Mikäs nyt meni väärin?

Kuvittele, että olet jossain ulkomailla, etkä osaa paikallista kieltä. Linja-autossa näytät matkakorttia lukulaitteelle, laite piippaa ja näyttöön ilmestyy alla oleva viesti. Mitä luulet, että se tarkoittaa?

Päätteen antama epäselvä palaute.
Piip!

Seurasin tänään vierestä kun HSL:n bussissa suomea osaamaton henkilö valitsi aivan korrektisti matkan tyypin, sitten OK:n ja näyttäessään matkakorttia lukulaitteelle laite antoi esimerkkikuvan mukaisen viestin. Minähän suomea osaavana pystyin lukemaan viestin, mutta laitetta käyttävä oli aivan pallo hukassa ja toisti matkan valinnan, OK:n ja kortin näyttämisen, saaden tietenkin saman viestin. Kolmannen yrittämisen jälkeen henkilö oli ymmällään. Kuski pyysi kortin itselleen, lämäsi sen oman lukulaitteeseen ja selvitti, että homma on kunnossa.

Yllä oleva esimerkkikuva vastaa sitä, joka kertoo matkustajalle, että valitsemasi matka on jo maksettu, eli kaikki on kunnossa – hyvää matkaa. Se ei vain näytä siltä. Se näyttää siltä, että on tapahtunut virhe, että jokin ei ole kohdallaan. Ja niinhän tässä tapauksessa onkin pieni virhe tapahtunut: matka on jo maksettu ja sitä yritetään maksaa toistamiseen. Mutta viesti voisi olla selkeämpi. Bussikuskikaan, joka näki ainakin kaksi viimeistä piippausyritystä, ei näköjään ymmärtänyt lukulaitteen viestiä, koska joutui varmentamaan homman omalla lukijallaan.

Jäin pohtimaan, että eikös olisi parempi, että lukija kertoisi selkeästi, että matka on maksettu ja kunnossa, koska sehän oikeasti on tilanne? Vaikka niin, että huutomerkkikolmion tilalla olisi vihreä väkänen (tai jotain) ja sitten alempana, ei niin tärkeänä, olisi pieni huomautus, että yritit maksaa matkasi toistamiseen, mutta älä anna sen haitata menoa. Jotain tähän tyyliin:


Piip! Vähän toinen versio.

Luuri 14 vuotta sitten

Kaivelin vanhoja valokuviani, kävin läpi digitaalisia kenkälaatikoitani. Hain tukea epävarmalle muistikuvalle. Löysin mitä etsin. Mutta kuten niin usein kenkälaatikoita kaivellessa löytyy aina jotain muutakin. Tällä kertaa löysin kuvan puhelimesta, siitä nokialaisesta, joka oli käytössäni 14 vuotta sitten: Nokia 6600.


Nokia 6600

Kasetti ja kynä

Ylen jutussa C-kasetista on tullut taas ilmiö, mutta mitä siitä sanovat nykylapset oleva video herätti pari ajatusta, kun se nyt tuli vastaan Facebookissa useammankin kerran.

Ensimmäinen ajatus on se, miten toimittaja ei hallitse sitä, miten lyijykynä ja c-kasetti sopii yhteen. Joo, tokihan sitä kelaa voi lyijärin päällä pyörittää, mutta kyllä se paremmin toimii, kun kynän laittaa kelan reikään ja pyörittää. Voi toki olla, että osa nykyisistä lyijykynistä ei sovi tehtävään, mutta ainahan kynää (lyijy tai kuulakärki) pitää pienessä kulmassa.

Toinen ajatus on se, miten kukaan ei hämmästele sitä, miten c-kasettia (vuodelta 1963) selkeästi paljon vanhempi teknologia ei aiheuta mitään ihmettelyä. Lyijykynä, sellaisena kun me sen nykyään tunnemme, on roikkunut mukana maailman menossa jo noin 1500-luvulta lähtien. Sen käyttäminen on itsestään selvää (paitsi tietenkin sille määritellyn käyttötarkoituksen ulkopuolella).


Aha…