Kunhan jossittelen

Minähän en koodata osaa, mutta jos osaisin, niin tekisin sellaisen härpäkkeen joka keräisi kantaan samaa tietoa jota esim. junat.net näyttää. Sitten siitä datasta voisi jollain nerokkaalla tsydeemillä pällistellä eri tavoin miten junien saapumis- ja lähtöajat eroavat ilmoitetusta. Olisi graafia ja diagrammia sekä muutenkin hienot visut. Siitä voisi sitten katsella vapaavalintaisesti esimerkiksi jotain tiettyä junaa (eri asemilla tai vaikka koko sen matkalta) tai jotain tiettyä kellonaikaa (esim. aamuja). Hakea trendejä ja tutkia. Tai katsella jonkun tietyn aseman tilannetta eri ajoilta, vertailla ja vaikka mitä. Voisi olla ihan mielenkiintoinen härpäke sellainen. Ja varmaan ihan mielenkiintoinen projekti toteuttaa. Jollekin.

Parin aamun junaaikataulut Helsingin päärautatieasemallaParit aamut Helsingin päärautatieasemalla. Paljon punaista.

Kymmenen vuotta Flickriä

Niin se aika vaan… kuluu, virtaa, pakenee, valuu ehkä. Vaan niinpä sitä tuntuu riittävän – sieltä jostain sitä vaan tursuaa tänne (tähän hetkeen ja tämän hetken ohi). Harvoin kuulee pohdittavan mistä se tulee. Usein aikaan viitataan menneenä. Kuten tässäkin. Tässä jutussa viittaan aikaan aika tasan kymmenen vuoden taakse tästä hetkestä. Silloin upin ensimmäisen kuvani Flickriin. Kymmenessä vuodessa olen sitten täyttänyt Flickriä kuvilla keskimäärin noin 655 kuvan vuosivauhdilla ja niitä on katsottu noin 3,6 miljoonaa kertaa.

Pekka Nikrus, ensimmäinen kuva FlickrissäEnsimmäinen kuvani Flickrissä: B (kuka olet ja miksi)

Flickr on yhä mielestäni parhaita valokuvapalveluita. Paljon sitä on parjattu, mutta myös kehuttu. Se ei ole mediaseksikäs ja nuorekas hipsterhörhötrendipalvelu, mutta oman kuvaamisensa ja kuvien ymmärtämisen kehittymisen kannalta mainio apuväline, työkalu. Ei se tietenkään tee mitään puolestasi (kuten ei vasarakaan niitä nauloja puolestasi mihinkään upota), työtä ja tekemistä se vaatii. Ajatteluakin, ymmärtämisen tarvetta. Ehkä se siksi ei kaikille sovi. Mutta voi sinne kuvia vain dumpata ajattelemattakin. Sitäkin siellä tehdään. Sekään ei sovi kaikille. Eikä Flickr täydellinen ole. Kukapa olisi.

Kymmenessä vuodessa on kuvissani tapahtunut vaikka mitä. Jos ei jaksa kuvia julkaisujärjestyksessä selata, voi niihin albumeittainkin tutustua.

Hyvä mieli molemmilla

Juu katsokaas, siinä minä flaneerasin Keskuspuistossa kameran ja progepodcastin kanssa, kun etenemiseni pysähtyy. Tai siis minut pysäytetään. Vanhempi nainen (70 v. sain tietää myöhemmin), seurassaan lapsenlapsi, viittoo pysähtymään ja selittää jotain. Poimin podcastin korvistani kuullakseni mistä on kyse. Käy ilmi, että nainen on hukannut puhelimensa. Kysyy olenko nähnyt kullanväristä älypuhelinta ihan tässä jossain lähellä. Tunnustan katselleeni enemmän puunlatvoja kuin maata. Huolensa on suuri: uusi puhelin, käytön opettelu yhä menossa. Nainen luuli laittaneensa luurin povitaskuun, mutta oletettavasti ei tainnut osua. Ymmärrän tuskan, minulla jäi äskettäin luuri junaan, kerron haravoidessani lähimaastoa katseellani. Pim! Kas, tuossahan se luuri luuraa. Nostan puhelimen aluskasvillisuuden seasta ja ojennan sen naiselle joka on puhjeta onnesta. Minä oikein nyt halaan tuntematonta miestä, nainen sanoo ja halaa minua. Höpötämme hetken ja jatkan matkaani. Hyvä mieli molemmilla.

20160506-160054-000-0168

Melkein

The picture has almost replaced the word as a means of communication” sanoi valokuvaaja Berenice Abbott 1951. Samaa sanotaan yhä. Siis, että kuva on melkein korvannut sanan. Melkein. Melkein yhä vaan. Muttei kuitekaan ihan. Ihan vielä ainakaan.