Kolme pettymystä toukokuulta

Ennen sanottiin, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Nykyään tuntuu siltä, ettei kannata ostaa ollenkaan. Hinta ei enää ole tae laadusta ja jotenkin tuntuu siltä, ettei se ole vain sattumaa, vaan ajan merkki. Tässä kolme esimerkkiä erään kuluttajan pettymyksistä viime toukokuilta.

Takki

Viime syksynä (lokakuussa) hankin itselleni uuden takin. Kuoritakin, merkiltään Neomondo (tarjous, 80 €). Hiukan yli puolen vuoden käytön jälkeen huomasin uudessa takissani pari reikää. Kulumia. Takki ei siis kestänyt käyttöä. Kangas ei ollut ihan vessapaperia, mutta melkein.

Toukokuun alussa palautin reilusti alle vuoden vanhan takin myyjälle (XXL) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei.

Tätä lähes vessapaperista tehtyä takkia edeltävä palttooni oli myös kuoritakki, Tierra (alennuksessa, 120 €). Se antoi vähitellen periksi noin kolmen vuoden käytön aikana. Kangas oli kyllä kunnossa (ei vessapaperia, ei kulumia), mutta erilaiset yksityiskohdat takissa petti yksi toisensa jälkeen pitkin käyttöä. Milloin siitä irtosi taskun vetoketjun vedin, milloin erilaiset niitit tai sauman teipit. Kun sitten vetokteju yli vuoden reistailun jälkeen lakkasi toimimasta kokonaan eikä takkia saanut kiinni, annoin periksi. Ehkä se oli tehtävänsä tehnyt.

Kengät

Viime vuonna loppukesästä (elokuussa) hankin itselleni uudet kävelykengät, Ecco Terratrailit (ovh 134,90). Olin yhdeksässä kuukaudessa juuri ehtinyt kävellä kengät sisään niin, että ne tuntuivat oikein mukavilta jalassa, kun huomasin oikeassa kengässä reiän. Ei ole iloa Gore-Texistä kun kangas irtoaa saumasta.

Toukokuun puolessa välissä palautin alle vuoden vanhat kengät myyjälle (Intersport) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei missään nimessä.

Näitä kenkiä edelsi toinen pari Eccoja. Niillä kävelin pari vuotta ennen kuin niistäkin kangas irtosi saumasta ja vesi valui kenkään. Silloin ajattelin, että olin kävellyt ne rikki, koska kävelyä oli paljon. Mutta samalla tavalla ne hajosivat kuin nämä uudemmat. Ehken seuraavaksi hanki Eccoja. Vaikka tuntuvat hyviltä jaloissa, eivät tunnu kestävän. Harmi.

Pasta

Viime syksynä (syyskuussa) söin annoksen pestopastaa. Iso, tosi iso, annos maksoi 8 euroa ja se maistui suussani niin hyvältä, että äidyin kehumaan annosta. Tämän jälkeen kävin jokusen kerran Pasta Boxissa popsimassa pastaa, pestopastaa. (Kerran kokeilin bolognesea, mutta se vakuuttanut.)

Toukokuun puolessa välissä, alle vuosi ensikäynnistä, teki taas mieli pestopastaa. Mutta jotain oli tapahtunut. Hinnat olivat pompsahtaneet. Aikaisemmin hinta määräytyi tuotteen mukaan (pesto oli halvempaa kuin esim. lohi), nyt hinta määräytyy annoskoon mukaan. Tämän johdosta ison pestopasta-annoksen hinta on alle vuodessa noussut kahdeksasta eurosta kahteentoista ja puoleen – 56 % korotus! Aika messevää. Koska nälkä ei ollut kova, mutta peston himo selkeä, päätin ottaa pienimmän annoksen (joka sekin alle vuodessa kokenut n. 40 % hinnankorotuksen).

Mutta nyt annos oli pettymys. Pasta oli toki yhä hyvin keitettyä, mutta pestoa oli annosteltu kitsaasti ja se naurettava liraus joka annokseen oli laitettu, oli pliisua ja mautonta. Annoksessa maistui lähinnä pasta ja öljy. Mehukasta ja mieleenpainuvaa oli vain hinnankorotus ja laaduttomuus. Näin kuoli Pasta Boxin pestopasta. RIP. Eipä tarvitse käydä siellä enää.