skrubu

Puh… (hmm? uskaltaako tuota onomatopoeettista sanaa [onko se onomatopoeettinen? mielestäni kyllä] käyttää? Sehän on TM. Kohta on mikkihiiripoliisi paikalla. Ehkä vaihdan, eli…) Huh. Mikä lama? Lama-schlama. Tuntuu siltä, ettei tässä työkiireiltä ole aikaa kirjoitella blogiin, kiittää saadusta tunnustuksesta. Kiitos Mari (en kuitenkaan ajatellut jakaa sitä eteenpäin). Ehdin hädin tuskin lukemaan, eiku selamaan, eiku merkitsemään luetuiksi GReaderiin keräämiäni syötteitä. Ja nyt kun TED näyttää levittävän levittämisen arvoisia ideoitaan kahta hirveämpään tahtiin, en ehdi niitäkään katselemaan (en kuitenkaan merkitse niitä luetuiksi/katsotuiksi, sen verran hyvää kamaa). Jää käymättä keikoilla, joita kehutaan. Kirjoja ehdin kuunnella. Seth Godinin uusin oli hyvä, kuten myös Gary Marcusin Kluge. Valokuvia olen saanut verkkoon ja paperille (niistä myöhemmin). Asiaa olisi, mutta ehkä viikonlopuna ehtisi vähän kirjoittelemaan.

Onko muuten kukaan muu sitä mieltä, että telkussa pyörivät automainokset ovat nykyään yhtä tylsiä ja mitäänsanomattomia kuin hiusväri tai- tamponimainokset? Automainoksista on kadonnut mynä.

Joskus tuli paineita siitä, että piti blogikirjoittelussaan useamman päivän mittaisia taukoja. Se oli tuskaista. No, nykyään ei ole. Maailma, muutos, Esko ja silleen, you know. Ei tunnu missään. Paitsi että eiköhän tämä selityksen tarve ole hiukan sitä samaa.

***

Tapahtui tuossa eräänä päivänä, että päätin muuntaa tämän, alun perin ryhmäblogiksi ajatellun mutta sittemmin minuun henkilöityneen, blogin täysin omaan käyttööni. Kyseessä oli jo jonkin aikaa mielessä pyörineen ajatuksen toteenpano. Minä täällä siis, men var är gruppen? Jo, den, med några nya medlemmar, finns i Bloggen som saknar namn. På svenska.

***

Olen ollut sen verran inspiroitunut valokuvakirjastani, että parikin uutta on työn alla (ja vielä yksi ajatuksissa). Yksi on järkäle seinistä ja ikkunoista (siitä tulee oikein hyvä coffee table book), toinen on tumma kirja. Aikaahan tuommoisten tekeminen vie. Olin ajatellut saada ainakin järkäleen valmiiksi tämän kuun loppuun mennessä, mutta saas nähdä jos onnistuu.

Kas, Blurbin kaupasta löytyy tätä kirjoittaessa sellaiset 2046 kirjaa nimeltään Untitled.

Joskus julkaisin täällä kuvia keksityistä lehdistä ja kirjoista, ja sitten oikean kirjan kannen. Nyt nyt vuorossa ikioma valokuvakirja:

Twice the Subject, 62 sivua, yli kolmekymmentä kuvaparia akselilta Kokkola - Andorra La Vella (kirjan ensimmäiset 15 sivua esikatseltavissa).

Tilaa kirja nyt ja saat sen nopeammin kuin ne jotka tilaavat myöhemmin ^*). Kun toimit nopeasti tänään, voit ottaa myöhemmin rauhallisesti: Jouluun ei ole aikaa enää kuin sellaiset sata päivää.

Spontaaneita reaktioita kirjan nähneiltä:

Onks toi se sun kirja? (Useampi kolleega toimistolta)
*
Onpas se ohut! (Yksi kolleega toimistolta)
*
Kaksi kuvaa vierekkäin pistää ajattelemaan (Toinen kolleega toimistolta)
*
Tämä on Steve Jobisn Keynoten jälkeen vuoden tärkein mediatapahtuma (Ääni pehmotuolista)
*
Taitelija Nikrus on ylittänyt itsensä nykyisen postmodernin yhteiskunnan, niiku, valokuva… miten se nyt oli… syöveristä jotain (Mies pöydän päädyssä)
*
Pekka Nikrus teki valokuvaukselle sen mitä Jan Boklöv teki mäkihypylle (Ihana-Timo)

*) Jos ei muut tilaa kirjaa nopeammalla toimituksella jolloin voi olla että muut saavat kirjan nopeammin, riippuen tietenkin siitä miten nopealla toimituksella olet itse kirjan tilannut.

Lounaalla juttelimme siitä miten tällä hetkellä tuntuu kaikenlaisia rajoitus- ja seurantatoimenpiteitä olevan menossa, siis koskien nettiä. Jäin miettimään asiaa.

Täällä meillä on lapsipornon suodatuksen nimissä salainen (salamyhkäinen?) kieltolista, jota on kovasti kritisoitu. Suodatuksen toimivuus on kyseenalainen sillä se ei estä lapsipornon levitystä vaan vain piilottaa sen näkyvistä: kukkahattufiltteri. Samalla myös salamyhkäisyys kieltolistasta aiheuttaa mahdollisuuden sen väärinkäytt… , korjaan: laajentamiseen niin, että kriittiset mielipiteet voidaan vahingossa piilottaa tai miksi ei vaikka Thaimaalaisen prinsessavainaan muistosivut sulkea näkyvistä. Suuren Pahan nimissä voi agendalle tuoda ihan toisia asioita. Eikö kukaan ajattele lapsia?

Länsinaapurissa astuu voimaan laki joka sallii kaiken maan läpi liikkuvan internetliikenteen urkkimisen. Meidän poliitikot eivät ole pahemmin asiasta älähtäneet, mutta esimerkiksi Tanskan parlamentti tuohtui siitä että sen tietoliikenne on Ruotsissa vapaata riistaa. Mitäpä meillä nyt niin tärkeitä asioita internetin kautta, etteikö sitä saisi naapurit urkkia.

Ranskassa, internetveron ohella, pykätään kovaa vauhtia pystyyn ’kolmen hudin’ -lakia, jolla yritetään saada vertaisverkkojen laittomat tiedostojaot kuriin. IFPI ymmärrettävästi taputtaa karvaisia käsiään ja hihkuu onnesta. Levy-yhtiöthän ovat jo pitkään pitäneet piratismia nykyisten ongelmiensa ytimenä ja raahanneet joksus jopa syyttömiä oikeuden eteen. Nyt ameriikan ihmemaassa halutaan bisneksen nimissä muuttaa koko ”syytön kunnes toisin todistetaan” -järjestelmää:

Levy-yhtiöiden etua ajavan Motion Picture Association of American MPAAn asianajaja ehdotti, että piratismista voisi saada tuomion ilman suoria todisteita, sillä niitä on vaikea hankkia.
–
Levy-yhtiöiden asianajaja ehdottaa: piratismista tuomio ilman suoria todisteita (Digitoday)

Ja sitten on tietenkin vielä tämä aivopieru jonka kavala löyhkä tulee leijumaan yllämme vielä pitkään:

Tarvitsemme laatutakeita, pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi.
–
Europarlamentaarikko Marianne Mikko (HS.fi)

Mitä helvettiä? Lupa mielipiteiden esittämiseen?

Kuka määrittelee meppi Mikon kuolleena syntyneen bastardi-idean mukaisen ns. ”laadun” (joka ymmärtääkseni on hyvinkin subjektiivinen asia) ja kuka sitä seuraa? Entä miten määritellään blogi? Koskeeko lupa myös kuvien julkaisemista? Miten Jaiku? Pitääkö samalla muuten itsekustannekirjoihin ja -lehtiin tuoda sama rajoitus? Missä vaiheessa bloggaajien on pidettävä otsanauhaa tai ommeltava takkiin merkki jotta nämä mielipiteitä ilmaisevat yksilöt voi helposti tunnistaa toreilla ja turuilla?

Onko jossain luettu Andrew Keenin tekstejä ja uskottu hänen näkemyksensä olevan totta? Kirjoittaisin tähän paljon kirosanoja jos näkisin sen olevan jotenkin hyödyllistä. Mihin maailma on menossa? Ja miksi? Mistä näitä, tavallaan hyvin pelottavia, ideoita oikein sikiää? Monta pientä muutosta johtaa lopuksi johonkin isoon, jota ei aluksi edes huomaa kun se on vaivihkaa hiipinyt ohjaamaan meitä.

Onko kyseessä on paniikkireaktio? Siinä missä netti muuttaa kuluttamisen ja tuottamisen hierarkioita, muuttaa se myös vallan hierarkioita. Ne joilla valta, poliittinen ja/tai kaupallinen, on perustunut kontrolliin ja rajoituksiin ovat kauhuissaan kun yllättäen käy ilmi, että tavalliset ihmiset voivat saada aikaan suuria asioita, vaikuttaa kontrolloimattoman kanavan kautta. Kuristusote lipsuu.

Olemmeko tilanteessa jossa vallitsee molemminpuolinen luottamuspula (onko luottamus koskaan ollutkaan kaksisuuntaista?)? Ehkä se on ymmärryksen puutetta? Ehkä kukaan ei vaan hahmota kokonaisuutta ja se johtaa irralisiin toimenpiteisiin joista ei ole toivottua hyötyä? Mene ja tiedä.

Itseäni kuitenkin ahdistaa hiukan.

Sananvapauden rajoittaminen, ihmisten leimaaminen ja uhkakuvien maalaaminen ei mielestäni ole oikea tapa. Se kun ei rauhoita tilannetta vaan aiheuttaa entistä voimakkaampia vastareaktioita (kuvittele tähän esimerkki maailmanhistoriasta).

Polttareistahan on tapana tehdä polttarialbumi. Ja koska nykyään voi kätevästi verkon kautta tilata kirjoja päätin tehdä sen sitä kautta. Etenkin kun kaikki, tai ainakin suurin osa, kuvamateriaalista on digitaalisessa muodossa on kätevää ettei tarvitse tilata printtejä leikattavaksi ja liimattavaksi.

Mielessäni oli kolme eri vaihtoehtoa.

Applen iPhoto oli tuli mieleen ensimmäisenä (olenhan Mitvittiläisen tulkinnan mukaan lifestylepässi :). Ne näkemäni kirjat jotka ovat iPhoton kautta tilattu ovat mielestäni ihan siistejä ja laadukkaita. Mutta koska en ole koskaan ole ottanut käyttöön kyseistä ohjelmaa, en nähnyt mielekkäänä ottaa sitä käyttöön vain tätä projektia varten. Siispä päätin sivuuttaa Applen.

Toinen mieleen tullut vaihtoehto oli Ifi. Olen ollut tyytyväinen firman tuottamaan laatuun printtien suhteen ja olen huomannut että tarjoavat myös mahdollisuuden tilata kirjoja. Toimitusajat Suomessa eivät ole myöskään erityisen pitkiä. Katsastin mitä oli tarjolla ja päätin että ns. deluxe-kirja sopisi polttarialbumiksi. Vaan kun olin jo henkisesti sitoutunut Ifiin löivät he märällä rätillä kasvoille: deluxea voi tilata vain Windows-koneissa toimivalla softalla. Grr.

Kolmantena jonossa oli Blurb, sieltä kun voi tilata kirjoja myös Macilla. Ainoa huolenaihe oli toimitusaika: Ehtisikö kirja ajoissa häihin? Päätin kuitenkin kokeilla.

Latasin koneelleni Blurbin taitto-ohjelman, Booksmartin, ja ihastuin sen yksinkertaisuuteen. Käsittelin kuvia (Photoshopissa) ja heittelin niitä taittoon (valittavana mukavasti erilaisia taittopohjia). Lisäsin ja siirtelin sivuja, kirjoittelin tekstejä, suunnittelin kannet ja lopuksi tarkastin kokonaisuuden. Viilasin vähän sieltä täältä (kaikki kirjasimet eivät tunnu toimivan ohjelmassa oikein) ja kun olin tyytyväinen oli aika tilata.

Materiaalin siirto verkon yli koneeltani kesti jonkin aikaa, mutta sehän on odotettavissa kun kyseessä on 52-sivuinen valokuvatäytteinen kirja + kannet.

Kun koko paketti oli saitilla, oli sen tilaaminen sieltä helppoa. Periaatteessa sitä ostaa Blurbilta itse tekemänsä kirjan. Aika selkeä ostoprosessi.

Blurb on siitä hauska palvelu että jos tekee kirjan jolle toivoo isompaa yleisöä, voi kirjan laittaa saitin kautta yleiseen myyntiin (en ole sitä kokeillut, vielä). Minä pidin polttarikirjan yksityisenä, mutta Blurb tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden ilmoittaa meileitse yksityisestäkin kirjasta. Se oli kätevä tapa ilmoittaa polttarijengille kirjasta ja samalla antaa heille myös mahdollisuus tilata se.

Huoleni toimituksen nopeudesta oli turhaa, parissa viikossa oli UPS paikalla kirjojen kanssa (tilasin jokusen kopion niin että minullekin jäisi yksi omaan hyllyyn laitettavaksi).

Kovakantinen, 21 x 21 cm, 52 sivun kirja ei kustantanut kuin parikymppiä kappaleelta (hinta määräytyy kirjan koon, sivumäärän ja kannen [kova/pehmeä] mukaan). Se on laadukas niin painojäljen kuin rakenteensa suhteen. Pientä heittoa on havaittavissa kannen suojapaperin asemoinnissa, mutta tietäen miten pienestä sellaiset asiat ovat kiinni en pidä ongelmaa suurena. Mutta se postitus: jos kirja ei maksanut kuin parikymppiä (halvempi kuin Ifin deluxe-kirja) maksoi sen postitus moninkertaisesti, jopa viisinkertaisesti kirjaan verrattuna (eli paljon kalliimpaa kuin Ifiltä tilattuna). Tietenkin jos tilaa monta kirjaa on postitus suhteessa halvempi. Mitä ekslusiivisempi teos, sen kalliimpi, siis.

Olen Blurbin suhteen oikeastaan tyytyväinen kaikkeen paitsi postikuluihin, mutta koska kyseessä on oikea fyysinen objekti ja tietäen ettei Upsin Kusti polje ilmaiseksi tänne pohjolan perukoille ei asialle varmaan voi mitään. Kai? En minä ainakaan mitään järkevää vaihtoehtoa keksi.

Seuraavaksi pitääkin sitten tehdä jonkinlainen valokuvataiteellinen pläjäys Blurbin kautta ja laittaa se saitilla julkiseen jakeluun. Periaatteessa olisi mukava tukea kotimaista toimittajaa, mutta kun minunlaistani kuluttajaa syrjitään täällä, en voi juurikaan muuta kuin kärrätä rahani ulkomaille.