama ihminen, ei muutosta siinä. Olemme lajina olleet tuhansia vuosia hyvin samanlaisia. Viisikymmentä vuotta ei muuta meissä mitään.

Se maailma, joka muuttuu niinkin lyhyessä ajassa kuin viisikymmentä vuotta, on ihmisen tekemä maailma. Se mitä ihminen rakentaa, se mitä me tuotamme. Se millä ihminen helpottaa olemistaan, tekemistään, liikkumistaan ja kommunikointiaan. Se miten olemme ja miten me ymmärrämme olemisemme. Se on myös sitä mitä ihminen tuottaa turhaan, koska isolle osalle meistä tällä kivenmurikalla avaruudessa, on muodostunut tarve kerätä itse määrittelemäämme ja keksimäämme vaurautta. Ihmisen maailma, se joka muuttuu, on myös tappamista ja tuhoamista. Se on osa tuottamista.

Maailma muuttuu hitaasti. Ihmisen tekeminen muuttuu nopeasti, sille viisikymmentä kierrosta auringon ympäri on iso asia. Se vaikuttaa planeettaamme tavalla tai toisella, koska täällähän me olemme. Se on myös jo vaikuttanut niin kuuhun kuin Marsiin. Ne ovat maailmaamme.

Oikeastaan tämän tekstin piti olla lyhyt kommentti sosiaalisissa medioissa linkkiä Kantolan tekstiin jakaneille. Toisin kävi ja kirjoitinkin pidemmin. Se mitä siis halusin sanoa on, että koska vähitellen ihmiset tajuavat median otsikoinnin ”jalankulkija jäi auton alle” tarkoittavan sitä, että ihminen ohjaasi autonsa toisen ihmisen päälle, niin samalla tavalla pitäisi tajuta sanonnan ”maailman muuttuu” tarkoittavan ”ihminen muuttaa itse omaa elämismaailmaansa ja katsoo sitä omasta näkökulmastaan”. Maailma, kaukaa katsottuna, ei muutu niin nopeasti, mutta se miten ihminen oman napansa ympärillä pyörivän elämismaailmansa ymmärtää ja millaiseksi sen muokkaa, muuttuu kyllä. Ja meihin itseemme nähden nopeastikin. Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat tuoneet isompia muutoksia kuin sitä edeltäneet viisikymmentä. Ja muutokset tulevien viidenkymmenen vuoden aikana tulevat olemaan jälleen isompia.

Se maailma joka viidessäkymmenessä vuodessa muuttuu paljon, ei muuttuisi ollenkaan jos ihmistä ei olisi. Ja tämän kirjoitettuani haluan huomauttaa, että Kantolan teksti on lukemisen arvoinen.

Aurinko puun lehtien läpi vastavaloon.
Mikä muuttuu?