Pakko ja muutos

Pakon edessä usein tapahtuu muutoksia. Vaikka sitä miten pohtisi ja ajattelisi, ja melkein meinaisi, niin toisinaan mitään ei tapahdu, kun ei ole pakko. Oma pakko, tai jonkun ulkopuolisen aiheuttama pakko. Olen minä sitä pohtinut, että mitä teen ikivanhan Pixelpostin päällä pyörivälle kuvablogilleni. Kun ei ole ollut pakko tehdä mitään, en ole tehnyt mitään. Pohtinut vaan. Nyt sitten tuli pakko. Webhotellin PHP päivittyy eikä vanha Pixelpost enää sen päällä käy eikä kuku. Mutta teenpä silloin sen mitä olen aikaisemmin jo pohtinut. Yhdistän kuvablogini tähän blogiin. Miksi pitää kahta, kun voi pitää yhtä? Tänne ne kuvat sopii siinä kuin tuohon viereiseenkin hakemistoon.

Matkapäiväkirjaote

Siinä minä olin. Tuolissa. Tein matkaa, mutta en liikkunut mihinkään. Olin tuolissa ennen matkaa ja sen jälkeen. Mieleni liikkui. Se oli semmoinen jännä haahuileva reissu joka alkoi tekstistä, joka käsitteli arkipäivän estetiikan terminologian pohtimista filosofisen estetiikan raja-aitojen ääreltä. Jatkoa reissu sai luetun pohtimisesta kirjallisesti tekstissä, jossa estetiikka ja, yllätyksekseni, viinit kohtasivat. Tämän jälkeen lähdin temaattisesti toiselle matkalle, reissulle tarkastelemaan merkityksen ongelmaa. En ollut tätä uutta polkua pitkin juurikaan ehtinyt talsia, kun huomasin, miten jokin tämän uuden reissun sivupoluista ohjasi minut takaisin ensimmäisen matkan maisemiin, aikaisemmin tiedostamattomaan yksityiskohtaan. Rämmin hetken pöpelikössä kunnes hahmotin, että kyseessä on oinoglossia. Näin se joskus menee, että sitä on menossa yhteen suuntaan, mutta löytääkin itsensä jostain ihan muualta. Eikä tässä ole mitään sellaista, että olisi tullut ohilyönti tai olisi jotenkin joutunut harhaan. Sitä on tehnyt matkan ja päätynyt tulokseen, hyvään tulokseen. Matka on usein tärkeämpi kuin sen tulos, eikä matka tämän tuloksen myötä tietenkään millään tavoin ole loppu. Mutta istuminen loppuu nyt. On aika nostaa takapuoli tuolista.