Kaikki päättyy joskus. Ja tällä kertaa ei siis Ultra Bra (ne meni jo), vaan radion Onnenpäivä, kirjoittaa verkkohesari tänään. Jake Nymanin jo 20 vuotta vetämä ohjelma oli syy herätä sunnuntaiaamuna, oli olo mikä tahansa. Ei ehkä ihan viimeaikona tosin, mutta joskus nuoruudessa ainakin (tiedättehän, viime vuosituhannella – vanhaan hyvään aikaan :)
Tarkoittaako tämä että radiosta ei enää soi hyvä musiikki? Vain soittolistojen hiomat levy-yhtiöiden myyvimmät keihäänkärjet lennähtävät kaiuttimista kuulijoiden korvan kautta lompakkoon. Ostaako joku radioni, vosin myydä sen.
Musiikista puheenollen… Täytyypä vaihtaa kovalevyllä majailevaa musiikkia. Ei se ole huonoa, mutta olen kuunnellut sitä senverran paljon että en oiken jaksa enään. Enään tällä hetkellä; palaan siihen kyllä. Pois Flower Kings (& johdannaiset), Spock’s Beard (ja johdannaiset), Porcupine Tree, Pendragon, Kingston Wall, OSI… Listoille Waits, ELO, Lemonator, Crash, Bo Kaspers Orkester, Oldfield… ja vaikka Jarrea
Pitäisköhän kuitenkin tutustua Neal Morsen Testimonyyn… Colossus-lehdessäkin sitä kehutiin.