skrubu

En ole mitenkään erityisen merkkiuskollinen hankkiessani suihkusaippuaa. Ja niinpä viimeksi ostin purtilon Rexonan suihkugeeliä. Siinä oli kätevän tuntuinen tippalukkosysteemi. Jotain vastaavaa kuin Felixin ketsupissa, siinä mitä voi säilyttää korkki alaspäin. Enhän minä sellaista oikeasti tarvitse, mutta antoipa syyn tehdä valinnan ja ostopäätöksen.

Tänään sitten rupesi suihkugeeli loppumaan. Purtiloa puristellessani se pörisi kuin omistajansa tulisen chili-papuillallisen jälkeisenä aamuna posliini-istuimella.

Vanhemmiltani olen perinyt jonkinlaisen nuukuusgeenin. Talouspaperista repäisen käyttöön puolikkaan ruudun, laitan toisen puolikkaan rullan keskiöön tarjolle seuraavaa tarvetta varten. Samoin myös on tapanani huljauttaa suihkusaippuapurtiloon hiukan vettä pesuaineen loppuessa. Aina sieltä irtoaa ainakin vielä yhteen pesukertaan riittävä määrä saippuaa.

Mutta miten saada vettä tippalukolliseen purtiloon? Seison aamulla suihkussa pähkäilemässä tätä dilemmaa, oikeassa kädessä varrellinen pesuharja johon olin juuri pöristellyt viimeiset saippuat, vasemmassa melkein tyhjäksi pöräytelty suihkusaippuapurtilo.

Yritän ilman silmälaseja tihrustella lähietäisyydeltä Rexonan tippalukkoa. Saisiko tuonne jokusen tipan vettä? Ilman silmälaseja en näe selvästi kun ehkä kymmenisen senttiä. Siksipä liikutan purtiloa niin lähelle että saan selvää tippalukosta. Mitenkäs tämä kyhäelmä oikein toimii?

Olen oikeakätinen. Käskytin vasempaa puristamaan purtiloa ihan varovasti ja vasen reagoi puristamalla purtiloa aika kovaa. Liian kovaa.

Suihkusaippuapurtilo räkäisee äkäisesti geeliä suoraan vasempaan silmääni. Sekunnin murto-osan ajattelin että tähänkö minä nyt kuolen – alasti ja märkänä. Sitten tajusin että elän, mutta silmään sattuu. Voi ei, pitääkö tässä nyt soittaa ambulanssi paikalle? Ei varmaankaan. Ehkä jos vapauttaisin käteni purtilosta ja pesuharjasta niin voisin huuhdella silmäni.

Niinpä sitten päästin käsistäni niin melkein itsemurha-aseeksi muuttuneen suihkusaippuapurtilon kuin varrellisen pesuharjan ja ryhdyin huuhtelemaan vasenta silmääni. Huuhtelen sitä hyvän tovin, kiroten samalla omaa tyhmyyttäni. Seuraavaksi varmaan katson pistoolin piippuun, että tuleeko se luoti sieltä vai ei?

Myöhemmin, matkalla töihin, mietin josko punainen silmäni edes nyt tuoksuu puhtaalta kun sen kunnolla saippuoin ja huuhtelin. Mietin myös josko kannattaisi suosia suihkusaippuoita joissa ei ole tippalukkoa.

Viuh! Mikä se oli? Se oli aika ja kaikki. Vilahti vaan. Minne se meni? Ei mitään havaintoa, mutta kovaa meni. Ja menee vieläkin. Blogikin täytti vuosia. Keskiviikkona oli merkkipäivä. Jäi kuitenkin noteeraamatta. Vinttimurto harmittaa vieläkin pahasti. Olisi tuossa jokunen blogiinkin kirjoitettava juttu. Ei vaan kykenene tai ehdi. Se jänis? Kiire on hoppu hoppu. Taskukello puuttuu. Töissäkin on töitä tehtäväksi. Kevät on kiireistä aikaa. Tässä kuussa kaikki viikonloput olleet menemistä. Tänäänkin. Huomenna pitäisi ehtiä kauppaan kun maanantaina on vappu ja pitäisi olla nyyttäreihin hankittuna safkaa. Chilisalsan ajattelin tehdä ihan itse. En ole aikaisemmin tehnyt. Ehkä sunnuntaina ehdin. Pitäisi majblommakin käydä poimimassa kokoelmiin. Sunnuntaina sekin varmaan. Ei lepoa pahoille. Tänään alkaa ryhmänyrkkeilyn ja -painin maailmanmestaruuskisat. Se ei kiinnosta, mutta pakoon ei pääse. Joka tuutista sitä tunkee.

Aloita kuin tekisit juuressosekeittoa. Mutta käytä vähemmän vettä (ehkä semmoiset 1,5 litraa). Keittojuuriksien (valmis paketti, 300 g) sekaan yksi liha-, kana- tai mikä vaan liemikuutio (suolaa, makua ja rasvaa), oman maun mukaan mahdollisimman paljon Tabasco Chipotlea (täyteläistä hiukan savuista makua ja miellyttävää tulisuutta) sekä jääkaapista ne kaikki chilimarinoidut valkosipulinkynnet joita et ole ehtinyt vielä vetää napaan (n. 1/2 purkkia).

Sillä aikaa kun sose kiehuu iloisesti ilman kantta, paista kana- tai broilerifileviipaleet (esim. 250 g). Saa maustaa hyvin, esimerkiksi lorauksella punaviinietikkaa ja kunnon tujautuksella Garam Masalaa. Mustapippuri ei ole pahitteeksi. Ja jos fileviipaleet ovat jo marinoituja, niin ihan hyvä sekin. Paista kunnes lintu on kypsää, nosta pannu liedeltä. Saa viilentyä, ei haittaa.

Avaa paketti grillattuja latva-artisokkia ja kaada ne siivilään: näin saat liian öljyn pois. Yhdistä lintu ja latva-artisokat. Sekoita. Anna seistä, yhä vaan poissa liedeltä.

Juurekset eivät ole vielä pehmeitä, joten voi tiskata (esim. sen öljyisen siivilän) ja siivota (pois kaikki vanhat oluttölkit) tässä välissä. Katso televisiota tai lue blogeja, mutta käy silloin tällöin kyyläämässä juureksia.

Kun juurekset ovat pehmeitä, valkosipulit melkein jo muusia ja kämpässä ihana chipotlen ja valkosipulin tuoksu, nosta kattila liedeltä. Vetäise esiin sauvasekoitin asevyöltäsi ja soseuta juuressoppa. Älä tunne armoa, mitä paremmin sörssätty, sen mukavampi lopputulos.

Anna linnun, latva-artisokan ja hyvin maustetun vihannessörsselin liittyä tosiinsa paistinpannulla (jonka siis on oltava aika syvä). Lisää noin desilitra kermaa (semmoinen vähärasvaisempikin kelpaa, kunhan se on paksua) ja sekoita hyvin samalla kun pannu liedellä taas hitaasti lämpiää. Älä keitä sitä, vaan lämmitä. Lämmitä. Hitaasti.

Sörsseliä lämmittäessäsi pesaise keittokattila, täytä se vedellä ja laita kuumalle pannulle. Kun vesi kiehuu keitä tuoretortelliinit juustotäytteellä.

Pastan ollessa valmiina tarjoiluun, nappaa lautaselle sopiva määrä, kauho päälle sörsseliä ja nauti. Yksin tai seurassa. Viinillä tai ilman.

Tätä ruokaohjetta saa muokata.

Kuten Nana vinkkasi löytyy nestemäistä savua Hakaniemen hallin Parhialalta. Kysyin siellä käydessä josko tietäisivät mistä saisi chipotleja. Kerroin tavanneeni niitä viimeksi Ahvenanmaalla vuosituhannen alkupuolella. Lupasivat etsiä josko löytyisi.

Tänään kävi sitten ilmi etteivät valitettavasti olleet löytäneet tätä herkkua mistään. Toivoa ei pidä kuitenkaan menettää vielä, sanoivat. Nythän on loma-aika ja osa maustetukuista on kiinni. Joten voi olla että chipotleja löytyy.

Voi myös tietenkin olla ettei löydy.

Vaikka chipotlet tuntuvat olevan kiven alla, löytyy verkosta kuitenkin vähän (siis todella vähän) tietoa siitä ettei savustettu chili ole ihan täysin tuntematon käsite maassamme. Elintarvikkeiden maahantuontiin erikoistunut SeaGood Oy Fort Deli listaa tukkujen tilausnumeroissa Chipotle Chili Adobokastikkeessa. Pakkaus tosin on suurkeittiö-/tukkukokoa, eli 6 x 2,8 kg.

Möisivätköhän tuommoisen 16,8 kg pakkauksen meikäläiselle? Riittäisi kavereille ja tutuille joksikin aikaa eteenpäin.

Chipotle Tabascosta löytyi pieni vihje infernochili.tk forumilta. Hämeentiellä toimiva Punnitse ja säästä (joka ilman skandeja on hämäävästi punnitse ja saasta) on kuukausi sitten myynyt ison pullon (148 ml) tätä hämmentävän harvinaista tuotetta hintaan 5,90.

Ei auki sunnuntaisin. Huomenna en ehdi. Enkä maanantaina. Tiistaille menee.

Millaisia kieltoja, sääntöjä ja holhoavia ohjeita on mausteiden hankkimiseen netistä?

450 gram okryddade kycklingfilébitar steks långsamt (nästan kokas) i låg temperatur med en liten droppe olja. Krydda med en skvätt rödvinsvinäger, en slurk söt soijasås, en nypa hickorysalt, en handfull spiskummin och ett stänk egen chilisås (inte speciellt stark, innehållande habañero, ingefära, lime, röd currypasta, socker och salt). När fågeln är färdig är det dags att tillsätta tre överfulla teskedar Dijon senap och samma mängd pesto. Blanda. Koka spenatfettucinin och blanda såsen och pastan.

Avnjutes med en fräsch sallad och ett stop friskt öl. Ett lager riven ost på portionen är inte helt fel det heller.