Galaktinen syötävä

Noin puolitoista vuotta sitten kirjoitin jutun Hakaneuloja munkin lihassa. Nyt tuosta kyseisestä munkista tehty kuva roikkuu, seitsemän muun galaktisen syötävän seurassa Kaapelitehtaalla ravintola Hima & Salin seinällä marraskuun loppuun asti. Menkää ja katsokaa. Samalla kannattaa toki poiketa esimerkiksi katsomassa ruokakuvia myös Valokuvataiteen museossa (on siellä muutakin).

Extraterrestrial Berliner, from the series Galactic Comestibles by Pekka Nikrus
Extraterrestrial Berliner
Ravintola Hima & Sali 1.10.–30.11.2016

Ruusukaali ja Kuolema

Luin Ylen juttua ja reagoin tähän:

”Moni varmaan pelkäsi, että väki alkaa pyöriä kylillä niin kuin Helsingissä rautatieasemalla.”

Jäin pohtimaan, että moninkohan tavoin Helsingin päärautatieasemaa käytetään kauhuesimerkkinä? Jos et Liisa-Petteri syö jo kylmenneitä ruusukaalejasi niin joudut Helsingin päärautatieasemalle. Pyörimään! Niih! Mitenkäs suu sitten pannaan?

Siinä samalla sitten hain kartalta, että missäs tämä Kyyjärvi mahtaakan sijaita. Zoomatessani suurempaan näkymään huomasin vasemmalla, Kyyjärveltä hiukan länteen, yllättävän kylän nimen.

Karttakuvassa kylä nimeltä Kuolema.
Kuolema.

Ja siinä sitten tulikin mieleen, että olenhan minä valokuvia Kuolemasta nähnyt.

Suomessa on mahdollista syntyä Kuolemassa ja kuolla Syntymäniemessä. Mutta missäköhän sitä olisi pelottavampaa pyöriä, Kuolemassa vai rautatieasemalla? Otapas lisää ruusukaalia, näitä olisi vielä jokunen jäljellä.

Laatikollinen pastaa

Mitä jos välillä vähän kehuisikin?

Tein eilen visiitin eksoottiseen itään. Siellä kun sitten Itäkeskuksen kaupunginosassa olin, huomasin miten salakavalasti nälkä yllätti flaneeraajan. Kännykällä hiukan tutkailin mitä olisi idän isossa kauppakeskuksessa ruokaa tarjolla ja päädyin sitten Pasta Box -nimiseen ruokalaan.

Ihan mukavan oloinen, aika pieni mutta modernin oloinen pytinki. Väkeä oli laatikkopastapaikassa jonkin verran ja näyttipä siellä annoksen mukaan ostavan joku Fafa’sin duunarikin. Silleen trendikäs mesta, että tilatessa kysytään nimi ja sitten annos ilmoitetaan valmiiksi huutamalla tilaaja tiskille. Tämä johti siellä ollessani yleiseen hauskuuteen kun tiskiltä huudettiin Juttaa pariin otteeseen eikä ketään ilmaantunut paikalle. Yhdestä pöydästä sitten kuuluu miehen ääni: ”Olisiko se ehkä Juha?”. Ja olihan se.

Jos aluksi listaan negatiiviset, niin saan ne alta pois. En ole mikään takeway-estetiikan ystävä, kun ajatuksena on syödä ruoka paikan päällä ja siksi muovihaarukka, pahvimuki ja se, että annos tarjoillaan laatikossa ei ihan hirveästi innostanut. Mutta eihän se olisikaan box jos annokset olisivat lautasella. Eivätkä kertakäyttöastiat varmaankaan ole paras valinta noin ekologisuuden kannalta.

Sitten hyvät. Valitsin pöperökseni pestopastan, suurimman koon. Ajattelin, että koska suuri, kahdeksan euron hintaan, tarkoittaa usein ehkä nippa nappa riittävää annosta, saisin näin sen kokoisen annoksen, ettei tarvitse heti lisää syödä. Käy ilmi, että iso on oikeasti iso. Siinähän sitten pospin pestopastaa pötsiin hyvän tovin. Tässä annoksessa hinnan ja määrän suhde toisiinsa yllätti positiivisesti (mietin siinä syödessäni, että saako kertokäyttöastioilla esim. hinnat alas kun ei tarvitse erityisemmin tiskata?). Toinen positiivinen yllätys oli miten hyvä annos oli. Pesto oli oikeasti maukasta, täyteläistä ja sitä oli sopivasti (ei liikaa, ei liian vähän). Pasta oli, kuten verkkosivuilla kehuvat, juuri oikein keitettyä ja annoksessa ei ollut pinjansiemeniä vain kolme koristeena, vaan niitä riitti hyvin alusta loppuun asti. Hinta-laatu-suhde oli siis myös kohdallaan. Jos tekisin ja ylläpitäisin listoja (jota en tee) voisin kuvitella tämän olleen pestopastakokemusten top kympissä. Ehkä jopa top vitosessa.

Hyvältä maistui, nälkä lähti ja oli poissa kauan. Jos saan itseni samaan paikkaa joskus myöhemmin (ja voi hyvinkin olla, että pelkkä ajatus hyvästä pastasta saa minut ajelemaan metrolla jokusen minuutin itäänpäin), pitää muistaa ottaa pienempi (ehkä jopa pienin) annos ja mahdollisesti salaatti sen kaveriksi.

Pasta Box
Pastaa boksissa.

Ostokokemus

Kun käy lähikorttelin pienessä K-kaupassa ostamassa litran maitoa ja vähän makkaraa leivän päälle ja vähän ajan kuluttua saa sähköpostissa kyselyn miten asiointi sujui, voi viestiin hyvinkin kuvitella meemilärvin.

K-marketti itkee ilosta

Ja koska kävi vain ostamassa vähän maitoa ja makkaraa, ei kokemus ollut mitenkään järisyttävä tai erikoinen. Voiko sen perusteella oikeasti suositella kauppaa muille? No ei, koska maitoa ja makkaraa saa melkein mistä vaan. Kun sitten vastaa, että tuskin minä maidon ja makkaran vuoksi tätä kauppaa kenellekään suosittelen, kuvitellaan siellä sitten, että nyt on sitten jotain hampaankolossa (koska kysymyksenasettelu on hölmö).