kategoria: fin


Koko lopputalven sää

Pekka • 23.2.2015, 17.21

Vaihtelevaa.


Täällä tulevaisuuden alla

Pekka • 22.2.2015, 13.00

Koska elämme ajassa josta monet huutelevat, että tämä on nyt sitä tulevaisuutta, niin ajattelin kertoa teille millaista on täällä tulevaisuudessa. Minä nimittäin asensin puhelimeeni VR:n älypuhelinapplikaation VR Mobile.

Syitä applikaation asentamiseen oli kolme. Ensimmäinen syy oli se, että vaikka olin sisäänkirjautuneena VR:n verkkokauppaan selaimen kautta, en löytänyt niitä 15 euron matkoja joita mainostivat (ehkä en vaan osannut). Ajattelin, että josko applikaatiolla tämä onnistuisi paremmin. Toinen syy oli se, että koska kuitenkin ajelen junilla aina silloin tällöin, olisi applikaatio ehkä helpompi käyttää kuin VR:n mobiiliverkkosivut (jotka, täytyy tunnustaa, toimivat yllättävän hyvin). Kolmas syy oli se, että applikaatiolla pystyy ostamaan lipun paikallisjunaan, joka, siis se lippu ei juna, virallisesti on nimeltään vyöhykelippu (ja jonka ostaminen jostain käsittämättömästä syystä ei onnistu nettisivujen kautta).

VR mobiilinetti
Vyöhykelippuja saa kännykkäapplikaatiosta.

Vad tror du att det hände sen?

No, hyvää applikaatiossa on se, että se asentui ongelmitta. Ohjelma myös käynnistyi, joka on ehdottomasti plussaa. Kuten on myös se, että sisäänkirjautuminen onnistui.

Sitten.

Jostain syystä applikaatio puhuu vain englishiä, vaikka miten tiedoissani lukee, että prefereeraan finnishiä. Which is hiukan outoa, when you think of the kohderyhmä joka is probably mostly suomalaisia. Pieni juttu, mutta jos esimerkiksi ei pärjäisi englanniksi, ei applikaatiosta olisi minulle iloa, vain surua.

Sitten naputtelen hakuun lähtöruudun ja kohteen, jotta voin tarkistaa löytyykö niitä halpoja matkoja. Sormeilen hellästi Timetable and fares -painiketta ja… error: Web page not available. Sivua ei löydy. Yritän eri päivillä ja eri reiteillä. Virhe. Virhe. Virhe. Haku ei toimi. Virhe aina vaan.

Vr Mobile - haku ei toimi
Ei toimi haku.

Jos minun ei tarvitsisi matkustaa junalla minnekään, enkä tarvitsi lippua tai juna-aikatauluja voisi VR:n applikaatio olla ihan kiva. Nyt siitä ei ole mitään iloa, vain surua.

VR Mobile ei toimi. Ei kaukojunille, ei lähijunille. Tämän lisäksi applikaatio kaatui jossain vaiheessa kun siinä yritin hakea timetableja ja fareseita. Unexpected error, tai jotain (ihan kuin tällainen error joskus olisi expected). Kun sitten käynnistin applikaation uudestaan, avautui se sivulle jossa oli iso painike joka ilmoitti Tech support. Minä tietenkin sitä painamaan, että jos vaikka voisi jollekin ilmoittaa miten susi tämä applikaatio on. Arvatkaa toimiko? No it didn’t. Applikaatio avasi selaimen ja haki siihen virheen 404, sivua ei löydy.

VR Mobile - Tech support
Tech support ei ole tavoitettavissa.

Thank you VR.

Tällainen on se tulevaisuus jossa elämme ja siksi siteraan tähän loppuun Sean Conneryn roolihahmoa Zed, elokuvasta Zardoz: I have seen the future, and it doesn’t work.

Uninstall.

Comments Off

Avaisanat: , ,


Juu en

Pekka • 19.2.2015, 09.58

Kävelin Töölönlahden länsirantaa kohti keskustaa. Katselin miten poljettavien pyörien jalanjäljet näyttivät jotenkin mukavilta, siinä kun olivat kaistallaan juosseet. Päätin ottaa kuvan näkemästäni, kännykällä. Nuori nainen, hymy kasvoillaan, pysähtyi kohdalleni juuri kun sommittelin maisemaa pienelle ruudulle ja kysyi todella pirteästi: – Otako selfietä? Käännyin katsomaan kysyjää, hölmistyneenä.

(Ettämitäettä, häh? Näinkö ihmiset ovat niin median selfiepaukutuksessa menneet sekaisin, että kuvittelevat kaiken kännykuvaamisen olevan omakuvien ottamista?)

– En, vastasin ja käännyin takaisin jatkaakseni ympäristöni rekisteröintiä.

Nainen sanoi vielä jotain siinä jatkaessaan matkaa, mutta en kuullut mitä, sillä siinä kuvatessani, ja kävellessäni myös, kuuntelin podcastia (ohjelmaa jonka tämän kertaisessa jaksossa kerrottiin erään pelin loppumisesta – mainio jakso). Huomasin olevani jotenkin ärsyyntynyt. Olipa hölmö kysymys, oli ajatukseni. Myöhemmin, kun olin pohtinut tätä pientä kohtaamista, huomasin olevani lähinnä huvittuneen hämmentynyt: miksi ylipäänsä kysyä?

Juu ei todellakaan mikään selfie
Ei mikään selfie ei.


Muuttamisesta

Pekka • 9.2.2015, 21.34

Kun Google Reader vietiin saunan taakse ja olimme pakotettuja siirtämään syötteemme jonnekin muualle, päädyin itse jotenkin lievästi töksähtäen Feedlyn syliin, jossa lähes viihdyin, mutta en niinkään, etten sitten ottanut ja koputtanut Netvibesin vanhaa ovea, jonka takana vielä oli aikanaan taakseni jättämä vanha huoneeni jäljellä. Siellä olivat kaikki syötteet ja Netvibesin pienet erikoisuudet paikallaan, juuri siellä ja siten mihin ne silloin joskus kauan sitten jätin. Muistilappuja menneeltä ajalta, syötteitä jotka olivat kuivuneet kasaan kauan sitten, muistoja. Hiukan nostalgista oli kyllä paluu. Purin matkalaukkuni ja jäin sinne. Aluksi ajattelin vain olla siellä vähän aikaa, mutta sitten olinkin pitkään. Yhteiselomme oli mukavaa, kunnes tässä viimeisen puolen vuoden aikana Netvibes rupesi oikuttelemaan. Ranskalaista verta kun sillä on koodissaan, niin temperamenttinen on se. Se näytti usein, liian usein, jo luetut viestit uudestaan, pakkosyötti minulle vanhaa sisältöä. Kuka sellaisesta tykkää? Uudelleen lämmitettyä kaalia. Yllättäen se sitten joko ei näyttänyt enää mitään tai kesken (lähes) päivittäisen lukemisen päätti, lupaa kysymättä, merkitä koko internetin luetuksi. Kuvitelkaa! Koko netti nollaantuu tuosta vaan. Ei semmoista voi kestää. Tarvitse kestää.

Niinpä jälleen kerran zippasin syötteeni ja muutin. Muutin takaisin Feedlyn luokse. Toki voisi kysyä, että onko tässä mitään järkeä. Tavallaan ei ole, mutta Feedly on parempi kuin Netvibes syötteiden suhteen kyllä ja siksi minä siellä taas olen. Mutta haikeudella mieleen tulee Reader-vainaan yksinkertainen ja toimiva olemus. Oi, miksi menitkään Google sen tappamaan? Tässä nyt joutuu koko ajan jotain korvaavaa etsimään, kun vastaavaan hyvää ei tahdo millään löytää.



Hakaneuloja munkin lihassa

Pekka • 1.2.2015, 11.02

(Tekstissä esiintyvä tänään ei ole tänään suhteessa siihen päivään jolloin tämä teksti on julkaistu, vaan se viittaa päivään jolloin kuvailemani tapahtuma tapahtui. Aloitin tekstini kirjoittamisen nimittäin samana päivänä, jatkaen, korjaillen ja muokaten sitä sitten myöhemmin. Olisin toki voinut kirjoittaa jutun toiseen aikamuotoon, mutta päätin sen sijaan kirjoittaa tähän alkuun todella pitkän turhan selvityksen siitä mihin viittaan sanalla tänään. Olin oikeasti ajatellut laittaa tämän selityksen sulkeisiin sanan Tänään jälkeen, mutta siirsin tämän tähän alkuun kuitenkin.)

Tänään olen pitkin päivää pyrkinyt mielessäni ratkomaan pulmaa, joka ei ehkä ole vaivannut ihmiskuntaa satojen vuosien ajan: Miten roikottaa berliininmunkki mahdollisimman siisti diskopallomoottorista? Kuka tahansa saa sen väkivalloin paikalleen, mutta nondestruktiivisen, siistin ja ennen kaikkea tasapainoisen tuloksen saavuttamiseksi joutuu näkemään paljonkin vaivaa. Pohdittuani asiaa pitkin päivää ostin hiukan erilaisia tarvikkeita (neuloja lähinnä) ja berliininmunkin.

Berliininmunkki on yllättävän painava, huomasin tutkiessani sitä tarkemmin. Ja sitä on käsiteltävä hyvin varovasti, ettei se litisty, kolhiinnu tai sen sokerikuorrutus lohkea tai muuten irtoa.

Aloitin projektin kaivertamalla munkin pohjaan kuopan. Tämän tein kahdesta syystä. Ensimmäinen oli se, että poistamalla massaa munkki tietenkin kevenee. Toinen oli se, että kuopan reunoihin saa upotettua jotain, josta munkkia voi roikottaa niin, että sen saa tasapainoon ja suoraan. Ja kas, sieltähän löytyi myös hilloa, nam.

Hankkimani isot hakaneulat (55 mm) osoittautuivat juuri sopiviksi tätä projektia varten. Aluksi kuvittelin, että voisin painaa neulan munkin pehmeään lihaan ja homma toimisi. Munkki oli kuitenkin yhä, kaivertamisenkin jälkeen, liian painava sekä liian pehmeä, että pelkkä neula pysyisi siinä mihin sen on pistänyt. Sitten tajusin, että saadakseen enemmän pysyvyyttä, on hakaneulan oltava suljettu. Niinpä painoin hellän väkivaltaisesti kahdet hakaneulat, joihin jo olin sitonut langan, munkkiin tekemäni kuopan rasvaisiin sisälaitoihin. Näin sain munkin roikkumaan diskopallomoottorista, ja hiukan virittelemällä lankaa yllättävän suoraan myös (joka on siis toivottavaa).

Jokusen kerran jouduin korjaamaan yhden hakaneulan paikkaa, koska munkin pehmeä seinämä ei kestänyt painovoimaa. Langan siirtelyäkin tapahtui, koska hakaneulan siirto muutti tasapainoa. Mutta periaatteessa siinä se oli. Pyörivä berliininmunkki. Jos joudun joskus uudelleen tilanteeseen jossa pitää tehdä jotain vastaavaa, saattaisin hyvinkin kovertaa munkkiin kuopan hiukan toisella tavalla, jotta neulat (joiden ei tarvitse olla neuloja) saisi luotettavammin pysymään paikallaan. Epäilen myös, että olisi helpompi virittää berliininmunkki pyörimään pyörivältä alustalta (esim. vaikka vinyylisoittimen levylautaselta) jonkun tötsän (esim. tyhjä vessapaperirulla) päässä, kuin roikottaa paakkelsia diskopallomoottorista, mutta minun tapauksessani ei ollut muuta moottorivaihtoehtoa.

Nyt ehkä joku miettii, että miksi kukaan haluaisi roikottaa munkkia diskopallomoottorista. Ja minähän selitän, koska kysymykseen löytyy ihan looginen vastaus. Jos haluaa valokuvata diskopallomoottorin pyörittämän berliininmunkin, ei ole juurikaan muita mahdollisuuksia kuin toteuttaa visio konkreettisesti tai feikata se. En halunnut feikata. Siksi.

berliininmunkki, kuoppa ja hakaneula
Hakaneuloja munkin lihassa.

Comments Off

Avaisanat: ,


Ennen ei ollut mitään

Pekka • 24.1.2015, 14.22

Jos yhdeksän vuotta sitten ei ollut bloggaajia, voimme vain ihmetellä, mitä blogilistalla oli vuonna 2002 kun se siirtyi Pinserin sivupalkista omaan osoitteeseensa. Tai ketkä saivat blogipalkinnon Kultanen Kuukkeli 2003 ja 2004. Tai tapasinko ketään ja missä edes olin kun ensimmäistä kertaa kävin blogimiitissä (siinä, jota myös syysseminaariksi kutsuttiin) elokuussa 2004.

Comments Off

Avaisanat: , ,


Häpeäpaalu ja muuta pohdintaa

Pekka • 23.1.2015, 10.46

Olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut, että pitäisikö lopettaa kuvablogi itsenäisenä entiteettinä ja yhdistää se tähän blogiin. En ole asialle mitään tehnyt, mutta pohdinta on mielessä aina silloin tällöin.

Tänään ajatus taas popsahti esiin, kun pohdin josko pitäisi polkaista pystyyn uusi blogi. Tämän uuden blogin teema olisi häpeäpaalu. Heittäisin sinne ruutukaappauksia verkkopalveluista jotka käyttävät julkaisemiani kuvia vastoin sitä CC-lisenssiä jonka alaisena kuvat on julkaistu. Kuten esimerkiksi tässä eilen huomaamani Nya Dagbladet, joka yhteydenoton jälkeen poisti artikkelistaan kuvan, mutta pysyttelee tietenkin muuten hiljaa (kuten niin moni muu johon olen ollut yhteydessä). Tai Finnbayn härski vedätys, josta kirjoitin kesäkuussa 2014.

nya dagbladet missbrukar by-nc-sa cc-licensen
Nya Dagbladet bryr sig skit i licenser.

Sitten pohdin, että jos yhdistäisi häpeäpaalun, kuvablogin ja tämän blogin, niin kaikki olisi yhdessä paikassa. Olisi paljon sisältöä, massaa jolla ehkä olisi vetovoimaa. Mutta ehkä se samalla olisi liian poukkoileva, liikaa kaikenlaista. Siksi pohdin, että mitä jos tekisikin häpeäpaalusta tumblr-sivuston, niin näkyvyys (tai mahdollisuus näkyvyyteen) olisi ehkä parempi, etenkin jos kielenä olisi englanti.

Oikeasti en oikein vieläkään tiedä miten tämän tekisin. Pitää pohtia lisää.


Kaksi lounashaikua

Pekka • 6.1.2015, 08.55

metallipyörin
pakkasen poikki kohti
ruoholautasta

kolmet täytteet ja
allerginen kutina
ilman kahvia

Comments Off

Avaisanat: ,