skrubu

Virve Sammalkorven viimeisin hengentuote, romaani Yhtä matkaa on sulavasti kerrottu tarina äidin ja tyttären ei aina niin helposta elämästä. Seitsemään viikonloppuun keskittyvä kirja avaa tapahtumat mukavalla tavalla molempien päähenkilöiden näkökulmasta: jääräpäisyyttä, todellisuudesta pakenemista mutta myös realisimia ja muutosta. Perhe-elämää joka epätavallisuudessaan onkin arkista.

Hän muisteli syöneensä joskus erinomaista pastaa jossain Aurajoen rannalla. Pastat olivat olleet kuin pieniä pimppejä ja niitä oli peittänyt hieno parmesaaniraaste.

Aivan kuten edellisestä, sain tästäkin kirjasta hyvin elokuvamaisen tunteen. Episodielokuva. Lopun taksikuskiksi sopisi mielestäni Samuli Edelman. Pääosanesittäjien paikat ovat vielä auki.

Tämä on teille, jotka joskus joudutte istumaan esim. graafikon tai AD:n tietokoneen äärellä puhumassa leiskoista tai jostain muusta visusuunnittelun osa-alueesta. Tämä on teille jotka työnnätte sormenne tasan siihen mihin ne eivät kuulu: näyttöön. Pitäkää rasvaiset näppinne kurissa. Rasvan tehtävä on pitää iho kunnossa tai aiheuttaa finnejä ja mustapäitä, ei sumentaa ruutua. Ettehän te niitä rasvaa tihkuvia näppejänne visusuunnittelijoiden silmälaseihinkaan tunge? Ettehän? Monillako teistä on lapsia? Oletteko ojentaneet heitä esim. kauppareisulla sanoin ”Ei kaikkeen tarvitse koskea” tai ”Älä koske tai saat ympäri korvia”?

Jos teille, hyvät sormivoimistelun amatöörisarjan wannabe-tähdet, tulee täysin psykedeelinen tarve kompensoida puheenne monimuodottomuutta konkretisoimalla se kymmensormijärjestelmänne heiluttamiseen läppärin näytön välittömässä läheisyydessä: älkää! Puhe riittää. Ei niitä ruudulla näkyviä elementtejä voi kuitenkaan siirrellä siitä näytön pinnalta. Ei voi, vaikka niin haluaisittekin. Kaikkea ei katsokaas voi saada. Ja jos luulette että kynällä osoitteleminen on nerokkaampi keksintö kuin täysrasvanakkinne, niin kerron että se ei sitä ole. Se on mahdollisesti jopa vielä pahempi moka. Kynä ja paperi on hyvä yhdistelmä. Pyyhekumi ja monitori on hölmö yhdistelmä. Yhdistelmä kynä ja näyttö on suorastaan hengenvaarallinen koktail joka saattaa aiheuttaa otsasuonen pullistuman ja mahdollisen repeytymän, kynän katkeamisen ja/tai projektin myöhästymisen, lisätä keuhkosyövän riskiä sekä edistää maksan rappeutumista.

On vain yksi asia joka on ärsyttävämpää kuin paskanen ruutu ja se on paskanen ruutu jossa paska ei ole omaa.

Anteekskiitos.

Päivitys: Ratkaisu saattaisi löytyä mikromekaniikan ihmeellisestä maailmasta: kellosepän sormispärdäri (via), jota nimenomaan käytetään pitämään näppirasva poissa sieltä mihin sillä ei ole asiaa. Toinen mahdollisuus on tietenkin valokuvauspuolellakin negoja käsitellessä tutuksi tulleet puuvillakäsineet.

Taas tuli tänään höpötettyä vaikka mitä lounaalla. Osa oli kuin scifiä kerrakseen. Siitä piti huolen silmäilemäni Tekniikka&Talous joka tarjosi mielenkiintoisia visioita.

Briteissä suunnitellaan hiljaisten suihkukoneiden hoitavan lähiliikenteen. Oli kiva nähdä kuka haluaisi asua näiden ”helikopteriakin hiljasempien” VQSTOL Jetpodien reitillä. Voisi olla halpoja kämppiä tarjolla sieltä missä nämä 17-20 desibeliä nykylentokoneita hiljaisemmat Avencenin ihmeet halkoisivat ilmaa 50 kertaa vuorokaudessa. Entä kuka ihme maksaisi 60-80 euroa noin neljän minuutin matkasta esim. Sipoosta Helsingin keskustaan? Hmm.. ehkä minä, keskellä yötä kun linja-autot ovat menneet nukkumaan, sen verran se taksikin sieltä maksaa. Aika scifiä kuitenkin. Missä sijaitsisivat ne (vain) 130 metriä pitkät kiitoradat Helsingissä, kun koko kaupunki rakennetaan täyteen musiikkitaloa, eduskunnan lisärakennusta ja kampinkeskusta? Varmaankin siellä mistä joutuu vielä ottamaan taksin päästäkseen keskustaan.

Toinen tulevaisuuden visio oli ihmisten kuljettimesta. Neljän hengen 40 km/h liikkuva nimihirivö APGM (Automated People and Goods Mover) veisi ihmisiä paikasta A paikkaan B pysähtymättä. Kuin taksi ilman kuljettajaa. Johnny Cab (mov), anyone? Siinä olisikin sitten hyvä isomman porukan tai suuremman perheen liikkua. Menetkö sinä hani ekaan vaunuun Liisan ja Lassen kanssa, niin minä otan sitten seuraavan Maijalle, Matille ja itselleni. Niinpäniin. Toivottavasti vaunuja tulee olemaan paljon, ettei olo ole kuin taksijonossa pikkujouluaikaan. Vastaavanalaisia lähikuljetusjärjestelmiä on käytössä jo esim. Amsterdamin lentokentällä ja nyt APGMää suunnitellaan Vantaan Aviapolikseen. Ja Hervantaan, kertoo Tekniikka&Talous artikkelissaan joka sivuuttaa ehkä kaikkein utopistisimman ajatuksen sitä suuremmin hehkuttamatta:

Näin saataisiin hyvä liikenteen syöttöjärjestelmä mahdollisesti rakennettavaan Tampereen pikaraitiotiehen.

Verne kirjoitti kamerakännyköistä jo vuonna 1874. Oikeassa oli… mutta että ratikka Tampereelle? Joo, ja lähiliikennetaksit lentävät.