skrubu

Viisi sykähdyttävintä konserttikokemusta? Luulenpa että nämä neljä ainakin löytyisivät listalta:

• Pink Floyd, Lahden suurhalli, 1989
  Ensimmäinen ja varmaankin viimeinen kerta kun kävivät Suomessa. Kesäkuun kymmenes. Olin paikalla, Waters ei. Ei haitannut, tuntui upealta.
• The Flower Kings, Katalin, Uppsala, 2004
  Piti oikein naapurimaassa käydä kuuntelemassa suurta suosikkia kun eivät tälle puolen Pohjanlahtea saa itseään raahattua. Hyviä olivat, en muuta odottanutkaan.
• Kent, Tavastia, Helsinki, 1998
  Se kitaravalli, ne biisit, se tunne.
• Roger Waters, Hartwall Arena, Helsinki, 2002
  Ensimmäinen kerta Suomessa. Mahtaako tulla toista kertaa? Olin paikalla, 3/4 Pink Floydista ei. Ei haitannut, tuntui kuitenkin ihan hienolta.

Entä mikä olisi se viides? En osaa sanoa. Olisiko se Kraftwerk Kultsalla (oliko se vuonna 1991)? Ehkä Jarre Hartwall Arenalla? Mahdollisesti se kun Bo Kaspers Orkester sai Tavastian yleisön laulamaan suvivirttä på svenska? Toisaalta Rammstein oli kyllä ihan…

Dire Straits Olympiastadionilla ei ainakaan olisi listalla koska siellä huomasin etten oikein pidä tuommoisista jättikonserttitapahtumista. Bändi on järjettömän isolla lavalla, mielettömän matkan päässä ja meininkiä katsellaan videoruudulta. Tuntui jotenkin tarkoituksettomalta. Ehkä en fanittanut tarpeeksi. Tosin se että taustalla soi Always Look on the Bright Side of Life kun poistuttiin stadionilta oli plussaa.

Emmätiiä. Olen huono tekemään toplistoja.

(sylttytehdas)

Päivitys: Muisti palailee pätkittäin. Viidenetenä listalla voisi tietenkin olla joku niistä kerroista kun olen nähnyt Fläskkvartettenin livenä. Ehkä se eka kerta oli sykähdyttävin — Svenska Natten, joskus 80-luvulla.

Kuukkeligaalassa viikko sitten tuli puheeksi musiikki (ja mausteet ja työpaikat ja… niin, vaikka mikä) ja sain syyn viimenkin julkaista kirjanmerkeistä ne musiikkilinkit joita kaivellessani matkasin varmaan kolmekymmentä vuotta taaksepäin ajassa. Mikä sinänsä oli outoa koska tätä musiikkia en kuunnellut silloin.

Tässä siis linkkejä Prog Archivesin musiikkiin, niiden bändien osalta joita olen kuunnellut viimeaikoina aika paljon ja joilta löytyy mp3-tiedostoja kyseiseltä sivustolta. Nämä eivät ole missään erikoisemmassa järjestyksessä, eivätkä varmaan anna mitenkään monipuolista kuvaa kyseisistä bändeistä: The Flower Kings, Kaipa, IQ, The Tangent, Transatlantic, Spock’s Beard, Porcupine Tree, Pendragon, Jethro Tull.

Muualta löytyi sitten vielä Ayreonin Loser video (wmv/ 9,9 MB) ja The Human Equation traileri (wmv/4,4 MB) sekä Karmakanicin Wheel of Life (mp3/9,8 MB).

Päivitys: Korjasin Kaipa-linkin.

En liten berättelse om hur det kan gå när man beställer via nätet. Slutet är lyckligt, men det tog sin lilla tid och några extra euro. Det hela började 18.12 2004.

Jag hade redan en längre tid funderat om jag borde köpa skivan BetchaWannaDanceStoopid! av The Flower Kings. En skiva som finns till salu på bandets hemsida. Tycker inte så mycket om improviserad musik, men eftersom jag har allt annat som bandet har släppt, var det ju fullt logiskt (?) att beställa denna live skiva.
…lue lisää

Jaha. Surfade lite på diverse progesajter. Det visar sig att att Arena har kommit ut med en ny skiva, likaså har RPWL just släppt en ny en. De spelar en gemensam kväll sjunde maj. Flower Kings skall på runda och spela Bodin, Stolt & annat solomaterial… Det händer.

Men ingen jävel av dessa spelar live i Finland! Vi lever i ett jäkla u-land gällande progressiv rock! Aaaargh! Frustrerande.

Skulle jag vinna några miljoner på lotto skulle jag kunna ge lite u-landsstöd för de svältande progfrikarna i Finland.

This is my 4,66 permille of the current playlist, with two Pink Floyd and one Roger Waters occurances skipped:

Whew! Street cred intact. Nothing of the more embarrasing stuff I have in the music library appeared. Like if A-Ha, Chris Rea or Enya would have… Doh!

(via Butt Ugly, but also pnuk and Elokuvia ja Valokuvia)

Roikun mukana meemissä (kts. esim. tämä, tämä, tämä, tämä, tämä ja tämä), mutta hiukan erialisena. Hyviä ekoja levyjä, klassikoita jopa, mutta ei kuitenkaan semmoisia joiden jälkeen ei olisi tullut jopa parempia. Listausjärjestys tälle epätäydelliselle listalle on yhtä sattumanvarainen kuin se miten tulin ajatelleeksi juuri näitä:

The Flower King, Roine Stolt: Ei suinkaan Roine Stoltin eka levy, eikä oikeastaan The Flower Kingsien ekakaan, mutta tämä on se levy josta TFK aloitti matkansa.

Rickie Lee Jones, Rickie Lee Jones: Kaunista, niin kaunista. Kuulin tämän ekan kerran ajaessani autoa valtatie kasilla lähellä Pännäistä. Meinasin ajaa ojaan kun oli niin kaunista.

Tubular Bells, Mike Oldfield: Räjäytti mielen silloin joskus. Toimii vieläkin.

Oxygene, Jean-Michel Jarre: Eka levy jonka eteen raadoin saadakseni rahat, jonka ostin ja josta nautin suuresti.

Closing Time, Tom Waits: Kuulin joskus Eaglesin version Ol’55 biisistä ja ajattelin tutustua alkuperäiseen. Se kannatti – hieno levy.

Nej attan! På riktigt, hur dum får man vara? Jag hade redan tappat morgonens spindeltext och yrat till de seanste entryna i skrubu. Full? Örh… jag? Rairai… Nä… nå lite… nå kanske lite mera. Ja, erkänner. Lession learned. Twiika inte med tekniska helheter i fyllan. Det burkar leda till problem. Min räddning var att jag hade sprindelberättelsen i en RSS-läsare varifrån jag kunde kopiera den ganska så enkelt tillbaka dit den hörde. Utan RSS skulle allt bara ha försvunnit. Och månne det inte skulle ha varit en sjusatanshelvete att fixa kommentarerna på plats igen. Men ingen hade kommenterat. Wheeee! Happy happy joy joy. Go’natt.

Good night, it seems it won’t be the last goodbye
How strange we see the hours fly, the voices slowly fade away

The Flower Kings

Uppdatering (nio och en halv timme senare): Om någon undrar vad som hände (texten är inte riktigt klar och beskrivande, märker jag), så lyckades jag alltså i natt publicera texten om A Perfect Circle så att spindelberättelsen försvann helt. Noggrannare detaljer förbliva opublicerade.

Typiskt. Egentligen skulle jag ha en skiva. Bara en. Inte mer än så. När jag på kvällen kom hem, efter att ha besökt andra skivbutiker än bara favoritskivbutiken (som inte hade det jag var ute efter) och VR Magasinerna, hade jag i ryggsäcken definitivt mer än en skiva. Dessutom kom det en skiva en via posten igår.

Andra shoppar kläder och skor. Jag faller för skivor. Men vad kan man. Det kommer emot alltmöjligt. Jag gillar t.ex. Porcupine Tree och när herr Wilson kommer ut med något intressant nytt, produktiv som han är, vill jag bekanta mig med det. Ja och när jag hittar Joni Mitchells Travelogue, begagnad men i bra skick, för en spottstyver, vore det mer eller mindre kriminellt att lämna skiva och gistna på skivhyllan. Så var det är positivt överraskande att hitta Rituals Think Like A Mountain till ett billigt pris. Och… och… Det är tur att jag har bra musiksmak. Annars skulle jag köpa dålig musik, och då skulle det inte vara lika roligt ;)