Päivänä eräänä, aika äskettäin, kun liikuin läpi syksyisen Topeliuksen puiston kellanruskean lehtimeren huomasin, ehkä jopa yllätyksekseni, miten siellä oli joku joka haravoi, lehtiä. Siis haravoi. Ihan haravalla. Tämä henkilö ei siis kantanut suurta äänekästä polttomoottorituuletinta mukanaan, vaan käytti työn tekemiseen teknisesti yksinkertaisempaa ja korville miellyttävämpää työkalua. En ottanut haravoijasta valokuvaa vaikka ajatus kävi mielessäni. Siinä kun silmilläni muistikuvaa aivoihini valotin ja totesin, että harvan varressa oli nainen, huomasin pohtivani miten en saanut palautettua mieleeni kaikkia niitä kertoja kun olisin pannut merkille lehtipuhaltimen ohjaimissa naista. Aloitellessani tätä tekstiä, pihalla lehtipuhallinta pärisytti, kuin teini-ikäinen mopoilija ikään, nuori mieshenkilö. Kuvittelenko vain, vai onko lehtipuhallinkoneenkuski miesvaltainen ammatti?
Lehtipuhallinkoneenkuski
