skrubu

Joskus kirjoittaa jutun, mutta ei sitten julkaisekaan sitä. Pitkänkin. Pitää sitä luonnoksissa. Pitkäänkin. Kunnes yhtenä päivänä joko vain poistaa sen tai kirjoittaa sen päälle jotain muuta ja julkaisee. Muuta. Linkki. Runo. Valokuva. Ihan mitä vaan.

(Tästä saisi 160 merkkisen rakkausrunon: Olet Manchegoni vastaleivotulla leivälläni, kermani kanttarellikastikkeessani [voi ei] durumjauhot pastassani [voiherranjumalasentään])

Toisinaan tekisi mieli kirjoittaa, mutta jokin estää. Tulee levoton olo. Kirjaimet eivät muodosta sanoja. Sanat eivät lauseita. Lauseet eivät. Ainoastaan ajatus on olemassa: tästä pitäisi kirjoittaa. Materialisoituminen epätäydellistä. Siitä tulee hirviö. Onneksi se eli niin lyhyen ajan. He’s dead Jim. Ei tohtori, se hengittää vielä [härrigud].

Kirjoittaa kuitenkin pari kappaletta [you fool!]. Poistaa kaiken. Kirjoittaa taas. Poistaa kaiken. Ei saa edes tallennettua jutunjämää luonnoksiin. Kuolevat kaukosiiritimen lattialle. Harmaa möykky. Muodoton [onks' toi limaa?].

Pitää kuitenkin paria riviä jossain välilehdessä auki. Ei voi poistaa. Nämä rivit tulevat vastaan aina kun sulkee muita välilehtiä. Taas levoton olo. Pitäisi kirjoittaa kaikki uusiksi. Ruma se on. Kuollut.

(Oikeasti?)

Miten sen voisi sanoa? En mä voi. En mä vaan kerta kaikkiaan voi kirjoittaa. Siitä tulisi… tai no, kyllähän mä voisin… eiku ei, se ei tuntuis oikeelta. Mutta kuitenkin. Siis. Tai. Niin….

Avaa uuden välilehden. Rauhoitu! Lukee blogeja, uutisia, katsoo kuvia. Vähän televisiota.

(Kas Satamalla viimeinkin uudet sivut. House: kerrankin sain sen katsottua livenä — siinä oli Pink Floyd viite. Yllättävä. Mitäs muuta? Ai tuokin. Ja tuo.)

Ai tossa toi taas on! Äh. Ruma, mutta ei se ole sen syy. Pitäis kyllä jatkaa. Miten? [Retorinen kysymys, eikös? Eikös?]

Ei oikein voi kirjoittaa mitään. Sormet eivät liiku. Jos tarpeeksi kauan tuijottaa näyttöä silmät tarkentavan sisällön ohi, kaukaisuuteen.

Sitten. Vähitellen kirjaimet katoavat. Del, del, del, del… del. Select all. Delete. Äh. Undo. Äh. Ei voi kirjoittaa, ei poistaa.

Kunnes. Äh! Close window.

Parempi näin. Tällä kertaa.

(voisiko sitä joskus kirjoittaa vain sulut ilman sisältöä tai vaikka sisältäen vain huutomerkin, ei muuta)
(ei kai [ei])

Haastettiin kirjameemiin. Tämä on yhtä vaikea tehtävä kuin suosikkilistojen tekeminen. Eli melkein mahdoton. Ensin sitä ei oikein muista että mitä kaikkea on lukenut, sitten muistaa jotain ja yön yli nukuttua muistaa paljon enemmän. Ja niistä jotka muistaa, ei sitten osaa valita sitä yhtä. Mutta kai se nyt vaan on kokeiltava.

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi
Olisikohan se ollut semmoinen aika paksu kirja elokuvakerronnasta. Luin sitä aika nuorena ja se oli kyllä hyvin vaikuttava teos. Huomasin ymmärtäväni asioita ihan toisella tavalla. Nimeä en muista, enkä taida ikävä kyllä edes omistaa sitä enää.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran
No näitähän on, vaikka harva niistä on kaunokirjallisuutta. Mutta koska en tahdo pönkittää älykköimagoani (?) sanon että Richard Scarryn Mitä ihmiset tekevät on varmasti yksi luetuimpia.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle
Haluaisinko minä autiolle saarelle kirjan? En tiedä. Ei sillä siellä mitään… niin no, onhan siinä paperia poltettavaksi (kauhea ajatus, mutta autiolla saarella…). Ehkä joku sanakirja voisi olla hyvä, tai kielioppi. Jotain sellaista jolla pitäisi kielen virkeänä.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon
Öh? Edward Tuften Envisioning information, ehkä.

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin
En voi sanoa että olisin yhdenkään kirjan voimasta kyynelehtinyt, mutta kyllähän Ystäväni Owen Meany oli aika huisi kokemus. Niin oli myös Kärpästen herra.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi
Mistäs minä tiedän mitä ei ole kirjoitettu. Tai mitä on. En mielestäni kaipaa mitään tiettyä.

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu
Vaikka tähän tekisikin mieli vastata jotain, olen pitkän ajattelun jälkeen tullut siihen lopputulokseen etten vaan pysty.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa
Läksiäislahjaksi saamani Life Style Bruce Maun töistä ja tekemisistä on varmaan semmoinen jota tulen lukemaan paraikaa aika pitkän ajan.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea
Näitä on niin paljon etten oikein voi vain yhtä mainita.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa
Avoin haaste niille joita ei ole tähän vielä haastettu ja jotka haluavat vastata.

Hyvä juttu. Harvoin tulee vastaan niin lokkien terrorisoimaa paikkaa kuin Helsingin Kauppatori.

Yhdistyksen [Suomen eläinsuojeluyhdistys] eläinsuojelusihteeri Tiina Notko ihmettelee kaupungin uusia aikeita. ”Kauppatorilla ei voi kuvitellakaan että tällaista pyyntiä toteutettaisiin ja tuntuu ihan järjettömältä, että Kauppatorilta alettaisiin lokkeja ampua ja tappaa, nehän kuuluvat sinne.”

Niinhän se on. Ihan järjetön ajatus on myös rottien tappaminen kaupungista. Nehän kuuluvat sinne.

Päivitys 5.8.2006: Husis kirjoittaa lokkiongelmasta Att döda måsar ingen lösning.

– Måsar är fräcka fåglar. Tar man inga åtgärder kan man vara säker på att de blir allt fräckare.
–
Risto Räikkönen, vd för Borgbacken.

Minä varmaan kadun tätä aamulla, mutta nyt vain on pakko kommentoida. Pistetään kännipolkkauksen piikkiin (loma ja silleen).

Hesarissa kerrotan että internet mullistaa uutisvälitystä. Tämähän on uutinen nimenomaan siksi että…? Että? Uutinen? Kenelle? Ai, nythän on heinäkuun puoliväli. Uutiskuivuus.

STT:n päätoimittaja, vuoden vaihteessa Yleisradion uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi siirtyvä Atte Jääskeläisen uskoo, että juuri nyt on tapahtumassa internetin toinen tuleminen.

Ahaa! Juuri nyt! Se kuuluisa toinen tuleminen. Onko tässä siis Web 2.0 kyseessä? Ubiikkia ja vaikka mitä?

”Päätehtävä tulevaisuudessa on tuottaa mahdollisimman hyvät tv-uutiset, radiouutiset ja mahdollisimman hyvä uutispalvelu verkkoon”, Jääskeläinen linjaa.

Ahaa okei. Totta. Mahdollisimman hyvää ei ole aikaisemmin tarvinnut tuottaa. Huonompikin on riittänyt. Siksipä internetillä on toinen tuleminen. Vai? Eikös se kuitenkin ole niin että kilpailu kovenee kun niitä uutisia löytyy internetistä helposti. Ja jopa ilmaiseksi. Siinä missä kotimaan mediat joko suunnittelevat ottavansa rahaa uutisista, tai jo ottavat, tarjotaan samaa kamaa netissä ilmaiseksi. Minne vie surffaajan tie?

Jätkät hei, ei sitten pistetä sitä YLEn mahdollisimman hyvää nettikamaa maksujen taakse, se ei niin kuin ole oikein sitä internetin toista tulemista. Jätkät? Vai mitä. Jätkät, hei? Eihän BBC:kään sitä tietoa panttaa. Jätkät? Huhuu?!

Se [netti] on tehnyt sen, ettei ole enää mitään tiettyjä aikoja, koska uutisia julkaistaan.
–
MTV3:n uutisten sähketuottaja Ulla Rannikko

Ihan hiton hyvä pointti!

Toisaalta ehkä sen voisi myös katsoa siltä kannalta että koska uutiset eivät kelloa katso, ei pidä niiden julkaisevankaan. Ainakaan niitä hakeva ei katso kelloa.

Mikä on sitten pakottanut julkaisemaan uutiset tiettyinä aikoina? Radio vai tv? Luulisi että sen minkä voi työntää nettiin, voisi julkaista niin tv:ssä ja radiossa, samalla tavalla 24/7. MTV3 tuskin voi vedota painokoneisiin? Ehkä kyseessä on henkinen aikataulu jota ei ole voinut rukata. Vähän niin kuin joskus yritettiin siirtää pääuutisten alkamisaikaa ja koko kansakunta vajosi suureen epätoivoon. Eihän siitä siirrosta sitten tullut mitään. Näin meidät oli Pavlovin oppien mukaan opetettu uutiskuolamaan tiettyyn aikaan. Hyvin koulutettu yleisö puri kouluttajaa.

Vaihtoehtojen lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa ehdollistamisen vaikutus ei ole yhtä kova. Silmät katsovat ja korvat kuulostelevat myös muina aikoina kuin mihin oman maan vakiintuneet uutisajat ovat edellisen sukupolven opettaneet. Huomisen uutiset jo tänään. Tuoreena.

MTV3:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo, että sisältöä pitää tuottaa sinne, missä yleisöä on.

No nyt! Sisältöä ei siis kannata tuottaa sinne missä yleisöä ei ole. Logical, sanoisi Spock. Aivan. Juuri näin. Tosinaan itsestäänselvyydet on lausuttava ääneen etteivät ne unohdu.

Lopuksi vielä ajatus siitä kuinka aikanaan kirkko, sen ajan päämedia, poisti elävien kirjoista niitä jotka kehtasivat harhaoppisesti väittää ettei maapallo ole maailman napa. Olihan se julkeaa ajatella että maailmankaikkeuden kehittynein, ja ennen kaikkea nimenomaan jumalan luoma, ihminen, ei ollut se kaikkien tärkein asia universumissa.

Mitä jos alla olevasta sitaatista muuttaa sanan ’netti’ muotoon ’aurinko’, ’sanomalehti’ muotoon ’maailmamme’ ja ’Helsingin Sanomat’ muotoon ’meidän’?

”Tällä hetkellä Helsingin Sanomissa sanomalehti on keskiössä. Tulevaisuudessa netti tulee olemaan keskiössä, ja muut osat rakentuvat sen ympärille. Tapahtuu tällainen voimatasapainon muutos.”

Voimatasapaino. Se on hieno sana.

Mutta entä jos aurinko aina oikeasti on ollut keskiössä, mutta sitä ei vaan ole nähty niin (tai ymmärretty) muuttuuko voimatasapaino silloinkin? Vai siis… hmm… niin?

Sanomalehdille jää maailman selittäminen

Missäköhän vaiheessa pääte ’-lehti’ jätetään pois? Meinaan jos aurinko on oikeasti keskiössä, niin ei kai sitä maailmaa selitetä vain paperijulkaisussa? Ai mutta, voihan netissäkin olla lehtiä. Ne ovat paperisten serkkujensa digitaalisia kollegoja. Atrappeja. Mutta ilman samaa reaktiota.

Mikäs siinä keskiössä siis onkaan? Maailma, lehti vai aurinko?

Anteekskiitos.

Silloin joskus kun NMT oli GSM:ää tavallisempi ja kännykkäoperaattoreita tasan kaksi, oli mahdotonta lähettää tekstiviestejä yhden operaattorin liittymästä toisen operaattorin liittymään.

Itselläni oli Telen liittymä ja niille kavereille joilla oli Radiolinja (sanoivat sillä olevan paremman peittoalueen) ei edes tarvinnut ajatella tekstareiden lähettämistä. Se oli todella harmittavaa. Teknologia oli olemassa, oli myös kokeilunhalua, mutta joku jossain oli päättänyt rajoittaa mahdollisuuksia. Ehkä se joku pelkäsi rahan menetystä?

Eikä silloin tekstarit vielä olleetkaan mikä kova juttu. Kuka nyt tekstiä puhelimella lähettäisi? Silloin kännykätkin olivat juppikamaa, turhaa tavaraa. Miksi joku haluaisi kantaa puhelinta mukanaan?

Voi sitä ilon päivää kun sitten operaattoreiden välinen muuri kaadettiin ja tekstareita pystyi lähettämään vapaasti kenelle vaan. Siis kenelle vaan jolla oli kännykkä. Semmoinen kännykkä jossa oli SMS-toiminnot.

Hiukan samalla tavalla aikanaan kuin koin ärsyttäväksi tekstiviestien rajoittamisen, olen kokenut pikaviestinten eri standardien väliset rajat. Ne ovat kuin Tele ja Radiolinja, mutta niitä on enemmän. Yahoo!, Microsoft, AOL, Google. Meidän heimo ei puhu teidän heimolle.

Paitsi että kohta puhuvat. Ainakin pari heimoa.

Yahoo and Microsoft stated that they have built a software bridge between their popular IM applications, thus allowing the creation of the world’s largest IM and social community. In their combined press release the two companies mentioned that this community reaches more than 350 million IM accounts, now merged together due to interoperability.
–
Yahoo and Microsoft merge their IM clients

Vaikka uutinen sinänsä on iloinen ja mielestäni askel hyvään suuntaan, ei se tietenkään ole täydellinen.

[...] I am still not likely to be able to talk with all my buddies via Yahoo Messenger. In part, that’s because Microsoft doesn’t have a Mac version of MSN Messenger that supports the new cross-talk feature. (Microsoft says it is evaluating whether to offer such a feature in its MSN Messenger for Mac program.)
–
Yahoo, Microsoft almost on speaking terms

Niinpä tietysti. Käyttöjärjestelmät.

Tekstiviestinnän alkumetreillä oli siis kännyköitä jotka eivät osanneet SMS:ää, toiset osasivat ottaa vastaan mutteivät lähettää, jossain malleissa tekstareita tihrusteltiin hankalasti yksiriviseltä näytöltä. Pikaviestinnässä ollaan hiukan samalla tasolla. Tuote A osaa jotain, tuote B jotain muuta ja vähän eri tavalla. Että A ja B osaisivat samat asiat ja vielä puhuisivat toistensa kanssa on yhä vaan utopiaa.

Huokaus.

Eikä tilanne parane myöskään vaikka käyttäisi pikaviestimiä jotka osaavat useampia protokollia (esim. Adium, Proteus, Gaim tai Trillian). Niissä on aina jotain rajoitteita. Yksi ei osaa siirtää tiedostoja tai ymmärrä ryhmäviestintää, toinen ei kykene ääni- tai videoviestintään. Kolmas on ihan kauhea käyttää.

Yhyy.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

(Olin viittä vaille valmis ostikoimaan juttuni Karin pysyväismääräyksen vastaisesti tyyliin X:n sietämätön Y, mutta ajatus suolatuista kainaloista ja lehmästä ei kuitenkaan innostanut tarpeeksi.)

Tervetuloa upouuden Viikkovitosen pariin.Viikkovitonen tarjoaa noin viisi kysymystä viikon alussa, kuvitettuna pienellä kivalla vitoskuvalla. Tämän viikon vitonen käsittelee sitä kiireistä aikaa joka katkaisee arkisen työrupeaman kesällä.

1. Mitä teet lomalla?
2. Ehditkö lomallasi rauhoittua ja rentoutua?
3. Kärsitkö lomastressistä?
4. Millainen on unelmalomasi?
5. Ahdistaako ajatus loman loppumisesta?

Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150×150px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net.

Päivitys: Vastasin Nice Oneen.

Ruotsalaisen blogin Frihetens Vingar isäntä Bengt, joka on jo jonkin aikaa seurannut pohjoismaisia blogeja, käynnisti puhefoorumin nimellä Nordic Blogs Vaestro-palveluun. Ideana on kerätä pohjoismaisia bloggaajia juttelemaan, jakamaan ideoita ja rikastaa kulttuurejamme. Jalo ajatus.

Bengt pyysi että levitän sanaa Suomen blogeihin. Koska idea mielestäni on kiva, ja Vaestro vaikutta jännältä, päätin ryhtyä mainosmieheksi. Joten hopi hopi, kaikki höpöttämään! Kieleksi ehdotetaan yhteispohjoismaisesti englantia, joka saattaa olla oikein hyvä idea tässä tapauksessa.

Vaestro on puhefoorumi jossa ei kirjoiteta viestejä vaan ne äänitetään. Homma toimii Flashin avulla ja mikrofoni on perin tarpeellinen osa laitteistovaatimusta. Homma näyttäisi toimivan oikein mainiosti ainakin Mäkissä. Rekisteröityminen ei ole pakollista.

Päivitys: Linkki puhefoorumiin on korjattu.

Widgetit. Mäkin pienet apuohjelmat. Olen kokeillut joitain näistä vitkaimista, mutta en oikeastaan käytä kuin yhtä: laskukonetta.

Onhan se kiva kun näkee tulevan sään, oman IP-osoitteen tai vaikka prosessorilämpötilan pienellä hiiren heilautuksella. Vaan useimmiten en edes muista mitä kaikkea minulla siellä on. Joten jäävät käyttämättä. Muistan vitkaimet vasta kun tarvitsen laskukonetta.

Jokin aika takaperin löysin kuitenkin vitkaimen jota huomaan käyttäväni. Kyseessä on ruotsalaisen TV-ohjelmasaitin tvinfo.se:n TV-widget. Ohjelma tuo kätevästi hiiren heilautuksen taakse ohjelmatiedot niistä sweedenin kanavista jotka näkyvät, maksua vastaan tietenkin, digiboksistani.

Voi kun tuommoisen kätevän vitkaimen saisi vielä kotimaisillekin kanaville.

Olisihan se hienoa että esimerkiksi Welhon asiakas voisi saada ohjelmatiedot vastaavaan vitkaimeen Welholta. Olisihan se hienoa että kaikki ne tiedot olisivat yhdessä paikassa ja tulisivat yhdestä lähteestä. Vaan tuntuu jotenkin utopistiselta semmoinen ajatus että että TV-ohjelmia myyvä yritys helpottaisi TV-ohjelmatietojen saamista.

Eipä taida telkussa.fi tai telkku.comkaan tällaista pientä lisää tarjota.

Heja Sverige.