Unsubscribe Podcast

Kun podcast Apunen aikanaan aloitti, oli se todella mielenkiintoinen ja antoisa. Apunen keskusteli monipuolisesti vieraittensa kanssa, haastaen näitä mukavan provokatiivisesti mutta asiallisesti. Sitten Apurannan kaveriksi podcastiin tuli Maliranta. Herrat jakoivat keskustelutehtävät, vuorottelivat jaksosta toiseen. Ja olivat jopa toistensa vieraita joskus. Mukavaa kuunneltavaa.

Sitten jotain tapahtui. Vieraat katosivat ja jättivät Herrat Apusen ja Malirannan kokonaan yksin, istumaan podcastiinsa keskenään. Samalla katosi myös dynamiikka. Keskustelusta hävisi sävyrikkaus ja ilmapiiri ummehtui. Vieraiden katoamisen myötä katosi podcastin alkuperäinen henki. Nyt herrat istuvat iloisesti hyväilemässä vain toistensa mielipiteitä, joka on johtanut siihen, että Apunen/Maliranta on nykyään podcast jossa julistetaan turruttavia Oikeita Totuuksia™, kerrotaan hengettömän yksipuolisesti miten maailma toimii ja miten muut ovat väärässä.


Unsubscribe.

Kasetti ja kynä

Ylen jutussa C-kasetista on tullut taas ilmiö, mutta mitä siitä sanovat nykylapset oleva video herätti pari ajatusta, kun se nyt tuli vastaan Facebookissa useammankin kerran.

Ensimmäinen ajatus on se, miten toimittaja ei hallitse sitä, miten lyijykynä ja c-kasetti sopii yhteen. Joo, tokihan sitä kelaa voi lyijärin päällä pyörittää, mutta kyllä se paremmin toimii, kun kynän laittaa kelan reikään ja pyörittää. Voi toki olla, että osa nykyisistä lyijykynistä ei sovi tehtävään, mutta ainahan kynää (lyijy tai kuulakärki) pitää pienessä kulmassa.

Toinen ajatus on se, miten kukaan ei hämmästele sitä, miten c-kasettia (vuodelta 1963) selkeästi paljon vanhempi teknologia ei aiheuta mitään ihmettelyä. Lyijykynä, sellaisena kun me sen nykyään tunnemme, on roikkunut mukana maailman menossa jo noin 1500-luvulta lähtien. Sen käyttäminen on itsestään selvää (paitsi tietenkin sille määritellyn käyttötarkoituksen ulkopuolella).


Aha…

Muistitko siirtää vaakasi kesäpainoon?

Tänään olemme ottaneet askeleen kohti kesää. Koko Suomi ja osa muuta maailmaa on siirtynyt kesäpainoon. Kesäpainoon siirtymisen tarkoitus, kuten me kaikki tiedämme, on saada vaa’at vastaamaan vastaamaan paremmin ihmisten ruokailu- ja liikkumistottumuksia, sillä kesällä elämän pitää olla hiukan kevyempää.

Vaa’at siirretään maaliskuun viimeisenä sunnuntaiaamuna näyttämään viisi kiloa vähemmän. Takaisin normaalipainoon siirrytään jälleen syksyllä, lokakuun viimeisenä sunnuntaiaamuna.

Suomessa kesäpainoa kokeiltiin ensimmäisen kerran muiden maiden mukana toisen maailmansodan aikaan vuonna 1942, jolloin kesäpainoon siirryttiin 3. huhtikuuta ja takaisin normaalipainoon 4. lokakuuta. Jatkuvassa käytössä kesäpaino on ollut vuodesta 1981 lähtien. Vuodesta 2002 kesäpainoon siirtymistä on säädellyt EU-direktiivi. Suomalaiset europarlamentaarikot yhdessä esittivät vuonna 2016 EU-komissiolle kesäpainosta luopumista.

Tärkein syy kesäpainon käyttöön Suomessa on pysyminen samoissa lihoissa muiden EU-maiden kanssa.

Hetken olin ihan, että huh…

Tänään aamulla ostin työmatkoja varten sarjalipun vr.fi:stä.

Tämän jälkeen piti varata paikka junaan. Varaaminen meni muuten hienosti, mutta jostain syystä selaimeni oli unohtanut oston yhteydessä pakollisen tunnisteen. Koska en huomannut tätä klikatessani itseni kaupassa eteenpäin, jouduin virhetilanteeseen, jossa pakollisen tunnisteen ympärillä oli punainen ruutu indikoimassa mikä oli unohtunut. Samalla tekemässäni ollut paikkavaraus oli vaihtunut sarjalipun ostamiseksi. Virhetilanne oli ilmeisesti jotenkin sekoittanut ostosessioni tiedot. Hämmentävä, muttei maailmaa kaatava tilanne (joka toki antaa verkkokaupasta aika epäluotettavan kuvan).

Kun huomasin VR:n verkkokaupan sekoilun suljin selaimen välilehden, avasin uuden ja aloitin paikanvarauksen alusta. Naputtelin kenttiin sarjalipun numeron sekä sen mistä ja minne matkani käy. Valitsen 8:37 lähtevän junan ja paikan 69 vaunun 4 yläkerrasta, sillä näin tapanani on. Muistan tällä kertaa naputella pakollisen tunnisteen paikalleen, koska sen puuttuminen oli edellisellä kerralla aiheuttanut sekoilua. Voilá. Prosessi valmis, lataan pdf-lipun itselleni ja valmistaudun matkaan.

Linja-autossa matkalla juna-asemalle tapanani on avata junalippu jo valmiiksi kännykään. Mutta mitä ihmettä? Lippu on 9:37 junaan paikalla 18 vaunun 2 alakerrasta! Hetken olin ihan, että huh…

Ilmeisesti tekemäni inhimillinen virhe, eli pakollisen tunnisteen unohtaminen, sekoitti VR:n verkkokaupan niinkin, että siitä tuli satunnaislippugeneraattori. Onneksi katsoin ajoissa minkä lipun VR:n algoritmihalvauksen saanut järjestelmä oli minulle lähettänyt.

Soittamalla VR:n paikkalipun muutos- ja peruutuspalvelunumeroon noin vartin ennen 8:37 lähtevää junaa sain muutettua verkkokaupan random-lipun siihen, jonka olin kuvitellut varaavani jo aikaisemmin.

Tapauksen opetus: Ole täydellinen. Virheesi VR:n verkkokaupassa johtaa yllättävään rangaistukseen.

Tapahtuipa kerran Tampereen taidemuseossa

Tampereen taidemuseon näyttely Kansan asialla (18.11.2017–25.2.2018) oli hieno, paljon upeita töitä. Silti kokonaisuus oli sen verran vakavan oloinen, että katsojalla oli helppo huvittua tulkitsemalla teoksia anakronistisesti tai muuten vaan antitaidepönötysasenteella ja tietoisella väärintulkinnalla. Siinä taiteen välissä hyvin epäkunnioittavasti ja lähes taidevandaalisesti hihitellessä näyttäytyi Akseli Gallen-Kallelan Muikunpaistaja niinkin hehkeänä, ja muutakin kuin vain voita tihkuvana, että kuva suorastaan vaati pääsyä Voguen kanteen.


Come on, vogue

Museon kellarin näyttely Miälentilat – ITE-taidetta ja hengenheimolaisia (myöskin 18.11.2017–25.2.2018) oli hyvä vastakohta yläkerran vakavamielisyydelle. Iloista ITE-taidetta. Ukkoa ja akkaa, häkkyrää, kuvaa ja veistosta, outoja videoita sekä mahdollisuus itsekin väännellä vähän teoksia rautalangasta ja alumiinifoliosta. Vieläköhän oma outo hyönteinen siellä hyllyllä möllöttää?

Yhtä ITE-videota katsellessa huomasin miten toinen kuulokejohdoista oli irronnut, mykistäen luurit kokonaan. Katsoin taulutelevision taakse ja päätin korjata tilanteen, koska siinä ne olivat liittimet, ihan näppärästi hollilla. Ei aikaakaan kun huomaan paikalle rientävän näyttelyvahdin, joka katsoo minua suorastaan kauhistunein ilmein. Selitän, että johto oli irti ja, että asetin sen paikalleen: korjasin taidetta. Vahti ei sano mitään. Toinen näyttelyvahti ilmestyi paikalle seuraavassa sekunnissa. Kumpikaan vahti ei sano mitään. Katsovat vain. Tilanne on yläkerran pönötyshihittelyn jälkeen suorastaan hulvaton. Tämän pienen taidekorjausinsidenssin jälkeen vahdit seuraavat silmä kovana liikkeitäni. Ja aina kun katseemme kohtaavat, ovat kuin eivät olisikaan tuijottaneet minua. Vaikka Turun taidemuseo on yleensä ollut se museo, jossa näyttelyvahtien katseet tuntuvat suorastaan fyysisesti kehossa, ei se ole mitään verrattuna tähän mitä Tampereen taidemuseon kellarissa tuli koettua. Mutta koska mieli oli iloinen ja näyttely hyvä, oli tämä vahtien ”Missä se taidetta korjaava lurjus luuraa” -performanssi vain positiivisesti taide-elämystä lisäävä kokemus, jonka analysointi jälkikäteen tuotti monia hyviä kirja-, lyhytelokuva- ja teosideoita, sekä ikää pidentävää naurua.

Kaikin puolin piristävä kokonaisuus Tampereen taidemuseossa siis. Kannattaa käydä. Hashtag museokortti (ei sponsoroitu linkki).

Ajatus uudelle vuodelle

Aloitan vuoden ajatuksella, joka ei ole tuore. Eikä ajatus ole omani, mutta se viestii sitä, mitä usein itse ajattelen. Satuin törmäämään tähän katsellessani valokuvia. Tämä on Neil Gaimanin kirjoittamasta toivomuksesta uudelle vuodelle, vuoden 2011 lopussa. Se on hyvä ajatus.

I hope that in this year to come, you make mistakes.

Because if you are making mistakes, then you are making new things, trying new things, learning, living, pushing yourself, changing yourself, changing your world. You’re doing things you’ve never done before, and more importantly, you’re Doing Something.

Tuomaan markkinat

Tuomaan markkinoiden vilinää
Vilinää, vilskettä.


Piti varmistaa markkinoiden nimen kirjoitusasu. Ajattelin, että saisin sen selville tapahtuman verkkosivulta. Ja sainhan minä: Nimi kirjoitetaan joko yhteen Tuomaanmarkkinat, tai erikseen (isoin alkukirjaimin) Tuomaan Markkinat. Nyt siis tiedän.