skrubu

Sitä kun säästää kaikenlaista, sitä myös toisinaan löytää siitä säästetystä tavarasta jotain. Tällä kertaa vastaan tuli Telen (oikeammin Telecom Finland Oy, josta sittemmin tuli Sonera ja joka nykyään on TeliaSonera Finland Oyj) NMT-GSM hinnasto 1.1.1995. Hinnat ovat markoissa, mutta olen muuntanut ne euroiksi tähän (kaikki hinnat sisältävät 9 % televeron ja 22 % alv:n).

Aika selkeän oloinen hinnasto. Tarjolla näyttää olleen kolme eri liittymätuotetta: Business, Classic ja Privat. Aika ulkomaankielisiä nimiä (jännä miten kaksi nimistä on englanniksi mutta Privat ei), nykyään taitaa operaattorit tarjota liittymäpaketteja suomeksi: on ykköstä, intoa, puhetta ja minun.

Kaikissa liittymissä oli kytkentämaksu (aika harvinainen nykyään), joka oli joko 22,37 € tai 8,95 €. Halvempi hinta oli tarjolla Business- ja Classic-liittymiin mutta vain GSM:lle (tosin jostain syystä Classic-liittymää ei tarjottu NMT 900:lle). Tuolla varmaan pyrittiin ohjaamaan ihmisiä pois NMT-liittymistä.

Perusmaksu (nyk. kuukausimaksu) vaihteli välillä 3,67 - 16,10 €/kk. Privatissa laskutusjakso oli 6 kk ja perusmaksu 22,20 €/6 kk, riippumatta siitä oliko käytössä NMT tai GSM. Halvinta perusmaksua tarjottiin GSM Classic-liittymälle, kalleinta NMT 450:lle Business-liittymässä.

Puhelumaksuissa oli eroja liittymien välillä, tietenkin, mutta myös soiton ajankohta vaikutti hintaan: oli kalliimpaa soitta arkisin klo 7 - 17 kuin muina aikoina.

Business ja Classic -liittymissä halvempi hinta oli 0,18 €/min ja kalliimpi, riippuen käytetystä teknologiasta 0,32 - 0,50 €/min. Privat-liittymässä halvempi hinta oli 0,15 €/min. Kalliimmasta oli kaksi versiota: Kesäaikaan (15.6. - 15.8.) klo 7 - 17 maksoi puhuminen 0,32 €/min, muuna aikana vuodesta hinta oli kaksinkertainen, eli 0,64 €/min.

Ulkomaanpuheluista veloitettiin 0.17 - 0.32 €/min (oletan: normaalin puhelumaksun päälle vaikka missään ei niin sanota), niin että halvin hinta oli Business-liittymässä, kun taas Privat oli kallein.

Joten kaikkiaan… ehkä tuo nyt ei sittenkään ollut niin selvä hinnasto. Paitsi sen suhteen, että silloin varmaan kannatti harkita siirtymistä GSM:ään.

Sitten tietenkin oli vielä lisäpalvelut jotka joko maksoivat tai ei. Esimerkiksi soittajan numeron näyttö (vain GSM) on listattu maksuttomaksi lisäpalveluksi kun taas vastaaja kytkettiin käyttöön 22,37 €:lla. GSM Teksti pärähti toimintaan 8,95 €:lla ja tekstiviestien hinta oli, kuin puheluiden, riippuvainen kellonajasta: klo 7 - 17 viestin lähettäminen maksoi 50 senttiä, muina aikoina 18 senttiä (tai jotain sinnepäin, sillä hinnastossa nuo ovat merkitty oudosti hinta per minuutti).

Tässä jutun lopussa odottaisi varmaan näkevänsä vielä vertailun vuoden 1995 hinnoista nykyisiin, eli mitä on tapahtunut kolmessatoista vuodessa. Mutta sellaista ei tässä näe. Kommentteihin saa toki sellaistakin, jos joku jaksaa.

Päivän sitaatti löytyi Kervån kautta MBC Blogista: ”Tuntemattomat, puhtaan rikosrekisterin omaavat henkilöt ovat Suomessa suuri uhka. Heidät on saatava kuriin.”

Samaan asiaan liittyen: Janilla on loistavaa ja ajatuksia herättävää synkistelyä kansallisen sormenjälkirekisterin mahdollisuuksista vaikuttaa kansalaisen elämään otsikolla Lottovoitto syntyä Suomeen.

Suomalaiset suosivat kaupunkilomia
Suomalaisten matkustusmaku muistuttaa norjalaisia, mutta eroaa ruotsalaisista, jotka valitsevat mieluiten aurinkoloman. [...] Pohjoismainen nettimatkatoimisto Travellink tutki suomalaisten, ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten matkailua.
–
YLE Uutiset, 08.07.2008, klo 13.11 (päivitetty 08.07.2008, klo 13.16)

Lomatutkimus: Suomalainen halajaa lämpöä ja aurinkoa
Huimat neljä viidesosaa vastanneista ilmoittaa unelmalomakseen rentouttavan aurinkoloman. [...] Tämä ilmenee Finnmatkojen toteuttamasta lomatutkimuksesta.
–
Iltalehti, 8.7.2008 13:31

Että näin me.

Ensin Robert Scoble: Is getting “more traffic” your real goal?, sitten Seth Godin: Who vs. how many ilmiöstä jossa teinin videot YouTubessa keräävät miljoonia näyttöjä, yhteensä jo yli 45 miljoonaa. Huikea saavutus.

Nyt myös Information Architects kirjoittaa samasta asiasta, kritisoiden Scoblea ja Godinia. Niin Godin kuin Scoble dissaavat teinin menestystä, kun taas IA pohtii enemminkin miksi ja miten joku 14-vuotias nilkki kerää enemmän yleisöä kuin The New York Times.

Mielenkiintoista.

Kuitenkaan yksikään mainitusta kolmesta jutusta ei mainitse sitä miten yksi näyttö ei tarkoita aina (välttämättä) eri ihmistä, että 45 miljonaa näyttöä yhteensä ei tarkoita 45 miljoonan eri ihmisen nähneen teinin tuotoksia.

Kyyristyn pimeässä huoneessa kristallipallon ylle. Liikutan käsiäni hitaasti pallon pinnan tuntumassa kuitenkaan koskematta tähän maagiseen ja mystiseen supertyökaluun. Dramaattiset tummat pilvet kasaantuvat taivaalle ja ukkonen jyrähtää… jostain kuuluu urkumusiikkia (olenkohan nähnyt liikaa Simpsoneiden Halloween-spesiaaleja?).

- Minä näen, sanon kähisevällä äänellä…

Syvä tuijotus hekuvaan kristallipalloon paljastaa, että netti elää omaa elämäänsä. Sitä on vaikea tai mahdotonta kontrolloida ja sillä on oma kulttuurinsa – se on kuin oma maa, valtio tai maailma – mutta se on olemassa vain siksi, että ihminen on olemassa. Ei netti tule katoamaan, hajoamaan, kaatumaan (asiasta tarkemmin informatiivisemmin englanniksi: NXTcomm08: Breaking the Internet [Telephone Online]) tai tuhoutumaan ennen kuin ihmiset katoavat, mutta muuttumaan netti kyllä tulee. Muutosta on kuitenkin mahdoton ennustaa. Arvauksia voi tehdä, mutta menneisyys ei ole luotettava merkki tulevasta. Netti on sillä tavalla sukua pörssille.

Kristallipallo kertoo, että bisneksen kuihtuminen yhä kasvavan datamäärän alle on hyvin epätodennäköistä. Jos internet jostain syystä näyttäisi tukkeutuvan kaikesta videomateriaalista ja muusta ’rikkaasta’ sisällöstä, saisivat uhkakuvat isojen firmojen isojen tuottojen vähenemisestä todella isot pyörät pyörimään ja yllättäen hommalle tehtäisiin jotain. Internet on kerta kaikkiaan liian arvokas investointi jotta siihen resursseja panostaneet antaisivat sen kaatua siksi, että tekniikka ei tämän päivän ymmärryksellä venyisi tulevaisuuden tarpeisiin. Mutta vasta kun uhka on tarpeeksi todellinen, siihen reagoidaan.

Kaikkea voi tapahtua. Harva osasi ennustaa Googlea tulevaksi, puhelinkoppeja katoavaksi tai internettiä nykymuodossa keksittäväksi ennen kuin se jo oli tapahtunut. Kukapa olisi kuvitellut vuonna 1990, että olisi täysin arkipäiväistä pitää puhelinta mukana kaikkialla, tai surffata sellaisella netissä.

Siristän silmiäni ja näen kristallipallossa tumman muukalaisen. Se on klassisen uhkakuva, tai mahdollisuus: muutos nykyiseen.

Entä jos internet ei hajoa tai kaadu? Mitä jos videot ja ’rikas’ sisältö ei tukikaan kaapeleita ja servereitä? Jos tapahtuukin jotain ihan muuta, jotain päinvastaista?

Mitä jos ihmiset kaikkoavat netistä, sellaisena kun me sen tunnemme. Kyllästyneenä siihen, että vallanpitäjät rajoittavat kuka saa tehdä mitäkin. Siihen, että kansallisen turvallisuuden nimissä yksityisyyden rajoista on tehty epäselvät? Että netin käyttäjät numeroidaan? Että isot firmat saavat täydelliset tiedot siitä mitä videota kukin on jollain saitilla katsonut?

Mitä jos internet kuihtuu? Verkkokaupat kaatuvat yksi toisensa jälkeen. Netistä elantonsa saavat joutuvat etsimään uusia töitä. Liikenne netissä vähenee. Facebook, Youtube ja muut tämän päivän kovat sanat muuttuvat kummituskaupungeiksi. Ihmiset siirtyvät jonnekin muualle, johonkin vaihtoehtoiseen. Internet, sellaisena kun me sen nyt tunnemme, lakkaa olemasta.

- Minä näen, sanon kirkkaalla äänellä ja sytytän kattolampun. Höh, on helppo synkistellä. Ja se on kivaa.

Olen tässä miettinyt miksi RSS, tai syötteet yleensä, on monille niin vaikea konsepti tajuta (vaikka niitä on selitetty vaikka miten). Ja mikä hassuinta, se on vaikea konsepti jopa niille jotka ovat vuosikausia ehkä jopa päivittäin hyödyntäneet jotain vastaavanlaista. Jos yksi on vaikea, miksi toinen on helppo?

Kuinka monella, jolla on tietokone, on myös toiminnassa ohjelma joka hakee koneelle viestejä joltain toiselta tietokoneelta? Aika monella: sähköposti. Se on kuin posti, mutta sähköisessä muodossa. Postia voi vastaanottaa ja sitä voi lähettää. Tulevat postit jäävät postilaatikkoon. Lähteviin posteihin pitää kirjoittaa vastaanottajan osoite jotta viesti löytää perille. Asiaa ei voi ymmärtää erityisen väärin. Ymmärrettävää. Kyllähän kaikki tietää mikä posti on.

Entä jos sähköpostin selittäisi viestiaggregaattina (ei aggregaatti, vaan sanasta aggregoida eli yhdistää tai kerätä) jonka käyttäminen helpottaa viestien lukemisen yhdestä paikasta niin, ettei ihmisrukan tarvitse surffata johonkin tiettyyn osoitteeseen katsomaan onko postia tullut, tai käydä läpi monia eri viestiservereitä ympäri verkkoa lukeakseen itselleen lähetetyt viestit? Ja, että kaiken lisäksi samalla applikaatiolla voi myös lähettää protokollan mukaisia viestejä jotka vastaanottajan luku- ja lähetysohjelma käy tietyin väliajoin poimimassa viestiserveriltä. Ymmärrettävää? Ei kansantajuisesti.

(Ei mikään aukoton selitys, sillä webmailithan ovat juuri tuollaisia palveluita jonne mennään katsomaan onko postia tullut. Ja syötteitäkin voi seurata netissä – mutta weblikaation tuominen selitykseen ei tässä tapauksessa suinkaan yksinkertaista asiaa mitenkään.)

Okei, syötelukija ei ole ihan samanlainen kuin sähköpostiohjelma. Syötelukijalla harvemmin voi lähettää mitään, eikä viestit (aina) ole suunnattu yksinomaan yhdelle tai tarkkaan määritetylle vastaanottajaryhmälle. Mutta tavallaan toimintaperiaate, vastaanottamisen ja lukemisen kannalta, on sama (sellaisen näkökulmasta jonka ei tarvitse ymmärtää miten ohjelmat, serverit ja protokollat tekevät taikansa).

Ihmiset tilaavat erilaisia uutis- ja viikkokirjeitä jotka tupsahtavat sähköpostilaatikkoon. Ymmärrettävää. Ihmiset tilaavat viestejä verkkopalvelusta jotka näkyvät syötelukijassa. Vaikea tajuta, eikä tilausprosessikaan ole erityisen selkeä. Meiliohjelman virittämien toimintakuntoon ei ole monille mitenkään itsestään selvä toimenpide, mutta sen tarvitsee tehdä vain kerran (tai hyvin harvoin) kun taas jokainen uusi syötteen tilaus vaatii ajattelmista.

Olen nähnyt syötteistä käytettävän termiä uutissyöte. Se on mielestäni väärin jos sitä käytetään kuvaamaan syötteitä yleisesti, sillä sana syöte sellaisenaan ei vielä kerro mitä sisältöä siinä on, eikä sen pidäkään. Eihän sana sähköpostiviesti vielä kerro sisällöstä juuri mitään. Tai kirje, tai postipaketti. Eikä myöskään lehti.

Onko syötteet konseptina vaikea ymmärtää siksi, että kyseiselle tapahtumalle ei löydy suoraan analogiaa mihinkään ns. todellisen maailman tapahtumaan. Vai löytyykö?

YLE on näköjään listannut Kymmenen sivustoa kaikille. Jäin miettimään, että jos minulta kysyttäisiin samanlaista listaa, joka olisi tarkoitetu suurelle yleisölle ja jossa ei olisi samoja kuin YLEn listalla, niin siinä voisi olla…

Google Reader – Tämä on tällä hetkellä mielestäni yksi parhaimmista syöteaggregaateista tarjolla. Helpottaa monien saittien seuraamista (myös kännykällä). Varoitus: syötteiden seuraaminen voi aiheuttaa riippuvuuden ja vie toisinaan ihan turkasesti aikaa.

Del.icio.us – Netissä tulee vastaan kaikenlaista, kuka niitä muistaa ulkoa (ja miksi ihmeessä sellaista harrastaisi)? Ja kirjanmerkkien tallentaminen omalle koneelle ei ole kivaa jos joskus vaikka surffaisi kirjaston koneelta. Siksipä niitä on hyvä kerätä verkkoon.

Sanakirja.org – Sanakirjat ovat käteviä, etenkin kun ne löytyvät samasta paikasta kun muukin internetissä oleva tauhka: internetistä. Monia on tarjolla, osa ilmaisia, osa maksullisia. Tämä kyseinen tarjoaa lisäosan Firefox-selaimeen, which is nice.

Flickr – Kuvien jakaminen verkossa on helppoa, kätevää ja nopeaa. Ilmaisiakin on, mutta Flickrissä voi kuvilleen saada isonkin yleisön. Tietenkin jos ei halua näyttää kuviaan kenelläkään voi niitä säilyttää vaikka omalla koneella.

Rokote.fi – Työterveyshoitaja kehui tätä. Sanoi, että heidän rokotespesialistitkin (vai mitä ne nyt oli) käyttävät tätä kyseistä palvelua. Näiltä sivuilta voi kätevästi tarkistaa tarvitseeko lomareissua varten käydä neulottavana. Kas, Ruotsissa puutiaisaivotulehdukseen olisi riskinarvion perusteella harkittava rokotesuoja. Kts. myös UM:n Uusimmat matkustustiedotteet.

Google Maps – Karttahan tunnetusti ei ole territorio (kts. Wikipedia), mutta hyvä kartta voi olla suureksi avuksi. Etenkin kätevää on mahdollisuus luoda omia karttoja, vaikka lomareissun suunnitteluun.

Montakos näitä tässä oli? Kuusi. Hmm… vielä neljä. Tämähän on yllättävän vaikeata. Helpottaa, hauskuuttaa ja hyödyttää kaikkien netinkäyttäjien elämää (verkkopankkien ja Googlen haun ohella)? Joita ei YLE listannut…

Tohtori.fi – Yksi asia jota jengi hakee verkosta on tietoa omasta tai muiden terveydestä. Siksipä varmaan on helpottavaa löytää tietoa asiasta. Varmaan ehkä jopa hyödyllistäkin.

Last.fm – Täältä voi saada musiikkisuosituksia, seurata mitä kaverit kuuntelee ja myös pitää kirjaa omista kuunteluista. Mielenkiintoista on myös seurata mitä musiikkia kuunnellaan, ne ovat hyvin erilaisia top-listoja kuin vastaavat viralliset.

Blogilista.fi – Pitäähän tämäkin sosiaalinen verkosto mainita. Blogilistalla on 16000 kotimaista blogia arjesta ja harrastuksista työasioihin ja vakavampiin juttuihin. Kannattaa myös katsoa blogispotti.fi.

Hintaseuranta.fi – Kätevä palvelu hintojen vertailuun, hiukan selkeämmän oloinen, mutta valikoimiltaan ei yhtä monipuolinen, kuin Vertaa.fi.

Siinäpä ne.

Youtube: Quantum of Solace Trailer. Vauhdikasta menoa, mutta eipä juuri muuta tuosta saa irti. Silti, onha se nähtävä, edellinen oli kyllä hyvä, ehkä parhampia pitkään aikaan.