Älä soita, toinen osa

Pekka • 8.7.2014, 20.54

Jotenkin tuntuu siltä, että terveyspalvelut ovat kuin lautapeli jota ei koskaan aikaisemmin ole pelannut. Se, että lukee säännöt laatikon kannesta ei auta pelaamaan, koska laudalla säännöt ovatkin ihan erilaiset ja koko ajan muuttuvat. Tämän lisäksi oletetaan, että osaat jo kaikki kirjoitetut, kirjoittamattomat, erikois- ja poikkeussäännöt, samalla tavalla kuin ne, jotka ovat työkseen tätä peliä pelanneet jo kymmeniä vuosia.

Kuitenkin, eilen saamani vinkin perusteella singahdin tänään terveysasemalle tikkana heti vähän ennen aamukahdeksaa. En toki ollut ainoa, johan siellä oli vähän jonoa, mutta sain kuin sainkin akuuttiajan. Mukava on se fiilis, kun viimeinkin pääsee juttelemaan jonkun kanssa joka ei tarjoa arvailuja tai intä olettamuksia (tai pahimmassa tapauksessa googlailua). Toivottavasti olen ohittanut Skyllan ja Kharbydiksen ja seilaan nyt hiukan selkeämmillä vesillä.


Älä soita

Pekka • 7.7.2014, 16.54

Jotenkin tuntuu siltä, että terveysaseman verkkosivuilla oleva ohje on tarkoitettu vitsiksi.

Soitathan heti aamusta, jos tarvitset hoitoa samana päivänä
Miksen mä soita?

Miksi? Siksi että:

Terveysasemalle soitettaessa heti klo 8.00 aamulla, kun asema herää asiakaspalvelumoodiin, ei yhtäkään hoitajaa ole vapaana vaan sitä ohjautuu automaattivaihteessa takaisinsoittoon (joka on periaatteessa ihan näppärä juttu). Takaisinsoitto, kun se tapahtuu hiukan alle kahden tunnin odottelun jälkeen, menee poikki. Eikä sieltä kukaan tietenkään soita uudestaan.

Koska soittaminen uudestaan saattaa jälleen ohjata takaisinsoittoon ja parin tunnin odotteluun, on parempi käydä terveysasemalla, oletan. Ja niin se onkin, se käynti kestää vain hiukan yli puolitoista tuntia.

Käyntini jälkeen en ole sen viisaampi oireitteni suhteen. Minulle on tarjottiin vain olettamuksia ja arvauksia. Tietona ja faktana minulle esitettiin listaa lääkäreistä. Näin paljon olisi lääkäreitä (iso taulukko täynnä jotain tekstiä), mutta ne ovat lomalla: vain nämä kaksi ovat paikalla (kaksi taulukon solua joissa on jotain tekstiä). Tiedän nyt enemmän lääkäritilanteesta terveysasemalla, kuin siitä mikä minussa on vikana.

Nyt tiedän myös sen, että jos en halua odottaa aikaa tuonne jonnekin elokuun loppuun tai syyskuun alkuun (eli n. parin kuukauden päähän), kannattaa lampsia terveysasemalle aamulla vähän vaille kahdeksan, ottaa vuoronumero ja heti vastaanoton auetessa pyrkiä varaamaan akuuttiaika. Tämä on se tapa jolla saattaa päästä harvojen töissä olevien lääkäreiden puheille ja sitä kautta mahdollisesti hoitoon. Jos siis sattuu saamaan akuuttiajan. Mutta puhelimella ei kannata yrittää.

Onkos nyt tämä niitä asioita joihin Sote-uudistuksen odotetaan tuovan parannuksia?


Viestiä veisaten

Pekka • 30.6.2014, 11.21

Virsiä ei juurikaan erilaisten tuotteiden mainonnassa käytetä, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää. Siksipä oli jotenkin erikoista panna merkille kesän alkupuolella, miten suvivirsi oli valjastettu Hartwallin virvoitusjuomien mainontaan. Olen yrittänyt pohtia mitä muuta maallista materiaa on virsien voimalla markkinoitu. En ole kuitenkaan keksinyt mitään konkreettista esimerkkiä. Vain joulun ajan veisaaminen lompakon keventämiseksi tulee mieleen.

Piti tästä jo aikaisemmin kirjoittaa, mutta unohdin. Yllättäen asia kuitenkin palautui muistiin, kun länsinaapurimme jonkun mainosrahoitteisen televisiokanavan markkinointitauolla kuulin hiukan erilaisen version suvivirrestä, se oli rosoisempi kuin virvoitusjuomavirsi. Mainoksessa iloittiin auton auvoisuudesta.


The dishonesty of Finnbay

Pekka • 26.6.2014, 19.19

On Thursday June 5, 2014, I noticed in my Flickr statistics that an image of mine had a visitor from Finnbay, a controversial site that hit the spotlights in the spring of 2014 (Yle: Finnbay’s English-language news reporting under scrutiny).

Flickr statistics showing a visit from finnbay.com
A visit from finbay.com

I usually check any interesting incoming links, and so I did with this one too. I soon discovered that there was a photo of mine in one of the galleries on Finnbay. Your Pictures Of Finland, May ’14 the gallery was called. Upon further investigation I noticed that another image of mine had been on another Finnbay’s gallery, Your Pictures Of Finland, June ’13, for more than a year.

My images on Flickr are distributed under Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 2.0 license (in short CC BY-NC-SA). This means that the images may be used free but not for commercial purpose. Finnbay has a paywall, which means that you have to pay to see the content. This constitutes as commercial use. People have to pay to see my picture. Clearly Finnbay is using my images against the CC license.

In addition to this Finnbay does not, as Flickr requests, link back to the photo page on Flickr, which is in violation of Flickr Community Guidelines.

And as if this wasn’t enough, Finnbay also claims on their gallery pages that the pictures are ”sent from FINNBAY’s readers.” This is of course complete and utter bullshit at least concerning my images since I have never ever sent them any pictures to be used in any galleries. It is also complete bullshit concerning a friend’s photograph, which I happened to notice in one of Finnbay’s galleries. This leads me to believe (I cannot be sure, but I can speculate) that none of the images in Finnbay’s galleries are sent in by any reader, but plainly stolen.

On Friday June 6, 2014, I contacted Finnbay. I sent them an email explaining the same thing as I have written here. I included screenshots. Also I included an invoice. Since they had used my images in a commercial purpose, I find it only just that they also pay for the images. I got no answer. The mail didn’t bounce either, so I presume it found its way to their external.relations@finnbay.com address.

Screenshots of the galleries on Finnbay.com
Screenshots. Click to enlarge.

As I write this on June 26, 2014, Finnbay has failed to answer my mail. The site advertises one free read per week and that used to include the galleries, but after they were contacted about the usage of the images, Finnbay closed the galleries. That is the only reaction I’ve got form Finnbay. They haven’t payed the invoice (due June 20, 2014) either.

I do not have the resources to deal with unpaid invoices or engage in a struggle against an anonymous mass media firm, as Finnbay calls itself. The only thing I can do is to bring this matter into the public – to write about the dishonesty of Finnbay. And that I have now done.

I can only wonder how much content Finnbay is using for their own commercial gain unauthorised and without any compensation. Also I can but wonder what else they’re lying about. Surely if you lie about little things, such as fake readers sending in photos, you easily lie about bigger things too?


Skål

Pekka • 16.6.2014, 13.49

Jäin tavaamaan TE-palveluiden listaa erilaisten alojen taidoista, vai mikä se lista nyt sitten olikaan.

Listassa lukee akvaviittiset tieteet
Helan går.

Onkohan TE-palveluissa mennyt sekaisin akvaattinen ja akvaviitti? Täytyy kyllä tunnustaa, että pohdin josko pitäisi tuo taito itselleen osaamiseensa ilmoittaa. Minulla on nimittäin kyllä jonkin verran empiiristä, vaikkakin toisinaan hiukan sekavaa, kokemusta pakastinkylmän akvaviittisten tieteiden nauttimisesta, esimerkiksi in situ rapujuhlissa.


Ajatus maanantaille

Pekka • 2.6.2014, 11.48

Jostain mielen perukoilta nousi esiin muisto niiltä ajoilta kun opiskelin valokuvausta taidekoulussa 90-luvun alkupuolella. En täysin muista mikä lähtökohtana oli, mutta oletan, että kyseessä oli opetukseen kuuluva kurssi jossa piti tuottaa jonkinlainen dokumentaarinen video. Sen kuitenkin muistan, että tarkoitukseni, epämääräinen suunnitelmani, oli kysellä ihmisiltä mitä mieltä ovat kuolemasta. Ei minulla ollut mitään ajatusta siitä, millainen lopputulos olisi tai mitä haluaisin teoksellani sanoa. Ajattelin, että olisi hyvä lähtökohta tuommoinen kyseleminen, että siitä saisi varmaan jotain mielenkiintoista aikaiseksi.

Tuohon aikaan olin nuorempi ja tyhmempi. En osannut tietenkään ajatella asiaa prosessina joka tuottaa materiaalia jonka joko voi sellaisenaan muokata näytettävään muotoon tai joka ehkä johtaisi syvempään asian tutkimiseen. Koska en osannut myöskään perustella ajatustani sen enempää kuin, että haluaisin kysellä kuolemasta, suunnitelmani ammuttiin alas. Sain kuulla, ettei tällä tavalla voi projektia tehdä. Pitää suunnitella tarkemmin. On tiedettävä jo etukäteen millaista kokonaisuutta on tekemässä, millaiseksi lopputulos muodostuu. Minulle opetettiin, ettei voi vain ryhtyä tekemään. Tai näin minä sen ainakin silloin opin.

Tämä muisto pulpahti esiin erään keskustelun jälkeen. Puhuimme pienessä epäformaalissa ryhmässä siitä, miten vaikeata on saada oppilaita tekemään asioita jos ei lopputulos jo valmiiksi ole tiedossa. Epämääräisyys tuntuu usein olevan täysin sietämätön tila joka johtaa jonkinlaiseen lamaantumiseen – tekemistä ei vaan tapahdu. Ei edes aloiteta tekemistä, kun ei tiedetä mihin lopputulokseen tekeminen johtaa, tai jos se edes johtaa mihinkään tulemaan joka tuntuu järkevältä tai hyödylliseltä. Kuitenkin tekemisestä oppii. Siitäkin oppii, että lopputulos on käyttökelvotonta sekamelskaa. Juju on siinä, että pohtii mitä ja miten on tehnyt, mitä tapahtui ja miksi, sekä miten lopputulos eroaa joko suunnitellusta tai käyttökelpoisesta. Ei pidä vain jättää tekemistä taakseen sitä reflektoimatta. Tätä kautta ajateltuna uskon, että epäonnistuminen sisältää enemmän hyödyllistä informaatiota kuin onnistuminen. Se, että tietää miten asioita ei pidä tai kannata tehdä on tärkeää tietoa. Se auttaa ymmärtämään miksi ja miten asioita kannattaa tehdä.

En minä sano, etteikö onnistumisia tarvita, totta kai tarvitaan. Mutta ei voi olla vain onnistumisia, samoin kuin emme voi elää pelkästään karkista. Pitää olla muutakin, kaikkea sellaista joka monipuolistaa ruokavaliota. Pitää olla lopputuloksia jotka eivät ole tasan sitä mitä suunniteltiin tai jotka ovat jotain ihan muuta, jopa yllättäviä. Tai kunnon klassisia mokaamisia. Näiden kautta tekemiseen saa satunnaisuutta. Näiden kautta syntyy uutta, erilaista ja ehkä jopa luovaa ja innovatiivista, eikä vain sitä mitä on tarkkaan suunniteltu. Suunnittelematon tai yllättävä, aluksi jopa väärältä tuntuva lopputulos voi hyvinkin olla hyvä tai jopa parempi kuin suunniteltu. Jos ei ole, niin ainakin siitä saa irti tietoa, ja tekeminen lisää osaamisen määrää. Oppimista voi tapahtua vaikkei lopputulos olisikaan erityisen käyttökelpoinen.

Enkä minä sano, etteikö suunnitelmallista tekemistä tarvittaisi. Tietenkin on myös suunniteltava ja pyrittävä tiettyyn lopputulokseen. Mutta meillä ei tässä ajassa kuitenkaan oikein siedetä epävarmuutta. On suunniteltava ja toteutettava suunnitelmat virheettömästi. Kuitenkin elämme aikoja jolloin kaikki on epävarmaa. Epävarmuutta ei pitäisi vain sietää vaan se pitäisi valjastaa voimaksi. Sen pitäisi olla energiaa tekemiselle, sen pitäisi kannustaa tekemiseen, että saisi aikaiseksi… asioita. Kaikenlaisia asioita, joiden kautta ymmärrys muuttuu ja muovaantuu. Juuri niitä asioita jotka ovat sitä 99 % hikeä josta nerokkuus koostuu.

Monivalotus
Jotain.


Ei koskea saa

Pekka • 8.5.2014, 14.13

Huomasin jossain julisteen jossa mainostettiin tulevaa tapahtumaa nimeltä museoiden yö. Jäin pohtimaan, että onko kyseessä tapahtuma jolloin yön aikana kuuluu pönöttää arvokkaan oloisesti, puhua kuiskaten, mihinkään esineeseen ei saa koskea (ellei tätä erikseen ja nimenomaisesti sallita) ja valokuvaaminenkin on kielletty. Onneksi lapset ovat öisin nukkumassa, niin niitä ei tarvitse koko ajan hyssytellä, museoissa kun ei itkeä saa, ei meluta saa (näyttelyvalvoja voi tulla sormi ojossa selän taa).

Saa ottaa, oikeasti saa.
Saa ottaa, ihan oikeasti saa!


Kartta ei ole

Pekka • 7.5.2014, 11.38

Kuten toisinaan tapanani on, selailin Wikipediaa pohtiessani miten nimeäisin kuvan jota olin julkaisemassa. Ja kuten tapanani toisinaan on, silmäilin saman artikkelin kahta eri kieliversiota. Huomasin miten Helsingin kaupunginosien sijainnista suuntaa antavat kartat poikkesivat toisistaan riippuen kieliversiosta. Sitä jotenkin kuvittelisi, että olisi järkevää käyttää samaa karttaa kaikissa kieliversioissa. Tosin tässä tapauksessa olisi mahdollisesti hiukan vaikea valita, että kumpaa käyttäisi.

Toukola kahdessa Wikipediasta löytyvästä kartasta.
Klikkaa isommaksi.

Comments Off