kategoria: fin


Hevoisia

Pekka • 28.5.2015, 12.16

Pieni tyttö katsoo junan ikkunasta ulos. Hevoisia! huudahtaa tyttö innostuneena yllättäen. Hevosia, korjaa lapsen isä, ne ovat hevosia. Hevoisia, toistaa tyttö moneen otteeseen.

Tämä pieni kohtaus junasta Seinäjoen kohdalta jokunen kesä takaperin tuli mieleen kun tänään näin erääseen keskustan rakennukseen teipattuja tiedoitteita.

Tiedoite
tiedote


Hölttöä ja kortti

Pekka • 14.5.2015, 19.43

Ismo Höltön valokuvia on näytillä Ateneumissa. Paljon upeita kuvia. Loistavaa ajankuvaa. Menkää katsomaan.

Siinä kun ihailin kuvia, ajattelin samalla, ettei nykyään ehkä voi ottaa ihmisistä kuvia tuolla tavalla. Kaupungissa. Tai ehkä voi, kiellettyähän se ei ole, mutta ihmiset ovat tietoisempia valokuvauksesta ja valokuvasta. Ja valokuvien julkaisemisesta. Ovat varovaisempia. Ainakaan ei voi räpsiä kuvia satunnaisista lapsista kadulla samalla tavalla. Kun jo pelkästään itsensä kuvaamisestakin voi joutua huonoon valoon internetseissä. Sillä tavalla ennen oli ehkä parempi. Ehkä.

Ja sitten Museokortti. Hiukan ehkä hämää se, että mainostamassaan listassa niistä lähes 200 museosta johon kortti käy on mukana myös ilmaisia museoita. Mutta ei se hämännyt niin, ettenkö hankkinut korttia. Nyt olen höylännyt kortilla jo kolmet sisäänpääsyt. Säästöä ei ole vielä kertynyt. Olen tätä kirjoittaessani 19 monikansallista miinuksella, mutta parin näyttelyn jälkeen olenkin jo plussan puolella. Neljäs näyttely tulee olemaan toinen käynti katsomassa Höltön kuvia, because I can.

Letku
LETKU. Muoviletku, metallinen teline ja hana. Sara Hildénin taidemuseon miestenhuone.

Comments Off on Hölttöä ja kortti

Avaisanat: , , ,


Pohdintoja muistiinpanoista

Pekka • 30.4.2015, 10.22

kannel visertää
kielet laulaa kantelee
edesmenneestä

aamun puujalka
päivän mittaan lahoaa
mullaksi maatuu

itseään antaa
aika odottaa kun se
ei ohi juokse

Comments Off on Pohdintoja muistiinpanoista

Avaisanat:


Varo uhkaa

Pekka • 28.4.2015, 14.11

Tänään aamulla pohdin että jos minulla olisi tuulesta temmattuja ”uutisia” suoltava sivusto, jotka ovat all the rage, niin näin vapun alla olisi hyvä kerätä klikkejä vaikka luomalla uhkakuvia siman vaaroista.

Tuskin ehdin lounaalle kun todellisuus jo ajoi ohitseni aiheen tiimoilta.

Comments Off on Varo uhkaa

Avaisanat: ,


Parantamisen varaa

Pekka • 25.4.2015, 12.30

Mä en välttämättä nyt ihan tajua tätä Ylen juttua: Peruskoulu ja työelämä ristiriidassa – Suomen toivo on laatikon ulkopuolelta -ajattelussa.

En sano, etteikö peruskoulussa(-kin) olisi parannettavaa, mutta tuossa Ylen jutussa joku tyyppi, jota ei sen kummemmin esitellä tai mitenkään mihinkään kontekstiin laiteta, latelee mielipidettä toisen perään. Ja nämä tyypin mielipiteet sitten yleistetään kuin ne olisivat totuuksia. On kuin juttu olisi mainos jollekin konsultille. Sitä en tajua. Sen lisäksi, aina kun puhutaan laatikosta ja sen ulkopuolisesta ajattelusta, on kuin tulisi pieni oksu suuhun. Aivan karmean mitäänsanomaton klisee on se. Yäk.

Jutussa tämä tyyppi, joka (oletan) on suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpikäymä ja selkeästi omaa ainakin sen verran aivokapasiteettia, että pystyy ilmaisemaan mielipiteitään, haukkuu systeemiä joka on hänen oman menestyksensä pohjalla. Niin huono on peruskoulu ollut hänelle, että tyyppi on oppinut ajattelemaan kriittisesti, kyseenalaistamaan ja käyttämään aivojaan. Oppiminen kun ei nähkääs ole sitä, että ”opettaja kaataa sulaa kultaa” pikku höpönassujen aivoihin, vaan oppiminen (konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan) on juurikin sitä mihin juttu loppuu: tyyppi hiffasi jotain, proverbiaalinen lamppu syttyi pään päälle, tapahtui ahaa-ilmiö joka oli tajuamista ja joka ennen pitkää muuttaa ymmärrystä (eli ajattelua). Tätä oppimiskokemusta kuvaillaan Ylen ylen (!) mielipidekirjoitusmaisessa jutussa, tyypin omien sanojen mukaan, tilanteeksi jossa ei toimittu ohjeiden mukaisesti. Saman asian voi myös kuvailla näin: Tyyppi oppi itselleen yllättävän onnistumiskokemuksen kautta mitä jo opitun toimintamallin kyseenalaistaminen voi tarkoittaa. Se on hyvä oppi.

Nyt voisi tietenkin saivarella siitä, että oliko tyypin oppimat itsenäisen ajattelun alkeet se mitä opettaja oli opettamassa vai ei. Ehkä ei juuri tuolla tavalla, mutta koulun rooli on mielestäni tässä selkeä. Opettaja antoi niin tehtävän kuin palautetta (sosiaalinen vuorovaikutus) ja koulu tarjosi oppimisympäristön. Oppiminen on oppilaan oma aktiivinen tiedon rakentamisen prosessi. Eikä oppiminen tarkoita aina sen oppimista, mitä opetetaan. Ja oppimisessa koulu on yksi monista palasista. Ajattelun aihetta, syitä ymmärryksen muokkaamiseen, tiedon rakentamiseen, pohtimiseen ja pähkäilyyn löytyy ihan kaikkialta (eikä sen tarvitse olla aina iloa ja onnistumista).

Tämän lisäksi tyypin oppiminen tapahtui kuvataiteen parissa. Kuvataide tarjoaakin paljon mahdollisuuksia kokeilla, epäonnistua ja onnistua – kaikkea sellaista joka saa aivosi ajattelemaan, mielesi sinun tekemään. Jutusta ei käy ilmi mikä oli kehujen syy, mutta oletan, että tehdessään tehtävän ”siinä sulle -henkisesti”, työstä näkyi vahvasti tyypin oma kädenjälki, eli persoonallisuus.

Ja jos Ylen jutun tyyppi, jota esiintyjäksi ja kirjoittajaksi tituleerataan, oppi kriittistä ajattelua koulun ja kuviksen avulla, niin miksei näin voisi käydä muillekin? Nykyisessäkin peruskoulusysteemissä? Jossa siis varmasti on parantamisen varaa, mutta parantamisen varaa on aika paljon muussakin. Kuten esimerkiksi journalismin laadussa.

Tähän loppuun vielä video, joka jollain tavalla liittyy asiaan (siis oppimiseen, ymmärtämiseen ja tietoon).


Ja kas, skrubu.net-blogi täytti tänään 11 v.


Pukumiehiä

Pekka • 24.4.2015, 18.25

Joskus 90-luvun alkupuolella käytiin valokuvaopiskelijoina katsastamassa Robert Mapplethorpen valokuvia Turun taidemuseossa. Niistä huokui jotain erilaista, jotain todellisuudesta poikkeavaa. Outoakin osittain. En kokenut kuvia kielletyiksi mitenkään, vaikka useat kuvista eivät välttämättä olleet ihan arkista peruskauraa. En muista siellä silloin olleen mitään varoituksia alastomuudesta tai halaamisesta. Ja olivathan ne kuvat toki teknisesti hienoja. Sillä tavalla vaikuttavia kyllä. Siihen aikaan kun kiinnosti ehkä tekniikka enemmän kuin se, mitä kuvat sanovat. Eikä silloin ollut internettiä (jonka kautta nykyään tursuaa silmille niin teknisesti kuin sisällöllisesti mitä moninaisempaa kuvamateriaalia). Se oli vaan erilaista aikaa kuin nyt.

Nyt Mapplethorpen kuvia on Kiasmassa. Ne eivät kuitenkaan samalla tavalla vaikuta. Kuvat eivät ole muuttuneet, minä olen ja maailma on. Ehkä odotusarvoni ennen näyttelyä olivat koholla (tarvitseeko sellaiseen lääkkeitä?). Yhä ovat monet valokuvista toki teknisesti hyviä, vaikka nyt näen niissä aivan liikaa 80-luvun otetta. Niissä on samaa kuin osassa 80-luvun musiikista, jossa 80-luku ei tehnyt hyvää. Genesiksen Abacab on 80-luvun syntetisaattorihuuman pahasti tahrima levy (vaikka pohjalta löytyy, kun jaksaa pintaa syvemmältä kaivaa, ihan hyviä kappaleita). Eikä esimerkiksi Rushkaan sen paremmin osannut suojautua 80-luvulta. Ei 80-luvussa kaikki ollut pahaa, eikä aikakausi vaikuttanut niinkään sisältöön, vaan tapaan esittää ja kertoa, mutta se ei vaan sopinut jokaiselle. Ei musiikissa, eikä valokuvissa. Ja ne Mapplethorpen kukat… Ovatko ne oikeasti niin kiinnostavia? Ovatko? Vai ovatko ne vain ylitulkittuja ja täyteen tulkintoja tungettuja, ihan kivoja tavallisia eikä erityisen erikoisia kukkakuvia? Ovatko?

Mutta kyllähän vielä joistain kuvista löytyy muutakin kuin aikaa huonosti kestänyttä 80-luvun tunnelmaa. Yksi kuva joka on hämännyt, ehkä, tai… ehkä jotenkin häirinnyt tai jotain, on Man in Polyester Suit. Ja siinä kuvassa näkyvät kädet. Etenkin vasen käsi. Miksi se on noin? Onko mies menossa johonkin? Onko malli juuri nostamassa kättään? Miksi? Kuvassa on liikkeen tai jonkun tapahtuman epätäydellisyys, keskeneräisyys. Semmoinen valokuvalle tyypillinen ”on kuin olisi, muttei ole ja sekunnin murto-osan pituinen samplaus saa asiat näyttämään ihan erilaiselta kuin ne oikeasti ovat” -fiilis. Visuaalisesti tarkka, mutta silti epätäydellinen tulkinnan suhteen. Se siis ei häiritse huonolla tavalla, vaan hyvällä tavalla. Sellaisella tavalla, joka aiheuttaa synapsien välille sähköä.

Sitten asiasta toiseen. Tai ei ehkä niin toiseen. Istuttiin jengillä ravintola Vlatavassa, ennen Steven Wilsonin konserttia tässä äskettäin (loistava on kyseisen herran viimeisin musikaalinen teos). Mmm… makkaraa ja olutta (oli makkaraviikot). Ikkunasta näkyi Sokos ja Postitalo. Postitalon seinässä roikkui H&M:n mainos, jossa pukuun sonnistautuneen miehen käsien asento ja näkökulmasta johtuva pään puuttuminen toi mieleen Mapplethorpen kuvan Man in Polyester Suit.

h&m mapplethorpe
Näin sen näin.


Lisää työkaluja pakkiin

Pekka • 7.4.2015, 10.07

Ai Basecamp tarjoaa opettajille ilmaista käyttäjätiliä? Enpäs ole huomannut sitä aikaisemmin, vaikka ovat näköjään tarjonneet sitä jo helmikuusta 2014 lähtien.

Tämä on hyvin mielenkiintoista. Kokemukseni Basecampista ovat todella positiiviset. En ole sitä käyttänyt opetukseen, mutta projektityössä kyllä. Jossain vaiheessa kuvataidekasvatuksen muuntokoulutuksessa pohdimme verkon käyttöä opetuksessa. Silloin mielessäni kävi Basecamp, mutta maksullisena se ei ollut varteenotettava vaihtoehto. Niinpä keskityimme Pinterestiin (lue juttu täältä: sivu 1, sivu 2, sivu 3), joka tietenkin on jotain ihan muuta.

Kuten tiedämme yrityspuolelta, kaikki inhoaa sitä, miten monilla erilaisilla alustoilla toimiminen töissä on ärsyttävää – kaikkiin on eri tunnarit ja jokaisessa on oma toimintalogiikka (yhdessä on vain karmea, toisessa käyttöliittymä on lähes rikos ihmisyyttä vastaan). Luokkahuoneessa on sama. On koneelle kirjautuminen ja tämän lisäksi johonkin opetussoftaan, meiliin ja ainakin Wilmaan kirjautuminen. Tähän palettiin vielä yksi lisää, esim. Basecamp, ei ole hyvä juttu. Ei oppilaille, eikä opettajille. Tokihan jossain on käytössä yhteinen sisäänkirjautuminen, ettei montaa tunnaria tarvitse muistaa, mutta kaikkialla näin ei ole.

Siksi pohdinkin, josko Basecamp tulee peliin hiukan myöhässä? Kun jossain on jo otettu käyttöön Fronter, Moodle tai mitä näitä nyt on, niin vaihtaminen tuskin on ensimmäinen optio. Tämän lisäksi Google Drive on opetuskäytössä myös, samoin Facebook (tavalla tai toisella).

Mutta hyväähän tässä on se, että valinnanvaraa alkaa olemaan. Ja jos vielä ei ole mihinkään tiettyyn sitoutunut, voi Basecamp olla ihan tarkistamisen arvoinen vaihtoehto.

Comments Off on Lisää työkaluja pakkiin

Avaisanat: , , , , ,


Eräs kahvitauko

Pekka • 11.3.2015, 16.49

alkuiltapäivä
kahvit arabiassa
jännän äärellä

Jännän äärellä