skrubu

Tehdessäni opintoihin liittyvää esitystä, löysin verkosta Mari Lehdon 79-sivuisen pro gradun ”Maailma pitää näyttää sellaisena kuin se on, ja maailma on aika helvetin tyly paikka” (2009) joka käsittelee lehtikuvaa ja kuvajournalismia kärsimyksen kuvaamisen näkökulmasta, sisältäen pohdintaa esimerkiksi etiikasta, estetisoinnista, puolueettoman tarkkailun ihanteesta ja auttamisen dilemmasta. Mielenkiintoista luettavaa jos aihe kiinnostaa.

Minua on jo jonkin aikaa ihmetyttänyt Felixin tuoresalaatit punajuuri ja kurkku. En oikein ymmärrä millä tavalla nämä sörsselit ovat tuoreita.

Avauduin asiasta Facebookissa ja sain vastaukseksi niin kehoituksen kysyä asiaa Felixiltä ja linkin kysymykseen ja vastaukseen Pågenin Facebook-sivulla. (Kysymys: Kertokaa mulle miten helvetissä se on enemmän kuin leipää. Ihan oikeasti. Mä tahdon tietää. Vastaus: ”Enemmän kuin leipää” -idea on, että leipien herkullinen maku, rakenne ja kätevä muoto mahdollistavat leivän käytön entistä monipuolisemmin päivän eri aterioilla ja laittavat kokeilemaan mielikuvituksen rajoja.). Heh.

Niinpä laitoin Felixille kysymyksen.

Moi, jäin tässä miettimään, että mikä teidän kurkku ja punajuuri tuoresalaateissa on niin tuoretta, että tuotetta voi markkinoida *tuore*salaattina?

Puolitoista viikkoa myöhemmin kiittivät yhteydenotosta, ja kertoivat seuraavaa:

Tuoresalaatti -nimi perustuu siihen, että tuote on pastöroimaton eines, aterian osa, joka myydään kylmähyllystä. Kurkkusäilykkeemme ovat pastöroituja ja näitä voidaan avaamattomana säilyttää huoneenlämmössä.
–
Ystävällisin terveisin,
FELIX ABBA OY AB

Kiitos vastauksesta Felix. Nyt ymmärrän, että tuore tarkoittaa kylmähyllystä myytävää einestä jonka säilyvyyttä ei ole parannettu kuumentamalla.

Käviköhän Einsteinille koskaan näin?

Yhtenä päivänä, kun Albert jo pidemmän aikaa on työstänyt suhteellisuusteoriaansa ja tietty semmoinen hyvän tuntuinen ajatus on noussut selvästi keskeiseen rooli, puhelin soi: Kaverit houkuttelevat kapakkaan kaljalle, onhan perjantai ja kaikki.

Toisin kuin Albert, Albertin kaverit eivät ehkä ajattele maailmaa ja kaikkeutta yhtä teoreettisella tasolla kuin Albert. Ovat sellaista mukavaa, ystävällistä väkeä jolle käsinkoskeltavat ja itseään lähempänä olevat jutut ovat tärkeitä ja aika on se mitä kello näyttää.

Istuvat sitten siinä ja puhelevat niitä näitä, kun Albert päättää jakaa keskeiseen rooliin, kuin fokuspisteeksi nousseen ajatuksen teoriastaan:

- Jätkät hei, mä oon tullu siihen lopputulokseen, että kaikki on suhteellista.

Albert on tyytväinen kun saa jakaa teoriansa kiteytyksen kavereilleen. Pöytäseurue hiljenee puoleksi sekunniksi ja räjähtää sen jälkeen nauramaan.

- Kaikki on suhteellista? Albert, Helvetti sentään tostako sulle maksetaan? Mitä te siellä oikeesti polttelette?
- Hei mulla on kanssa ajatus: pyöreä ei ole kulmikas! Hahahaa! Vaihdetaan työpaikkoja, tässä on mun pirssin avaimet.

Yleistä hihittelyä.

- Eiku jätkät kattokaas kun se siis perustuu siihen, että mä oon nyt seitsemän vuotta ajatelu mitä tarkoittaa ”nyt” noin fyysiikan ja…

- ”Nyt” kuule takoittaa sitä, että nyt otetaan. Neiti, kierros tequillaa kaikille ja tuplasti Albertille!

- Voi jumalauta teidän kanssanne…

Tänään, meilallessani erään tutun kanssa joka on tulossa autolla tänne (”helvettiin”, kuten meilissä luki ;) Kehä III:n ulkopuolelta, tuli mieleen, että mistä löytyy pysäköintipaikat kätevästi kerättynä yhteen verkkopalveluun?

Okei, keskustan parkkihallit löytyvät ihan Googlen itsensä kasaamasta tiedosta, mutta niiden aukioloajat eivät juurikaan. Ja missä muut pysäköintialueet?

Siksipä hyödyllinen verkkopalvelu, jonka voisi toteuttaa samaan tyyliin kuin Eat.fi (loistava ja hyödyllinen palvelu kaikille meille jotka joskus syövät, ja toisinaan myös juovat, jotain) voisi olla esimerkiksi: Parkkipaikat.fi (osoite on tätä kirjoittaessa vapaa).

Loistavaahan olisi jos parkkihalleista saisi aukioloaikoijen lisäksi myös ajantasatietoa vapaista parkkipaikoista. Ehkä jopa mainoksia palveluista (ansaintamalli?).

Kadunvarsista ja muista paikoista voisi olla tariffi- ja muut tiedot (pysähtymis- ja pysäköintikiellot, niiden kellonajat sekä asukaspysäköintivyöhykkeet). Ja jos kaupungin tiedotus olisi järkevässä kuosissa, mukaan voisi liittää katujen auraukset ja muut tapahtumat jotka muuttavat normaaleja paikoituskäytäntöjä. Eikä pidä unohtaa saavutettavuutta kuten inva-pysäköintilupapaikat ja liikuntavammaisille sopivat parkkipaikat (tai esim. parkkihallien hissit).

Entä ne kaikki parkkipaikat keskustan ulkopuolella, tuolla pidemmällä, joista pääsee julkisilla keskustaan? Niidenhän pitäisi löytyä palvelusta myös ja tietenkin myös yhteysliikenteen aikataulut ja poikkeustiedot (yhteistyötä HSL:n kanssa?).

Liikennetieto olisi varmaan myös mukava lisä, ruuhkat ja sensemmoset. Eikä sisältöä tietenkään tarvitse tai edes kannata rajoittaa vain Helsinkiin.

Jos tiedot olisivat järkevässä muodossa, voisi parkkipaikkatiedot siirtää esimerkiksi GPS-laitteeseen. Ja tuosta saisi muuten myös killeriapplikaation iPhonelle (siihen mukaan esim. ”lappuliisoja täällä juuri nyt” -painike). Ja tottahan palvelun pitää tarjota API jotta kerättyä tietoa voi käyttää kätevästi muuallakin.

Nyt vaan pitää odotella, että joku polkasee tuollaisen pystyyn.

Lounaalla juttelimme siitä miten tällä hetkellä tuntuu kaikenlaisia rajoitus- ja seurantatoimenpiteitä olevan menossa, siis koskien nettiä. Jäin miettimään asiaa.

Täällä meillä on lapsipornon suodatuksen nimissä salainen (salamyhkäinen?) kieltolista, jota on kovasti kritisoitu. Suodatuksen toimivuus on kyseenalainen sillä se ei estä lapsipornon levitystä vaan vain piilottaa sen näkyvistä: kukkahattufiltteri. Samalla myös salamyhkäisyys kieltolistasta aiheuttaa mahdollisuuden sen väärinkäytt… , korjaan: laajentamiseen niin, että kriittiset mielipiteet voidaan vahingossa piilottaa tai miksi ei vaikka Thaimaalaisen prinsessavainaan muistosivut sulkea näkyvistä. Suuren Pahan nimissä voi agendalle tuoda ihan toisia asioita. Eikö kukaan ajattele lapsia?

Länsinaapurissa astuu voimaan laki joka sallii kaiken maan läpi liikkuvan internetliikenteen urkkimisen. Meidän poliitikot eivät ole pahemmin asiasta älähtäneet, mutta esimerkiksi Tanskan parlamentti tuohtui siitä että sen tietoliikenne on Ruotsissa vapaata riistaa. Mitäpä meillä nyt niin tärkeitä asioita internetin kautta, etteikö sitä saisi naapurit urkkia.

Ranskassa, internetveron ohella, pykätään kovaa vauhtia pystyyn ’kolmen hudin’ -lakia, jolla yritetään saada vertaisverkkojen laittomat tiedostojaot kuriin. IFPI ymmärrettävästi taputtaa karvaisia käsiään ja hihkuu onnesta. Levy-yhtiöthän ovat jo pitkään pitäneet piratismia nykyisten ongelmiensa ytimenä ja raahanneet joksus jopa syyttömiä oikeuden eteen. Nyt ameriikan ihmemaassa halutaan bisneksen nimissä muuttaa koko ”syytön kunnes toisin todistetaan” -järjestelmää:

Levy-yhtiöiden etua ajavan Motion Picture Association of American MPAAn asianajaja ehdotti, että piratismista voisi saada tuomion ilman suoria todisteita, sillä niitä on vaikea hankkia.
–
Levy-yhtiöiden asianajaja ehdottaa: piratismista tuomio ilman suoria todisteita (Digitoday)

Ja sitten on tietenkin vielä tämä aivopieru jonka kavala löyhkä tulee leijumaan yllämme vielä pitkään:

Tarvitsemme laatutakeita, pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi.
–
Europarlamentaarikko Marianne Mikko (HS.fi)

Mitä helvettiä? Lupa mielipiteiden esittämiseen?

Kuka määrittelee meppi Mikon kuolleena syntyneen bastardi-idean mukaisen ns. ”laadun” (joka ymmärtääkseni on hyvinkin subjektiivinen asia) ja kuka sitä seuraa? Entä miten määritellään blogi? Koskeeko lupa myös kuvien julkaisemista? Miten Jaiku? Pitääkö samalla muuten itsekustannekirjoihin ja -lehtiin tuoda sama rajoitus? Missä vaiheessa bloggaajien on pidettävä otsanauhaa tai ommeltava takkiin merkki jotta nämä mielipiteitä ilmaisevat yksilöt voi helposti tunnistaa toreilla ja turuilla?

Onko jossain luettu Andrew Keenin tekstejä ja uskottu hänen näkemyksensä olevan totta? Kirjoittaisin tähän paljon kirosanoja jos näkisin sen olevan jotenkin hyödyllistä. Mihin maailma on menossa? Ja miksi? Mistä näitä, tavallaan hyvin pelottavia, ideoita oikein sikiää? Monta pientä muutosta johtaa lopuksi johonkin isoon, jota ei aluksi edes huomaa kun se on vaivihkaa hiipinyt ohjaamaan meitä.

Onko kyseessä on paniikkireaktio? Siinä missä netti muuttaa kuluttamisen ja tuottamisen hierarkioita, muuttaa se myös vallan hierarkioita. Ne joilla valta, poliittinen ja/tai kaupallinen, on perustunut kontrolliin ja rajoituksiin ovat kauhuissaan kun yllättäen käy ilmi, että tavalliset ihmiset voivat saada aikaan suuria asioita, vaikuttaa kontrolloimattoman kanavan kautta. Kuristusote lipsuu.

Olemmeko tilanteessa jossa vallitsee molemminpuolinen luottamuspula (onko luottamus koskaan ollutkaan kaksisuuntaista?)? Ehkä se on ymmärryksen puutetta? Ehkä kukaan ei vaan hahmota kokonaisuutta ja se johtaa irralisiin toimenpiteisiin joista ei ole toivottua hyötyä? Mene ja tiedä.

Itseäni kuitenkin ahdistaa hiukan.

Sananvapauden rajoittaminen, ihmisten leimaaminen ja uhkakuvien maalaaminen ei mielestäni ole oikea tapa. Se kun ei rauhoita tilannetta vaan aiheuttaa entistä voimakkaampia vastareaktioita (kuvittele tähän esimerkki maailmanhistoriasta).

Olin juuri kärsinyt yli kolmen tunnin shoppaushelvetin Kluuvista Kamppiin hakiessani mahdottomuutta: valkoisia farkkuja minun koossani. Joitain asioita ei vain kerta kaikkiaan ole olemassa. Kuitenkaan mikään housuhelvetin neljännessä piirissä kokemani ei päässyt samaan tasoon kuin shoppausillan päätteeksi erään kenkäkaupan palvelu.

Ajattelin housujen ohella hankkia myös uudet kengät. Kokeilin joitain pareja. Olin jo päättänyt mitkä otan, kun bongasin toiset, jotka olivat enemmän sitä mitä hain. Asiakaspalvelijoista yksi viihtyi aivan jossain muualla, palvelemassa naisasiakasta, joten talsin kassalle, toisen luo, kysymään, että löytyisikö kengistä minun kokoani.

Kassan takana nuori nainen katsoi koneelta tietoa ja sanoi: kyllä, näistä on tullut meille lähetys.

Pienen hiljaisuuden jälkeen, kysyin: niin? Niin, nuori nainen jatkoi, niitä on varastossa, ja hiljeni taas, kuin olisi olisi mielestään antanut tyhjentävän vastuksen.

Hiljaisuus kesti hetken aikaa, kunnes kysyin jotta saisiko niitä kenkiä jotenkin sieltä varastosta?

Kello on jo paljon eikä kukaan nyt jaksa käydä varastossa, kuulin tiskin takaa vastauksena.

Olin juuri siis kävellyt neljättä tuntia ympäri kaupunkia iso elin otsassa. Ja tämä henkilö tiskin takana ilmoitti, ettei kukaan jaksa palvella. Okei, ymmärrän toki, että kello oli kymmentä vaille sulkemisaika, mutta kamoon hei… ei sitä tarvitse olla idiootti. Jestas sentään. Jaksa!

Kun tajusin, ettei rahani kiinnosta, käännyin ympäri ja lähdin kävelemään kohti ulko-ovea. Tiskin takaa nainen huuteli perääni, että josko he jotain ja jotain huomenna ja jotain sekä jotain. Vastasin että jos teitä ei kiinnosta, ei minuakaan. Ja olin kadulla. Ja minua otti päähän todella paljon. Todella. Paljon.

Nythän kyse ei oikeastaan siis ole kyse siitä, ettei kukaan jaksanut raahata laiskaa olemustaan varastoon hiukan ennen sulkemisaikaa, vaan siitä, että se sanottiin ääneen. Kaikki me joskus emme jaksa, se on inhimillistä, mutta vain idiootit kertovat sen asiakkaalle päin naamaa.

Kyllähän minä tiesin, että kauppa oli sulkemassa – minähän ehdin jo jossain vaiheessa kuvitelemaan, että kauppa oli jo sulkenut, sen verran siellä oli hiljaista – mutta en tiennyt, että haluamani kengät olivat varastossa. En olisi edes halunnut tietää sitä. Nyt kuitenkin myyjän laiskuuden tunnustus aiheutti minussa ärtymystä siihen pisteeseen, että ne toiset kengät joita katselin, ja jotka olisin ihan hyvin voinut ostaa, jäivät kauppaan. Samalla asiakaspalvelija myös piti huolen siitä, etten tule siinä kaupassa käymään vähään aikaan.

Totuus on hyvä asia, mutta kello 20.50 kenkäkaupassa kannattaa miettiä minkä totuuden suustaan päästää. Olisi ollut aivan yhtä totta sanoa, että nyt ei ole minun kokoani saatavilla (joka olisi ollut totta, koska paikalla ei ollut yhtäkään asiakaspalvelijaa joka olisi jaksanut tuoda tuotetta kaupan puolelle): olisin ollut tyytyväinen ja vaihtanut osan verotettavasta tulostani kenkäpariin.

On todella idioottimaista asiakaspalvelijalta on sanoa asiakkaalle, ettei jaksa. Se on idioottimaista niin kello 20.50 kuin 9.15 tai 12.28.

Dags för mitt årliga jomeri. Börjar jag bli gammal? Förstår jag inte överhuvudtaget hur dagens sammhälle fungerar? För ganska precis ett år sedan jomade jag över att jag hade köpt en glass. God i sig, riktig voffla i struten inte dessa cellulosabaserade mjuka äckelskapen. Så allt var ju bra? Nja, det visade sig att i sista ändan av struten, längst ner, biten man till sist bara slänger in i munnen fanns den mest äckliga choklad jag någonsin ätit! Man blev ju bitter så pH-värdet i ens omgivning föll markant!

Nu har det hänt igen. Jag bara inte förstår. Blev otroligt törstig igår. Var inne på Kampen så tog mig en titt in i kallskåpen vid en av platserna där. Vatten! Där fanns ju ett tacknämligt stort urval. Smaksatta. Mmm… Varför inte. En fräsh Lemon/Lime? Köpte, korkade, drack. Men vad i helv… Den var söt. Otroligt söt! Riktigt äckligt söt, och då vet ni som känner mig att sött säger jag inte nej till. Fräsh? Aldrig.

Och nu kommer vi till saken: varför var detta vatten sött? Jag måste medge jag inte förstår idén. Om jag är ute efter något sött så köper jag sött, är jag ute efter en söt dryck så köper jag en limsa (= läsk om nu någon vattusvensk skulle läsa detta). Men varför söta ett vatten?? Vem är målgruppen? Jag, törstig. Inte att jag hade viljat ha det där söta där. Någon ute efter sött. Inte första valet man gör.

Hela det här fick mig fundera på en reklam jag just sett. En av de här energi-dryckerna gör stor reklam med att den är sockerfri. Igen: men vad i helv… Är inte hela iden med en energi-dryck att snabbt höja på blodsockerhalten? Det är liksom något fel i hela dryckestanken. Allt skall vara sockerfritt men tydligen sött på artificiell väg. Kan förstå limu-bolagens sockerrädsla så som dagens ungar bäljar i sig av deras produkter. De skulle säkert i längden bli utsatta för samma behandling som tobaksbolagen. Men är det nu bättre vi alla dör i aspartamförgiftning i förtid? Förstår inte. Det var liksom bättre förr. Vatten var vatten, limun var söta. Gammal?

Kolme kotimaista reittipalvelua. Aika hurjia URLeja generoivat kaiken maailman muuttujineen, mutta vain yhden osoite on sellainen että sen voi leikata ja liimata linkiksi joka toimii. Tässä esimerkit pienestä nopeasta testistä (reitti Helsingistä Turkuun):

• 020202.fi
  Linkki on 209 merkkiä pitkä (pisin kaikista kolmesta) ja sisältää kahdeksan muuttujaa, mutta ei kuitenkaan lähtö- eikä loppupistettä.
• Eniro reittipalvelu
  Tämä 181 merkkiä pitkä ja viisi muuttujaa sisältävä linkki ei tuota toivottua tulosta vaikka linkissä on jotain joka muistuttaa koordinaatteja.
  Korjaus: Markus opasti että Eniron reitin saa linkikisi kartan yläpuolelta löytyvästä ”Linkki reitille” -linkistä. Hyvä niin, mutta linkin sijainti sivulla on mielestäni heikosti valittu: miksi se ei ole samassa laatikossa jossa on reitin huoltoasemat, koordinaatit ja muuta nimenomaan reittiin liittyviä tietoja?
• Inoa kartat
  Tässä linkissä on ”vain” 148 merkkiä (testin lyhyin) ja seitsemän muuttujaa, sisältäen kaiken tarvittavan linkitystä varten.

Vaikka Inoan yhdistetty kartta- ja reittipalvelu ei ehkä ole maailmain kaunein ja toteutukseltaankin aika yksinkertainen, tuntuu se toimivan Pena peruslinkittäjälle kaikkein kätevimmin.

Arvatkaa mihin palveluun minä tarpeen tullen tulen ohjaamaan liikennettä, huolimatta siitä että sieltä puuttuukin kaikki fänsit vitkaimet ja kuulit featuret?

”Entäs Map24”, kysyi kollega.

Juu ei, jos paikalliset toimijat eivät häikäise, niin ovatpahan ainakin nopeampia ja mukavampia käyttää kuin ulkomaiset Java-helvetit.