skrubu

Kun nyt sain sydämeltäni nillityksen siitä miten hankkimani Handan on mielestäni digiboksillinen skeidaa, on aika siirtyä SCART-kaapelin toiseen päähän: töllöttimeen.

Vanha 17″ Salorani on vanha. Tosi vanha. Ja raihnainen. Aika siis hankkia uusi. Litteää olin ajatellut.

Koska en halua iskeä molempia käsiäni skeidaan ajattelin, että jos nyt tämän televisiohankinnan kanssa olisi hiukan tarkempi kuin tallentavan digiboksin. Olin viimeksi näin tarkka kun hain itselleni imuria. Vaan jos imureiden vertaaminen on vaikeaa, on telkkujen vertailu ehkä jopa täysin mahdotonta.

(Imureista saa tietoa niin, että yhdestä on kerrottu imuteho, toisesta se, että siinä on antibakteerisuodatin ja kolmannesta saa tietää, että se on punainen. Vertaa nyt siinä sitten.)

Ruudun ja samalla myös laitteen koon valinta on helppoa. Se käy ihan maalaisjärjellä. Itse olen tässä tullut siihen lopputulokseen, että 26″ tai 27″ olisi sopiva. Se mahtuu sille ajateltuun paikkaan mutta ei valtaa koko pientä kämppääni.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää telsu jossa on hyvä kuva.

Täällä meillähän Digitan jakelema TV-kuva on aika heikkolaatuinen, ja sen huomaa: jpg-mössöä ärsyttävimmillään. Oikeastaanhan litteät televisiot sopivat paremmin leffojen katseluun tai pelien pelaamiseen – sellaiseen matskuun joka kulkee HDMI:n kautta. Mutta jos nyt, kuten minä, lähinnä katsoo televisiota livenä on valittava laite jossa kuva on kaikkein vähiten todella huono. Ja kuten niin moneen muunkin asian kanssa, tässä kannattaa luottaa omaan makuun. Jos kuva näyttää hyvältä sinun silmissäsi, on se hyvä (sinulle). Tällä tavalla olen päätynyt siihen tulokseen, että siinä kokoluokassa josta televisioni haluan on Samsung se, jossa on kaikkein vähiten hirveän huono televisiokuva. Tai LG, ehkä. Ensin mainittua olen tarkastellut hiukan lähemmin.

Sitten alkaakin se vaikea osa. Hintojen, varustelun ja teknisten speksien vertailu. Voi sissus sentään sanon minä.

Viiden eri putiikin verkkosivuilta poimin nämä 26″ ja 27″ mallit: R32, R32BX/XEE, R71B, R73BDX, R73 Bordeaux, R72B, R77BD, S71BX/XEE, S73B, S73BD, S73BDX/FID, T51B. Tämän lisäksi Samsungin sivuilta löytyy vielä nämä: A33W, M51B, R41B, R51B, R51BHX, R74BD, R75B. Mutta Samsungin sivuilta ei kuitenkaan löytynyt kaikkia niitä malleja jotka löytyivät kauppojen verkkosivuilta (ei edes vanhojen mallien listasta).

Yhdellä valmistajalla yhdeksäntoista erilaista mallia!

Kaupassa kysyin myyjältä, että mikäs on esimerkiksi R71B ja R72B välinen ero oikeasti, kun speksit (koko, paino, tekniikka… jopa pöytäjalusta) näyttäisivät olevan prikulleen samat, mutta hintaero esim. Verkkokauppa.comissa semmoiset 80 euroa (oli niin alkuviikosta, nyt hintaero on laskenut n. 56 euroon).

Sain hataria selityksiä ja olettamuksia, en mitään tarkkaa tietoa. ”Joissain voi mahdollisesti olla eri paneeli kuin toisissa”. Aha, tuohan on oli tasan yhtä informatiivista kuin sanoa ettei kerta kaikkiaan tiedä. Suositteli sitten oman kauppansa jotain mallia jota ei ole muilla myynnissä, eikä löydy Samsungin sivuiltakaan. ”Tosi hyvä ostos, suosittu malli”. Jep jep, niin varmaan. Kiitos ja hei.

Internetistä löytyi sitten jotain tietoa (tai epätietoa) jonka mukaan R71B ja R72B on sama telkku, mutta niiden ulkonäkö on eri. Pieni designero siis ja samalla hintaero myös. Mutta R73B taas tarkoittaa sitä, että telkussa on sisäänrakennettu digiviritin. Eli siinä taas sitten on ero teknisissäkin spekseissä. Argh! Oikeasti. Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Vain kuusitoista mallia vielä tutkimatta.

Toisella puolella internettiä joku heitti ilmaan foliohattuteorian siitä, että malleja paljon siksi etteivät asiakkaat voisi mennä kaupasta toiseen väittämään että naapuriputiikki myy samaa mallia halvemmalla. En haluaisi uskoa siihen teoriaan, mutta nyt noin kuukauden verran selvitystyötä tehtyäni olen ihan valmis uskomaan, että meitä viedään kuin vierasta sikaa. Röh röh. Ainakin mallien moninaisuus vaikeuttaa tehokkaasti tiedon hakemista netistä.

Kauppojen sivuiltahan voi vertailla vain kyseisen kaupan tai ketjun malleja toisiinsa. Se ole mitenkään erityisen informatiivista. Eikä se aina muutenkaan toimi. Veikolla esimerkiksi, on vertailun viimeinen palsta aina tyhjä. Paha siinä on vertailla yhden television arvoja toisen tyhjiin riveihin. Tai sitten voi ihmetellä miten yksi 26″ televisio on vain 21,5 cm leveä mutta 53 cm syvä.

Vaikka luulisi, että on helppoa kerätä telkuista yhdenmukaista tietoa, niin ei sekään onnistu. Ei edes Samsungilta itseltään, jonka tarjoamissa pdf:issä samat asiat on esitetty eri malleissa eri tavalla ja vastaavien mallien (kuten R71 ja R72) esitteissä tieto on vähintään eri järjestyksessä.

Sitten on tietenkin muutakin.

Kontrasti, joka on joko staattinen tai dynaaminen (olen ymmärtänyt että dynaaminen kontrasti on vähän kuin automaattinen äänitystason säätö – joskus se toimii joskus ei). Staattinen luku on matalampi ja dynaaminen korkeampi, joten dynaaminen se minkä moni valmistaja kertoo. Samsungin 26″ televisioilla kontrastisuhteeksi ilmoitetaan 2000:1 tai 3000:1. Mutta LG:n televisioissa luku on esim. 600:1. Kumpikaan ei kerro onko kyseessä dynaaminen vai staattinen kontrasti, eikä miten se on mitattu: onko kyseessä ANSI (joka on markkinoinnin kannalta heikompi vaihtoehto) tai Full On/Off.

Luvut eivät sinänsä sano minulle mitään ja siksi suurempi kuulostaakin paremmalta, vaikka ei sanotusti sitä ole. Projektoreista tuntuu tulevan vastaan tietoa, että erot ovat kuitenkin perin marginaalisia.

you need to view the image in a completely darkened room to be able to perceive the marginal difference between a 2000:1 and a 500:1 contrast ratio. Otherwise paying extra for a high contrast ratio projector or monitor would be waste of money since in moderate ambient light conditions such as a living room, anything higher than 500:1 would not be perceivable by the eye.
–
Practical Home Theater Guide: The Contrast Ratio Game

(Aikanaan tiskikoneiden valmistajia kiellettiin käyttämästä mainostuksessa äänenvoimakuutta, sillä kilpailu meni juuri siihen ettei eri laitteiden parin dB:n välistä eroa kuullut kukaan, mutta sitä käytettiin myyntiargumenttina.)

Kontrastin ohella on sitten luminanssi (jossain sanotaan kirkkaus tai valoisuus). Samsungilla yleensä 500 cd/m2 ja LG:llä 600. Tämä vaikuttaa hiukan selkeämmältä kuin kontrasti: mitä isompi luku, sen enemmän valovoimaa.

Mutta näkeekö ihmissilmä 500:1:n ja 600:1:n välillä eroa?

Artikkelissa Brightness, Luminance, and Confusion By Charles P. Halsted väitetään (jutun loppupuolella) ettei luminanssin kymmenkertaistaminen tunnu katsojalta siltä että se olisi lisääntynyt kymmenkertaiseksi, sillä silmän herkkyys vähenee logaritmisesti valovoiman kasvaessa. Ja koska esim. ympäröivän valon määrä vaikuttaa siihen miten koemme luminanssin… olen valmis uskomaan ettei 500:1 ja 600:1 luminanssilla tavallisessa kodissa ole mitään huomattavaa eroa (meille tavallisille tallaajille, hifistit ovat eri juttu).

Jotta saa hiukan vertailudataa siihen mitä esim. 500:1 tarkoittaa, voi katsoa Halstedin jutun lopusta kuvituskuvan 4 (Fig. 4), johon on listattu luminanssiarvoja. Auringon luminanssi on 900000000:1.

Takaisin televisioihin. Yhdessä laitteessa on tosi nopea vasteaika, toisessa vain nopea. Kolmannessa mainitaan että vasteaika on 8 ms – joka on ihan sama kuin yhden tosi nopea ja toisen nopea.

Sitten on tietenkin vielä kuvan tervöintiin liittyvää teknologiaa, jokaisella valmistajalla tietenkin omansa. Ja HD-readya ja Full HD:tä, taustavaloa, katselukulmaa, värien määrää… niin ja ääntäkin.

No, huh huh, kuten hakukonemainoksessa sanotaan. Paljon muuttujia monessa mallissa. Tämä käy salapoliisityöstä. Ja se näyttää johtavan siihen, että LCD-televisioiden väliset erot ovat oikeastaan aika pienet, huolimatta siitä mitä markkinointi väittää.

Mitenköhän tässä pitäisi edetä ettei taas tule hankittua jotain laitetta josta vuoden kuluttua nillittää täällä. En viitsisi odottaa siihen asti, että nykyinen telkku räjähtää tuhannen päreiksi.

Eipä ole kuluttajalle tehty helpoksi rahoistaan eroon pääseminen niin, että voisi olla varma ostoksestaan tai tyytyväinen hankinnastaan.

Tarvitsin laitteen jolla saisin tallennettua joitain TV-ohjelmia. En halunnut hankkia VHS-nauhuria joten päätin että digiboksi kovalevyllä olisi minun valintani. Modernia teknologiaa. Digiboksihan on kohta pakollinen hankinta, niin miksipä en hankkisi siis samalla tallentavan sellaisen.

Oletin että Welhon kaapeliin sopiva laite olisi hyvä, etenkin sellainen jota Welho itsekin myy. Mutta ei. Iskin käteni skeidaan. En muista koska olisin viimeksi ollut niin pettynyt elektroniseen laitteeseen kuin vähän yli vuosi sitten hankkimaani Handan CV-7700:n.

Mikä tökkii? Aika moni asia. Tässä suurimmat ongelmat, ne jotka ovat vuoden aikana aiheuttaneet eniten hiustenlähtöä väkivaltaisin keinoin.

Laite päivittää koko ajan. Ajattelin joskus että olisi hyvä että päivitykset tulevat kaapelia pitkin automaattisesti. Näin ei kuitenkaan ole.

On pieniä päivityksiä. Parhaimmillaan ehkä kolme kertaa illassa ilmestyy ruudulle dialogi joka ilmoittaa että nyt päivitetään. Päivityksen aikana, joka on lyhyt, ruutu pimenee ja ääni katoaa. Joskus kanavat sekoittuvat ja hetken aikaa näen jotain ihan muuta kuin mitä olin oikeasti katselemassa. Skeidaa!

Sitten on isoja päivityksiä joita tulee toisinaan, olisikohan vuoden aikana tullut neljä, ehkä viisi. Nämä tupsahtavat ruudulle dialogilla jossa kysytään haluanko tallentaa muutokset. Olen aina painanut kyllä, sillä jos muutokset ovat jo tehty niin miksen siis tallentaisi niitä. Meni tovi ennen kuin tajusin että kyllä tarkoitta myös samalla että kaikki tulevien ohjelmien ajastukset katoavat. Tämä isompi päivitys siis tyhjentää kaikki ajastukset, ilmoittamatta asiasta tietenkään. Skeidaa!

Vaikka eihän ajastusten katoaminen aina ole päivityksen syytä. Joskus nimitäin ajastukset katoavat ilman mitään sen kummempaa syytä. Skeidaa!

Käyttöohjeen mukaan voi Handanin päivittää myös manuaalisesti. Silloin on itse syötettävä laitteeseen taajuus, modulaatio ja symbolinopeus. Öh? Siis mitä? Tuo on minulle ihan siansaksaa. Vaan ei huolta, ei sitä käyttöohjeessakaan tuon paremmin selitetä.

Enkä oikein tiedä johtuuko myös päivityksistä se, että toistuvissa ajastuksissa kanava saattaa vaihtua ihan itsestään. Yhtenä viikkona Handan tallentaa siltä kanavalta jonka olen määritellyt, seuraavana tallennuksessa on ohjelma naapurikanavalta. Skeidaa! Eikä väärää kanavaa voi tietenkään ajastustiedoista muuttaa, eli on tehtävä kokonaan uusi ajastus. Skeidaa!

Suomalaisten TV-kanavien kohdallahan on kuitenkin toistuvan ajastuksen käyttö usein tehty mahdottomaksi jo ohjelmien lähettäjien puolelta, sillä ohjelmat eivät ala silloin kun luvataan, ne eivät lopu silloin kun luvataan, eivätkä ohjelmat joka viikko tule samaan aikaan. Mikä siinä on että Ruotsissa onnistuvat pitämään TV-aikataulut melkein minuutilleen, mutta täällä eivät? Täällä ei vaan osata? Välitetä? Vartti sinne tänne, kuka nyt semmoisesta välittää?

Kun sähköisen ohjelmaoppaan, eli EPG:n, kautta ei aina tule tarvittavaa tietoa on Handanin ajastus ilman EPG:tä on yhtä hirveätä kuin 70-luvun lopun VHS-laitteen. Jos ei jopa kauheampaa: käyttöliittymä on itse vanhan vihtahousun toteuttama ja se rankaisee käyttäjää kaikesta. Esimerkiksi jos sattuu niinkin pahasti että on päällekkäisiä tallennuksia (vaikka laitteen pitäisi osata tallentaa pariakin kanavaa samanaikaisesti) asiasta ilmoitetaan vasta koko tallennuksen ohjelmointi on tehty. Ilmoitus on lakonisesti tyllin ei onnistu. Ja sitten käyttäjän pitää napsutella kauko-ohjaimella itsensä jonnekin listaan etsimään mikä vanha ajastus estää uuden teon, poistaa se ja ohjelmoida uusi uudestaan. Ärsyttävän huonoa.

EPG:n huonoutta ei tietenkään voi laskea Handanin syyksi. Mielestäni niiden jotka pakottavat meidät käyttämään digibokseja pitäisi pakottaa myös ohjelmatuottajien ja -jakelijoiden pitämään EPG-tiedot ajan tasalla kaikille kanaville, vähintään viikoksi eteenpäin – muutenhan koko EPG on ihan turhaa juubaa.

Takaisin Handaniin. Jos kaikesta huolimatta onnistuu laittamaan kaksi ajastusta päällekkäin tapahtuu seuraavaa: ensin alkanut tallennus loppuu silloin kun toisen pitäisi alkaa, mutta toinen tallennus ei ala. Eli yksi ohjelma jää kesken ja toinen ei tallennu ollenkaan. Tämä on tuplasti skeidaa!

Laitteen sulkeminen tallennuksen aikana on mahdollista. En tajua, kyseessähän ei ole mekaaninen virtakytkin. Ei varoitusta, ei varmennusta, ei kysymystä että haluaako nyt oikeasti sulkea laitteen. Naps. Tallennus poikki. Laite rankaisee heti. Skeidaa!

Sähkökatkoksen sattuessa Handan unohtaa kaikki tallennetut ajastukset. Skeidaa!

Handanissa on jokunen muukin ärsyttävä detalji, vaan pienten ongelmien kanssa voi kuitenkin elää. Mutta että laite on epäluotettava tallentimena on jotenkin tajutonta. Se tekee Handanista hyödyttömän vehkeen. En muista että yksikään VHS-nauhuri olisi koskaan unohtanut ajatuksia tai vaihtanut itsestään nauhoitettavia kanavia.

Enpä usko että Handan näkee toista kesää tässä asunnossa.

Nyt kun vaan keksisi että hankkisiko Topfieldin (jonka juuri uusittu verkkosivusto Leppilampineen on perin ärsyttävä) johon tuntuu saavan kaikenlaista kätevää softaa vai ProCasterin joka oli TM:n valinta viimeksi kun testasivat tallentavia digilaatikoita.

Tätä nykyistä en oikein kehtaa edes lahjoittaa pois. Taidan tehdä sille Office Spacet.

Mikä muuten siinä on etteivät saa digitallentimien etulevyyn kunnon informatiivista näyttöä? Ovat nimittäin aika avuttomia verrattuna VHS-laitteiden vastaaviin. Siinä missä VHS samanaikaisesti osasi näyttää aktiivisen kanavan, mitä on tekemässä (esim. nauhoittaa tai toistaa), kellonajan ja muutakin tietoa, ei digivehje osaa näyttää kuin ehkä vain kanavan. Mauttoman heikkoa.

Päivitys (20.11.2007): Pari linkkiä jotka mielestäni sopivat tähän juttuun
SwitchX: Rasittava Handan
HS.fi: Digi-tv toimii moitteetta vain harvassa taloudessa

Vähän aikaa sitten luin jutun Australian uudesta tekijänoikeuslaista otsikolla Proposed changes to Australian copyright laws could make iPod users into criminals.

Nyt asiasta löytyi hiukan tarkempaa tietoa: Copyright Amendment Bill 2006 - Frequently Asked Questions (via).

Eli iPodien käyttäjistä ei tule kriminaaleja, sillä ”format shifting”, eli tiedostomuodon muutos, omaan käyttöön on sallittua. Perin loogista siis. Mutta tiedostojen jakaminen ei ole laillista. Kaverin kanssa saa kuunnella tiedostomuodosta toiseen muunnettua musiikkia, mutta kopiota ei saa antaa kaverille. Perheenjäsenille saa kyllä lainata tekemäänsä kopiota.

Huomioni kiinnittyi myös televisiosta nauhoittamisesta koskeviin kysymyksiin. Vastausten mukaan ajansiirto (time shifting) on sallittua. On siis laillista nauhoittaa ohjelma ja katsoa se itselleen sopivampana ajankohtana (niin kotona kuin kodin ulkopuolella, myös mobiilisti), mutta ohjelmien pidempiaikainen säilyttäminen, kirjastoiminen (librarying), ei sen sijaan ole.

A time-shift copy can’t be kept permanently for repeated use.

Miten ihmeessä tätä valvotaan?

Musiikkikopioiden valvominen on perin mahdotonta. Tästähän on ollut puhetta täällä kotonakin meidän oman uuden, häpeärangaistuksen sisältävän, tekijänoikeuslain kohdalla. Mutta nuo nauhoitetut televisio-ohjelmat?

Suomessa aikaa analogilähetysten loppumiseen on alle vuosi (261 päivää tänään). Australiassa digi-tv syrjäyttää analogisen suunnitelmien mukaan joskus 2010 - 2012 välisenä aikana.

Miksi meillä on niin kiire? Aivan liian kiire. Senhän näkee markkinoilla olevista laitteista. Missä on Sony, Philips tai JVC? Digiboksien joukosta puuttuu suuret tunnetut merkit jotka ovat hallinneet nauhoitusmarkkinoita jo pitkän siivun nykyhistoriaamme. Markkinoilla olevat täysin tuntemattomien valmistajien laitteet ovat niin susia, että jos niitä ei kohta olisi ihan pakko ostaa, eivät ne kävisi kaupaksi juuri ollenkaan. Vanhat analogiset VHS-nauhurit ovat toimintavarmempia, luotettavampia ja parhaimmillaan jopa helppokäyttöisempiä.

Entä miksi vääntö digisignaalin muuntamisesta analogiseksi on ollut niin kova? Noin vuosi sitten liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen (yksityisyyden suoja, muistatteko?) vastasi kysymykseen julkisten tilojen television käytöstä 31.8.2007 jälkeen, mm. näin:

Jäljellä oleva siirtymäaika antaa julkisille laitoksille riittävästi aikaa suorittaa kokonaan digitaalisiin televisiolähetyksiin siirtymisen edellyttämät toimenpiteet.
–
Julkisten tilojen televisioiden käyttö siirryttäessä digilähetyksiin (KK 916/2005 vp - Reijo Paajanen /kok)

Kuitenkin Hesari kirjoittaa 12.12.2006 että:

Yleisradio päätyi arvioinnissaan siihen, ettei signaalinen muuntaminen ole ristiriidassa julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen kanssa. Signaalin muunnossa voi jäädä pois joitakin lisäpalveluita kuten näkövammaisten äänitekstitys.
–
HS: Sairaalat saivat lisäaikaa digitv-hankintoihin

Lopputulos on siis se että YLE, muunnosta huolimatta, täyttää velvoitteensa. Eli ongelma ei siis ole oikeasti siinä. Eikä varmaankaan siinä että ”Lähetyksen muuntaminen saattaisi lisäksi johtaa velvollisuuteen maksaa tekijänoikeuskorvauksia” (Huovinen vastauksessaan kysymykseen KK 916/2005 vp).

Jotenkin en oikein usko selitystä siitä ”Digitaalisten lähetysten muuttaminen analogisiksi ei olisi katsojien edun mukaista” (Huovinen). Eipä ole valtiovalta aikaisemmin oikein välittänyt siitä näkyykö teksti-tv tai kuuluuko stereo- tai moniääni. Miksi nyt?

Vaan jos signaalin muunnossa saattaa jäädä pois jotain pois, niin voiko se olla jotain muutakin kuin vain äänitekstitys? Selväähän on se että analogisesta signaalista jää pois digitaalisuus. Ja ilman digiä ei esimerkiksi digitaalinen käyttöoikeuksien hallinta toimi.

Missä vaiheessa digibokseihin tulee pakolliseksi DRM-kikkare joka automaattisesti poistaa tallennetut, tai aikasiirretyt, ohjelmat kun ne on kerran katsottu? Onko paremmalla kuvan- ja äänenlaadulla markkinoitu järjestelmä oikeasti vain tapa tunkea, valtion tuella ja kuluttajien rahoilla, joka kotiin kaupallisten toimijoiden etuja valvovia laitteita?

Siksikö isot tunnetut merkit eivät ole mukana pelissä? Tällaisessa tilanteessa hyötyy sisällöntuottaja, ei laitevalmistaja.

Toteutuuko Orwellin dystopia? Kuka tai mikä onkaan Isoveli?

Missä on foliohattuni?

Widgetit. Mäkin pienet apuohjelmat. Olen kokeillut joitain näistä vitkaimista, mutta en oikeastaan käytä kuin yhtä: laskukonetta.

Onhan se kiva kun näkee tulevan sään, oman IP-osoitteen tai vaikka prosessorilämpötilan pienellä hiiren heilautuksella. Vaan useimmiten en edes muista mitä kaikkea minulla siellä on. Joten jäävät käyttämättä. Muistan vitkaimet vasta kun tarvitsen laskukonetta.

Jokin aika takaperin löysin kuitenkin vitkaimen jota huomaan käyttäväni. Kyseessä on ruotsalaisen TV-ohjelmasaitin tvinfo.se:n TV-widget. Ohjelma tuo kätevästi hiiren heilautuksen taakse ohjelmatiedot niistä sweedenin kanavista jotka näkyvät, maksua vastaan tietenkin, digiboksistani.

Voi kun tuommoisen kätevän vitkaimen saisi vielä kotimaisillekin kanaville.

Olisihan se hienoa että esimerkiksi Welhon asiakas voisi saada ohjelmatiedot vastaavaan vitkaimeen Welholta. Olisihan se hienoa että kaikki ne tiedot olisivat yhdessä paikassa ja tulisivat yhdestä lähteestä. Vaan tuntuu jotenkin utopistiselta semmoinen ajatus että että TV-ohjelmia myyvä yritys helpottaisi TV-ohjelmatietojen saamista.

Eipä taida telkussa.fi tai telkku.comkaan tällaista pientä lisää tarjota.

Heja Sverige.

Kun hankin digiboksini kuului hintaan kolmen kuukauden ajan Fortekanavat ilmaiseksi. Kun nyt en kuitenkaan katso telkkua mitenkään erikoisen paljon en tee Fortella oikeastaan mitään ja siitä maksaminen tuntuu turhalta. Sen sijaan ajattelin että sveamamman kanvat voisivat sopia minulle paremmin.

Welhon sivuilta ei oikeastaan löytynyt tietoa miten voisin vaihtaa kanavapaketista toiseen, joten tein sen minkä monet muutkin verkkopalveluiden käyttäjät: laitoin meiliä asiakaspalveluun (oli ilta eivätkä Welhon asiakaspalvelupisteet olleet auki, enkä olisi kuitenkaan jaksanut jonottaa). Ja kuinkas ollakaan, kävi ilmi että pystyn meileitse vaihtamaan paketista toiseen ja vaihto tapahtuu toivomanani päivänä. Todella mukavaa ja hyvää palvelua. Propsit sinne. Vielä kun vaihtamisesta olisi jotain tietoa verkkopalvelun FAQ-osiossa, tai jos sen vaihtamisen voisi hoitaa suoraan palvelusta…

Muuta hyvää tällä viikolla ovat olleet Juustoportin Gruyère ja Viinitarhurin juusto sekä The Balvenie Doublewood 12 Year Old ja Portwood 21 year Old.

Lisäys: Hyvää on ollut myös aurinko ja sunnuntain upea kevätsää.

Muistatteko miten digiteeveetä myytiin aikanaan semmoisella perusteella että sillä voisi ihan itse vaihtaa kuvakulmaa? Esimerkkinä käytettiin formuloita, niillä kun on siinä radan vieressä aika läjä kameroita. Voisi valita minkä kameran kuvaa katsoo. Tuommoinen ominaisuus olisi todella kätevä esimerkiksi huomisen curlingsemifinaalin aikana.

Onkos kukaan jo hankkinut semmoista digiboksia jolla voi vaihtaa kuvakulman lennossa?