Irtohuomioita saksanmatkalta
Toreilla, kaiken muun ohella, oli myös viiniä tarjolla. Sitä sai maistella, sitä sai juoda (laseista, ei mistään muovitötsistä) ja tietenkin myös ostaa.
Hinnat Saksassa tuntuivat (aina yhtä luotettava Stetson-Harrison) olevan hiukan täkäläisiä halvempia, mutta palvelutaso selvästi parempi. Kahvin kanssa sai aina pienen keksin, joskus useammankin. Voisarvet maksoivat euron, ja 20 senttiä lisää jos niissä oli täytettä (suklaata, nam). Bensa saman hintaista kuin täällä. Tyhjät CD-levyt selvästi halvempia, olut ja viini myös. Ruoka ravintoloissa yleensä Helsinkiläistä lounashintatasoa. Turistikohteet rahastivat kunnolla, mikä tietenkin on aivan normaalia.
Terassilla syödessä ja/tai juodessa eivät linnut tulleet hyppimään nenille, tai lautaselle. Ei pikkulinnut, ei pulut eivätkä muutkaan lentävät terroristit. Muutenkaan ei pahemmin puluja kaupungeissa näkynyt. Eikä minkään joen rannassa mitkään linnut tulleet kipin kapin paikalle jos pysähtyi hetkeksi. Vaikutta siltä että siellä ei juuri lintuja ruokita ja hellitä, kuten täällä – jossa seistään muovipussi täynnä leipää ja heitellään nyrkin kokoisia palasia valkoposkikakkakoneille Ei saa ruokkia -kyltin vieressä.
Mulletit ovat in. Jos jonkinlaista takatukkaa heilui iloisesti Saksan kaduilla. Kovimmilla jätkillä oli vielä tyyliin sopivat viiksetkin.
Sandaalit+sukat olivat yleisempi näky kuin sandaalit jalassa ilman sukkia. Eikä se ollut ikäjuttu (saksalaisia eläkeläisturisteja) vaan kaiken ikäisten, miesten, juttu. Ne sukkapoliisit jotka eivät sellaista voi sietää pysykööt mielenrauhansa suojelemiseksi poissa Germaanein maasta kesäisin (Google: sukat sandaaleissa).
Levykauppoja tuli vastaan hämmentävän vähän, Venäläisiä turisteja aika paljon.
Lufthansan lennoilla viini kaadetttiin normaaleista pulloista, ei mistään minipulloista. Myös kuohuviini. Se on mielestäni jotenkin hienoa. Hetkellisesti unohdin mitä kuohuviini on englanniksi, ja päätin korvata sen toisella sanalla:
- Do you have champagne, kysyin kun en kuolemaksenikaan kiireessä keksinyt muuta sanaa.
- No, we don’t have champagne, caviar or lobster, vastasi stuertti ja jatkoi, but we do have sparkling wine.
(ai niin… sparkling wine)
- Great, I’ll have sparkling wine, totesin ja tunsin itseni idiootiksi (ihan syystä).
Siinäpä sitten avasi – pop – kuoharipullon ja kaatoi muovimukiin. Mitäköhän kaikelle sille lopulle mahtoi tapahtua?
Lompakossa pyörii matkan jälkeen kolme yhden sentin kolikkoa joilla ei täällä tee mitään.
Valokuvia tulee näytille jahka ehdin/jaksan (pikaisen läpikäynnin jälkeen matkalta on 1400 kuvaa ja videopätkää joista valita).

