skrubu

Salarakkaamme, tuo ah niin pinnallisen muovinen syntikkapoppi 80-luvulta. Helppoja rytmejä, tarttuvia melodioita ja vakavia poppareita. Ei ne kaikki kuitekaan kestäneet ajan hammasta yhtä hyvin kuin esimerkiksi Hall & Oatesin Maneater vuodelta 1982.

Mutta millä ihmeen aasinsillalla pääsee Peter Gabrielista tähän? Vinkiksi annettakoon, että kyseessä on ihminen.

Edellisen maanantaipopin ajankohtainen aasinsilta ei siis ollut Afrikka vaan Peter Gabrielin Scratch My Back/I’ll Scratch Yours -projekti jossa Gabriel teki version The Boy In The Bubble -biisistä ja Simon puolestaan coveroi Gabrielin Biko-biisin (tässä hiukan videota asiasta). Coverit ovat hiukan tylsiä aasinsiltoja, mutta tämä Peter Gabrielin projekti on senverran erikoinen, että sai kelvata.

Peter Gabrielin neljä ensimmäistä levyä (1977-1982) olivat nimeltään Peter Gabriel, Peter Gabriel, Peter Gabriel ja Peter Gabriel. Tämän maanantain poppibiisi on B-puolen (jos muistellaan vinyyliaikoja) aloitusbiisi Peter Garbrielin vuoden 1980 levyltä Peter Gabriel (joka fanipiireissä tunenetaan myös lisänimellä Melt, kansikuvansa vuoksi): Games Without Frontiers.

Jonkinlaisella aasinsillalla voi tämän entisen Genesiksen laulajan yhdistää Paul Simoniin. Mikä lienee tämä ajankohtainen, mutta ehkä hiukan tylsä, aasinsilta?

Tänään ei aasinsiltaa, vaan pysytään Billy Joelissa ja tehdään hyppäys 1970-luvulle. Sain mummoltani kaksi Muppet Show -vinyylilevyä ollessani noin yhdentoista vanha. Kuuntelin niitä paljon, todella paljon, niinkin paljon, että osasin kaiken ulkoa. Yksi minuun suuren vaikutuksen tehneistä biiseistä kakkoslevyltä oli Floydin esittämä New York State of Mind.

Meni ainakin yli kymmenen vuotta, ehkä lähes kaksikymmentä, kunnes kuulin ensimmäistä kertaa alkuperäisen. Muppetit vetävät biisistä herkullisen hikisen ja yllättävän rosoisen version joka sai kuvittelemaan miten New Yorkissa on kuuma kesällä. Alkuperäisen kuultuani petyin. Se oli paljon latteampi, liian siloiteltu ja… no… ei vaan yhtä hyvä (makukysymys tietenkin :).

Siksipä tänään Floyd, Dr Teeth & Zoot – New York State of Mind.

Niin ja se viikon takainen aasinsilta on alkuperäinen, vuoden 1985 We Are The World, jossa niin Billy Joel kuin Bob Dylan olivat soloesiintyjiä.

Tänään poppia joka listaa asioita ja tapahtumia amerikkalaisesta näkökulmasta maaliskuusta 1949 vuoteen 1989. Kyseessä on Billy Joelin (s. 1949) We Didn’t Start the Fire. Biisissä esiintyvistä tapahtumista ja henkilöistä sekä hiukan muusta triviasta löytää listan Wikipediasta.

Vaan mikä on aasinsilta Billy Joelin ja viimeviikkoisen popparijengin välillä? Kyseessä ei ole cover-biisi (vaikka niitäkin saattaa olla) vaan jokin muu.

Videona toimikoon tämä live-versio, sillä löytämistäni biisin alkuperäisvideosta yhdessä on embeddaus estetty ja toisen näkymisen täälläpäin palloa on kieltänyt levy-yhtiö.

On vuosi 1988. Kahden brittiläisen ja kolmen amerikkalaisen tunnetun muusikon kasaama, perin lyhytaikaiseksi jäänyt, bändi Traveling Wilburys julkaisee ensimäisen sinkkunsa: Handle with Care.

Vaan millaisen aasinsillan kautta tämä popin superryhmäksi kutsuttu jengi voidaan yhdistää edellisen maanantaipopin Sam Browniin? Lienee hiukan vaikeampi pala kuin edellinen aasinsilta, kai?

Tuli viime maanantain popin ja Kate Bushin jälkeen mieleen, miten parin kaverin kanssa joskus mietittiin, että josko saisi tehtyä tietokannan jonka avulla voisi kätevästi yhdistellä eri muusikoita ja esiintyjiä (esim. Miten Pink Floydin voi yhdistää The Beatlesiin? Esimerkiksi näin: kts. maanantaipop 2). Åsnebryggor oli projektin nimi (suom. Aasinsiltoja). Projektista ei materialisoitunut koskaan mitään minnekään, mutta erinäiset aasinsillat, jotka olivat projektin motivaattoreita, ovat pysyneet mielessä. Mietinkin, jos niitä voisi tässä poppisarjassa hyödyntää. Joudun ehkä toisinaan käymään 80-luvun ulkopuolella, mutta… no… katsotaan miten käy.

Siksipä tänään Sam Brown ja vuodelta 1988 kappale nimeltään Stop!

Mutta kertokaas tuonne kommentteihin, mikä on se aasinsilta joka yhdistää Sam Brownin ja Kate Bushin?

Kaikki päättyy joskus, lauleskeli Ultra Bra aikoinaan. The Doors sanoi saman näin: This is the end, beautiful friend, the end. Asiat alkavat, asiat loppuvat. Tänään Vitonen on lopun ajan tunnelmissa, ei niinkään joulun.

1. Oletko huomannut että sinulla kotona olisi joku tietty tuote tai tavara joka loppu useammin kuin muut? Mikä se on, ja miksi juuri se?
2. Onko jonkun kirjan, elokuvan tai näytelmän loppu jäänyt erityisesti mieleen?
3. Luettele kaikki tietämäsi biisien nimet, joissa loppuminen,loppu tai päättyminen on osa nimeä (esim. Near The End – David Gilmour)?
4. Minkä sinun mielestä pitäisi loppua mahdollismman pian?
5. Oletko sinä lähipäivinä lopettamassa jotain? Tarkoittaako se myös samalla jonkun muun alkua?

Nettiä, osa 2: Jengi hengaa yhä vaan netissä. Viikko sitten Vitosessa lähinnä sosiallista mediaa, nyt enemmän palvelupuolelta, ehkä – se riippu oikeastaan vastauksista. Kuvasta kiitos Kalamukin suuntaan.

1. Olisiko Suomessa hyötyä Google Newsistä ja mitä arvelet syyksi siihen ettei täällä ole sitä?
2. Puuttuuko verkosta mielestäsi jokin palvelu (tai pitäisikö jokin mielestäsi kääntää myös suomen kielelle)?
3. Jos sinulla olisi valta ja mahdollisuus, mitä yhtä verkkopalvelua muuttaisit (miksi ja miten)?
4. Onko bloggaaminen arkipäiväistynyt niin että sen suosio tulee vähentymään (niin kirjoittajien kuin lukijoiden parissa)?
5. Mikä on seuraava iso villitys netissä?

Voit vaikuttaa Vitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Vitonen myös RSS -syötteenä.