skrubu

Sähköisen äänestyksen virhemahdollisuus huomattiin jo keväällä, kertoo hesari. Pieni talo preerialla sai K-18-merkinnän, kertoo YLE.

Mitäpä tähän enää lisäämään.

Tunnen itseni nuoreksi, ja se on hyvä alku aamulle. Syynä on Uusi Suomi.

Ensinnäkin siinä hilataan otsikoinnin avulla keski-ikä 55–64 elinvuoden kohdalle (eikä 40/45–60/65) ja toiseksi koska en usko internetin olevan syyllinen silmittömään väkivaltaan, päättelen olevani nuori.

Hyvä, että meillä on näin mukavia uutisia heti aamusta.

Olen useaan otteeseen täällä kirjoitellut verkko-ostamisesta, etenkin siitä, miten samassa verkkokaupassa hinnat vaihtelevat valitun (joko itse valitun tai automatiikan valitseman) maan mukaan, vaikka kyseessä on aivan samat bitit jotka liikkuvat pitkin interveppiä.

Nyt ajattelin taas kirjoittaa aivan samasta asiasta. Paitsi, että tässä liikkuu identtiset palat muovia.

Koko homma lähti liikkeelle siitä, että päätin etsiä iTuneksessani olevien kansikuvattomien levyjen kansikuvia verkosta. Päädyin siinä puuhassa sitten jonnekin, jossa assosioin jollain tavalla jotain johonkin ja yllättäen minuun iski mieletön nostalgiahätä. Päätin siltä istumalta korjata niitä vaurioita joita CD-kokoelmani on saanut pitkin vuosia, lähinnä opiskeluaikoina pohjanmaalla jolloin jokunen levy vain hävisi jonnekin. Ja kun melkein kaikki vinyylini varastettiin jokin aika takaperin, päätin tässä samalla korjata hiukan sitäkin. Löysin itseni CDONista.

Klikkailin ostoskoriin kaikenlaista ja vasta hetken kuluttua tajusin olevani CDONin Ruotsin saitilla. Olisikohan postituskustannukset halvemmat jos cdon.fi:stä tilaa Suomeen (joka siis on, huomasin hiukan myöhemmin, ainoa mahdollisuus)? Tätä pohtiessani mietin miten CDON myy samoja muoviläpysköitä useammalla kielellä ja valuutalla ja… no, tästähän tulikin sitten vertailu.

Kävin poimimassa ostoskoriin samat levyt eri maiden saiteilla. Hinnat postituskuluineen muunnettu euroiksi:

SE: 46,86 + 2,92 = 49,78
NO: 52,38 + 3,27 = 55,65
FI: 52,80 + 2,95 = 55,75
EU: 52,80 + 3,95 = 56,75
DK: 54,44 + 3,88 = 58,32

Karua. Tanskalaiset saavat pulittaa tasan samoista levyistä postitettuna melkein kympin enemmän kuin ruotsalaiset. Me pääsemme hiukan halvemmalla, mutta ero sweedeniin on kuitenkin kuusi euroa. Vaikuttaa, hintoja katsellessa, että CDON naureskelee matkalla pankkiin ulkomaanpellejen kustannuksella. Olisi kiva tietää millä nämä erot hinnoissa perustellaan. Onko syy vain se, ettei naapurista voi tilata vaan pidetään ostaja oman maansa rajojen sisällä globaalissa internetissä?

Toisaalta, koska interverkko on maailman suurin hinnasto ja tuoteluettelo jonka avulla on naurettavan helppoa vertailla hintoja ja tuotteita, voivat jopa tanskalaiset iloita CDONin hinnoista: Samasta levypaketista amazon.de:ssä kiskotaan hulppeat 146,42 euroa.

Vertailu iTunes Storen kanssa ei oikein onnistu: sen tarjoama valikoima on harmittavan suppea. On kuitenkin mainittava, että ne levyt jotka löytyvät iTunes Storesta ovat noin euron kalliimpia kuin mitä CDON niistä pyytää.

Tieto lisää tuskaa. Se luo myös esteitä ostolle. Kun ihmisillä on mahdollisuus vertailla, he vertailevat. Ja vaikka toistaiseksi varmaan aika harva käy näin tarkkaan läpi eri mahdollisuuksia, uskon vertailun lisääntyvän.

Nyt jäivät kauppiaat ilman rahojani, mikä nyt ei varmaan tämän yhden kaupan kannalta ole iso menetys heille, mutta hyvä huomio itselleni: Toistaiseksi voin hyvinkin elää ilman niitä levyjä, ilman joita olen onnistunut elämään jo yli kymmenen vuotta. Tämä on muistettava seuraavan kerran kun iskee nostalgiahätä.

Jos olisin verkkokauppias ryhtysin välittömästi miettimään: en sitä, miten minunlaiselleni asiakkaalle voisi myydä vaan sitä, miten välttäisin karkoittamasta potentiaalisia asiakkaita omalla tekemiselläni. Voi tietenkin olla, ettei minun kauppiaana tarvitsisi välittää sellaisesta 91,6 miljoonan euron vuotuisella myynnillä (vuonna 2007). Vaikka ehkä kuitenkin tarvitsisi, sillä minunlaiseni shoppaajat (en usko olevani ainutlaatuinen, meitä on varmaan muitakin) saattaisivat hyvinkin korottaa keskimääräisen transaktion arvoa, ja 200000 transaktion kuukausivauhdilla…

tien laitaa nuolee
korkean merenpinnan
ärhäkät laineet
haudan kynttilä palaa
päähäni osuu lehti

Ensin: Oikeusministeri Brax kiistää sähköisen äänestyksen uhat.

Sitten: Sähköinen äänestys sujunut ilman ongelmia.

Kuitenkin: Yli 200 sähköistä ääntä hukkaan.

Mitäs seuraavaksi?

TietoEnator ja Oikeusministeriö joutuvat nyt pohtimaan, millainen valistuskampanja OK-näppäimen käytöstä on järjestettävä, ennen kuin sähköistä äänestämistä seuraavan kerran voidaan kokeilla.
–
Kauppalehti: Kaksi sadasta ei tunnista OK-nappia

Häh? Mainoskamppis? Puu, perse ja etenemissuunta? Ei, ei, ei. Miten olisi palata piirrustuspöydän ääreen ja miettiä miten tekniikka tukee äänestäjää, eikä pohtia miten ihminen muokataan tekniikan ehdoin toimivaksi?

Päivitys: Koska oikeassa laidassa olevaa ilmoita-nappia on painettu alle sata kertaa, päätin tehdä siitä OK-napin.

Menneisyydessä

Ennen syntymääni oli aika, näin minulle on opetettu, jolloin ihmiset tiesivät Maan olevan litteän. Maailma hahmotettiin omasta näkökulmasta ja tulkittiin sen mukaan.

Sittemmin ruvettiin epäilemään, ettei Maa ehkä ollutkaan litteä. Ja vähitellen, kun todisteita oli tarpeeksi, ihmiset tiesivät Maan olevan pyöreän: Sen laidan yli ei voinut kävellä.

Mutta vaikka Maa tiedettiin pyöreäksi, oli maailmankuva kuitenkin geosentrinen, eli maakeskeinen. Ihmisen tiedettiin olevan kaikkeuden napa, eli Aurinko, Kuu, planeetat ja kaikki tähdet pyörivät paikallaan pysyvän Maan ympärillä. Silloin ei ymmärretty sitä harhavaikutelmaa jonka akselinsa ympäri kiertävä Maapallo aiheuttaa. Ei ollut myöskään tarvetta uskoa muuta, sillä geosentrisyys sopi yleisesti vallalla olevaan maailmankuvaan.

Sitten joku puolalainen riitapukari yllättäen päätti julistaa Maan pyörivän Auringon ympäri. Voi hyvät hyssykät sentään millainen sotku siitä syntyi. Pari sataa vuotta siinä sitten juupastelittin ja eipästeltiin kunnes asia hyväksyttiin. Ihminen ei siis ollutkaan luomakunnan napa. Nyt tiedettiin että Maa pyörii Auringon ympäri. Oli heliosentrisen, eli aurinkokeskeisen maailmankuvan aika.

Vaan eivät muutokset siihen loppuneet. Vähitellen Aurinko tajuttiin tähdeksi muiden joukossa ja oma galaksimme ymmärrettiin yhdeksi muiden joukossa. Kaikkeuden napa oli siirtynyt omasta nöyhdänkerääjästä jonnekin käymättömien korpimaiden aavaan aukeaan, hyvin pitkälle siitä mikä joskus tiedettiin todeksi.

Nykyään, olen antanut itselleni kertoa, ei ole mielekästä ajatella että kaikkeudella edes olisi keskipistettä.

Jossain näillä kohdin historiassa on se hetki jolloin minä synnyin.

Lähimenneisyydessä ja nykyään

Syntymäni jälkeen on ollut aika jolloin internetistä ei tiedetty mitään. Sitä ei vaan kerta kaikkiaan ollut olemassa. Mutta se keksittiin ja ihmiset ovat kuvailleet sitä monella eri tavalla. Opiskellessani 90-luvun keskivaiheilla Taideteollisessa korkeakoulussa internet selitettiin jonkinlaisena putkistona (tämä oli siis noin kymmenen vuotta ennen Ted Stevensin analogiaa). En ymmärtänyt sitä, mutta sillä hetkellä se oli totuus: internet oli kuin iso läjä putkia joissa bitit virtasivat. Myöhemmin internet esitettiin pilvenä. Se oli… niin, se nyt vaan oli sellainen jonkinlainen muodoton entiteetti (ja PowerPointeissa pilvi näytti kivalta, kerrottiin).

Vähitellen ei enää ollut tärkeätä kertoa minkä näköinen tai millainen kanava internet on, vaan mitä internetissä on, sekä mitä siellä tehdään ja miten. Siirryttiin tekniikasta mahdollisuuksiin.

Näkemys internetistä muuttuu sitä mukaa kun ymmärrys kasvaa ja teknologia muuttuu. Se seuraa tavallaan samaa kaavaa kuin käsitys Maasta, Auringosta ja kaikkeuden keskipisteestä aikana ennen syntymääni. Itse asiassa kyseessä on enemmän kuin vain näkemyksen muuttuminen, se on kasvava ymmärrys siitä miten internet muuttaa kuluttamisen ja tuottamisen hierarkioita sekä markkinoinnin mahdollisuuksia ja tiedon kulkua.

Nykyään, olen antanut itselleni kertoa, ei ole mielekästä ajatella että internetkaikkeudella olisi keskipistettä. Ei ole varmaan koskaan ollutkaan, mutta sosiaalisten verkostojen lisääntyessä ja sisällön syndikoinnin ja siirron helpottuessa, näkemys internetin hajautetusta luonteesta selkeytyy koko ajan.

Kuitenkin samalla tavalla kuin kuin maapallomme kiertoradalla on keskipiste, on ihmisillä omia henkilökohtaisia liikeratojensa keskipisteitä verkossa. Meillä kaikilla on omat aurinkomme joiden ympärille muodostamme omat liikeratamme, tietojemme ja tapojemme mukaan. Mutta jokaisen omat keskipisteet ovat vain pisteitä muiden pisteiden joukossa.

Kuitenkin yllättävän monen yrityksen kuva siitä miten ne näkevät itsensä internetissä ei tunnu muuttuvan. Yritykset tuntuvat tietävän pysyvänsä paikallaan ja muiden pyörivän niiden ympärillä. Se on vahvasti itsekeskeinen näkemys jonka mukainen toimintamalli johtaa siihen, että internetin tarjoamia mahdollisuuksia ei valjasteta käyttöön vaan alati muuttuvassa tilassa yritetään selvitä vanhoin näkemyksin.

Yksilöt keräävät tietoa ja sosiaalisia suhteita muista pisteistä osaksi omaa liikerataansa tai myös jakavat omista piiristään aktiivisesti tietoa muualle. Yritysten keskipisteet ovat joko mustia aukkoja joilla ei ole imua mutta josta ei kuitenkaan pääse edes vahingossa pakenemaan mitään muualle, tai sitten ne ovat muiden ihmisten liikeratojen ulkopuolelle jääneitä karuja asteroideja joille ei eksy edes vahingossa. Siinä missä ihmisten omien liikeratojen keskipisteet vaihtavat paikkaa liikeratojen muuttuessa, olla möllöttävät yritysten itsekeskeiset keskipisteet paikallaan.

Markkinointikonsultti ja kirjailija Seth Godin sanoo hienosti, että fundamentalisti arvioi onko jokin fakta hyväksyttävä heidän uskoonsa ennen kuin he tutkivat sen. Tänään ehkä ei yhtä helposti polteta roviolla niitä, jotka uskaltavat olla toista mieltä internetkaikkeuden olemuksesta, mutta helposti kiistetään muiden mielipiteet vanhan tiedon pohjalta eikä aktivoiduta keskusteluun: pysytään omassa maailmankuvassa, eikä osata tai edes oikeasti tahdota katsoa asiaa mistään toisesta näkökulmasta kuin tasan siitä missä ollaan ja miten asioita on aina katsottu.

Kaikki eivät kuitenkaan ole nykyisen maailmankuvansa vankeja. He ovat niitä jotka tajutessaan sen, että eivät tiedä, kiinnostuvat asiasta ja pyrkivät hakemaan aktiivisesti uusia näkökulmia ja lisää tietoa hahmottaakseen oman tilanteensa. Parhaimmillaan nämä uteliaat tajuavat myös sen, että oman näkökulman laajentaminen ei aina anna ruusuista kuvaa kokonaisuudesta. Mutta jos kaikki kerätty tieto viittaa oletetun todellisuuden hajoamiseen, pitää siihen suhtautua älyllisesti ja analyyttisesti: totuus ei voi aina olla miellyttävä asia.

Tulevaisuus

Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, joten tavallaan on ymmärrettävää, että isot muutokset saattavat yllättää, ja pelottaakin. Mutta eri mahdollisuuksiin voi varautua. Tai varautua jo vain siihen, että maailma tulee ihan varmasti muuttumaan. Se, ettei näytä siltä, että mitään odottamatonta tapahtuisi ei suinkaan ole tae siitä, että sitä ei tule tapahtumaan.

On kuitenkin ymmärrettävä, ettei egosentrisellä maailmankuvalla oikeasti voi menestyä maailmassa jossa jokaisella on omat keskipisteensä. Enää ei myöskään ole varaa juupastella ja eipästellä näkemystensä kanssa paria sataa vuotta kuten kopernikaanisen vallankumouksen aikana. On kyettävä tekemään päätöksiä nopeasti.

Internet ei odota.

Kun[ta/nallis]vaaleista tulikin yllättäen aivan loistavaa monikanavaviihdettä Jaikun avulla.

Vai että punainen nappi verkkopalveluihin?

Tietokoneessa oli jo yksi. Junakohtaus linkitti kahteen nappiin.

Tottahan tässäkin blogissa pitää sellainen olla, ajattelin. Ja niinpä tuossa oikealla sellainen sitten on. Siitä sitten ilmoittelemaan vaan.