Tulokset haulle:
"img"


Elämä, juuri siksi

Pekka • 17.4.2014, 11.09

Tänään muokkasin profiiliani Ampparit.comissa. Poistin näkyviltä lifestyle-lehti Elämän, joka myös Talouselämänä tunnetaan. Sen verran huonoja ovat otsikkonsa, etten koe tarpeelliseksi jaksaa niitä. Elämänlaatuni parani heti hiukan. Kuten se teki silloin joskus kun poistin näkyviltä molemmat Ilta≈jompikumpi-lehdet ja maikkarin.

Paskat otsikot by TalouselämäSkeidaa.


Aamiaista

Pekka • 25.3.2014, 10.53

Munat kiehumassa.Pehmeäksi keitetyt.


Kohukalenteri

Pekka • 12.2.2014, 14.20

Kävin Itellan toimipisteessä, sellaisessa jota postiksi kutsutaan. Otin jonotuslapun. Sain numeron 26. Palveltavana oli numero 19. Ei mikään mieletön jono siis.

Katselen ympärilleni.

Joku ihmettelee mitä vikaa hänen postimerkeissään on. Nuolin niitä varmuuden varalta, kuulen henkilön sanovan. Tiskin takana palveleva henkilö pyytää saada merkit ja näyttää miten tarramerkit irrotetaan. Ai ne oli noin pieniä, toteaa asiakas hämmästyneenä.

Tässä voi jonon lyhyydestä huolimatta mennä paljonkin aikaa, totean hiljaa itsekseni.

Katselen ympärilleni.

Tämähän on nykyään vähän kuin Tiimari-vainaa, R-kiska ja pakettivarasto yhdistettynä – hiukan kevyempänä versiona kuitenkin. Karkkia ja toimistotarvikkeita. Ja kaikenlaista postin lähettämiseen liittyvää. Vain kahvikone puuttuu. Usein olisi jonottaessa kyllä aikaa hörppiä kuppi jos viideskin.

Jonotuksesta tulikin mieleen, että mitä jos jonotuslapuissa ei olisikaan numeroita vaan lyhyitä sanoja? Jonotus on toki hyvin kronologista ja vakava asia meidän kansakunnallemme, mutta mitä jos ei tietäisikään monesko on? Lapuissa lukisi vaikka punainen, lasi ja kukka. Olisikohan sellainen turhauttavaa? Siinä sitä seisoisi odottamassa kun pupua ja tähteä palvellaan, miettien, että milloin lienee vasaran vuoro. Tuleeko se ennen meisseliä? Eri vuodenaikoina voisi olla teemasanoja. Jouluna pukki, tonttu ja kuusi, ehkä glögi. Kesällä vaikka kokko, järvi ja pelastusliivit. Vappuna nenä, viina ja räntä. Tuollainen tekisi jonottamisesta hauskempaa, ainakin jollain tasolla. Etenkin jos olisi vähän hassut sanat.

Tiskillä palvellaan numeroa 21.

Katselen ympärilleni.

Huomaan yhden hyllyn päädyssä yksinkertaisen kalenterin. Isot numerot kertovat, että on 12. päivä. Numeroiden yläpuolella lukee viikonpäivä ja alapuolella kuukausi. Päätän ajankuluksi ottaa kännykällä kuvan tästä mukavan yksinkertaisesta kalenterista. Minä kun usein otan kuvia kaikenlaisesta.

Mitä sä kuvaat, ihmetteli ohi kulkenut postityöläinen. Kalenteria, vastasin. Tämän jälkeen postihenkilö tenttasi miksi kuvaan kalenteria. Mitä varten? Onko siinä jotain vikaa (kävi oikein katsomassa, että onko kalenterissa jotain väärin)? Ei ole mitään vikaa sanon, ja ihan vaan ajankulukseni kuvaan, omaksi huvikseni. Saako sitä kuvata, pohtii postipersoona ääneen saamatta vastausta kollegoiltaan. Se on vain kalenteri, sanon, eihän siinä ole mitään erikoista, miksei saisi kuvata? Missä sä julkaset kuvan, ihmettelee postityyppi. En missään, vastaan. Ai puhelimessa pidät… no, kai se sitten on okei, pohtii postin palkollinen tiskin takaa. Huomaan hymyileväni.

Nyt palvellaan jo numeroa 25. Kohta onkin minun vuoroni ja saan kirjeeni lähtemään. Ykkösluokassa, euro ja neljäkymmentä senttiä.

Hymyilen postista lähtiessäni. Vielä tunnin kuluttua olen huvittuneen hämmentynyt. En muista koskaan joutuneeni tuollaisen tenttauksen kohteeksi ottaessani kännykkäkuvia. Ehkä oikea päivämäärä on jotenkin Itellan liikesalaisuus?

Huomaan joutuneeni tilanteeseen jossa olen antanut virheellistä tietoa. En minä voi olla julkaisematta ottamaani kuvaa kuvaa postin kalenterista. Että kyllä minä sen kuvan nyt sitten kuitenkin julkaisen, ihan pakkohan se on. Sori postin henkilökunta, että sanoin muuta.

Kalenteri jonka kuvaaminen kyseenalaistettiin.Saako siitä ottaa valokuvaa?


Arki

Pekka • 8.2.2014, 13.15

Koska pitää aina olla jotain vääntöä sen lisäksi, että on kaikenlaista muuta sekä opinnäytteen kirjoittaminenkin, olen ollut mukana Node Gallerian kaverikouluprojektissa jossa syksyn ja alkutalven aikana ohjasin Arabian peruskoulun kasiluokkalaisten valokuvaryhmää. Meillä oli teemana arki ja projektin lopputuloksena on vallan mainio kokoelma kuvia joka on näytillä Node Galleriassa 10.2.–28.2.2014.

Avajaiset ovat maanantaina 10.2. klo 17–19. Tervetuloa!

Node Galleria löytyy Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun viidennestä kerroksesta osoitteesta Hämeentie 135 C. Pääovesta sisään, vasemmalta vaksikopin takaa löytyvän siniovisen hissin voimalla viidenteen kerrokseen, jossa hissistä poistuessa (ruokalassa) käännytään heti oikealle ja parin metrin kuluttua (tiskin kohdalla) taas oikealle jonka jälkeen seurataan pitkää käytävää kunnes ollaankin tuota pikaa perillä.

Arabian peruskoulun kasiluokkalaisten valokuvanäyttelyArabian peruskoulun kasiluokkalaisten valokuvia.

Kts. myös Taidepedagoginen studio: Kasiluokkalaisten arkea valokuvin Node Galleriassa 10.-28.2.2014.

Comments Off

Mennyt vuosi numeroina, osa 3: Data

Pekka • 11.1.2014, 23.13

Kolmas ja viimeinen osa meneestä vuodesta. Askeleet ja kuvat ovat aina seurannassa tavalla tai toisella. Kännykän kautta siirtyvää datan määrää seurasin ihan vaan tätä postausta varten Data counter widgetillä.

Noin normaalisti näyttäisi puhelimen kautta siirtyvän (niin lähtevä kuin vastaanotettu) noin parisen tuhatta megaa per kuukausi. Huhtikuussa kävin opettamassa toisaalla ja se näkyy. Kesä- ja heinäkuu sisältävät paljon Doctor Who:ta Areenasta ja kuvien siirtämistä. Paljon. Marraskuussa rupesin siirtämään kuvia kännykästä Dropboxiin ja se näkyy myös joulukuussa.

Tästä pienestä kuvasta näkee kokonaisdatamäärän. Isompi kuva, josta käy tarkemmin ilmi datan liike, löytyy tästä tai kuvaa klikkaamalla.

Mobiilidatan määrä graafina.Dadaa.


Kts. myös osa 1: Askeleet ja osa 2: Kuvat.


Mennyt vuosi numeroina, osa 2: Kuvat

Pekka • 5.1.2014, 00.03

En ole laskenut tarkkaan montako kuvaa olen netissä vuoden 2013 aikana jakanut, mutta jossain parin tuhannen paikkeilla luku pyörinee. Laskin osan kuvista ja niitä on 1816 – ne sijoittuvat ympäri nettiä seuraavasti:

Näiden lisäksi olen ripotellut kuvia vähän sinne sekä tänne (esimerkiksi) ja lisäksi koonnut vuoden aikana 15 portfoliota Behance.nettiin ja pari Blurb-kirjaa (enemmän piti, en kuitenkaan ehtinyt, suunnitteilla on kyllä). Yksi kuva ilmestyi myös Suomen Kuvalehden 35 mm -blogissa.

Niin ja sitten kuvia oli mukana myös parissa ryhmänäyttelyssä. Kesällä Unkarissa kiersi Moving Gallery esittämässä Näkymättömän läsnäolo -näyttelyä, jossa meikäläiseltä oli mukana sarja hotellikuvia. Joulukuussa oli kännykkämonivalotuksia mukana näyttelyssä mobile2013@jkl.

Flickrissä meni 500 000 katselukertaa puhki 26.8.2012. Alle vuoden päästä, eli viime vuonna 6.8. mittari näytti jo hiukan yli 650 000. Miljoonan raja ylittyi hiukan yllättäen 19.12.2013. Tämä siis kaikkien katseluiden yhteislukema. Pelkkien valokuvien (poislukien kuvastriimi, galleriat, setit ja kokoelmat ja videot) näyttölukema on tätä kirjoittaessa noin 913 000.

Tein ilman sen kummempaa syytä käppyrän siitä, miten Flickriin 2013 jakamani kuvat jakaantuvat määrällisesti eri kuukausille.

Graafi joka esittää Flickrissä julkaistujen kuvien määrän kuukausittain.
Piece of cake, sano ameriikkialainen.


Kts. myös osa 1: Askeleet ja osa 3: data.


Mennyt vuosi numeroina, osa 1: Askeleet

Pekka • 1.1.2014, 16.31

Tavoite oli päästä keskimäärin 10000 askeleeseen vuoden jokaisena päivänä. Sama tavoite kuin aikaisempinakin vuosina. Vuonna 2011 ylitin tavoitteeni tallustelemalla ylimääräiset 778 askelta keskimäärin per päivä koko vuoden ajan. Vuonna 2012 romahdin reilusti alle ja jokainen päivä jäi vajaaksi keskimäärin 1156:n askeleen verran. Vuosi 2013 oli edellistä parempi, mutta jäi miinuksen puolelle keskimäärin 112:n askeleen verran per päivä.

Palkit näyttävät kuukausitasolla keskimääräisen askelten määrän suhteessa tavoitteeseen. Punainen viiva kuvaa koko vuoden keskiarvoa.

Vuoden 2013 askelten määrän visualisointiKeskimääräinen kaiku askelten.


Kts. myös osa 2: Kuvat ja osa 3: data.


Sisältäni mielikuvan löysin

Pekka • 12.12.2013, 08.24

Brändäyksestä pöhistään paljon. Siihen syydetään fyrkkaa ja aikaa. On strategiaa ja manuaalia. Sääntöjä ja vääntöjä. Yksi tietää paremmin kuin toinen miten mielikuviin vaikutetaan.

Itse havahduin brändäyksen voimaan äskettäin kun etsin jotain hyvää sivua Richard Scarryn Mitä ihmiset tekevät -kirjasta. Availin Googlesta tabeihin hakutuloksia ja kun sitten siirryin katselemaan, että mitä löytyi, yllätyin siitä, että yksi linkeistä oli hs.fi:n joku juttu kyseisestä kirjasta. Tai se mikään juttu ollut – nehän myy sitä kirjaa. Käytettynä. Häh? Onko tämä jok… oho!

Enhän minä missään hs.fi:ssä ollut. Sehän olikin huuto.net. Kyseessähän on Sanoman saitti, mutta en minä siksi kuvitellut olevani jossain toisessa palvelussa kuin missä olin. Pohdittuani asiaa hetken tajusin mistä on kyse. Minulle iso mainos, sellainen joka vie niin paljon tilaa, että minua kiinnostava sisältö jää lähes piiloon, on sama asia kuin hs.fi. Eikä muuten ole väliä mitä mainostetaan, vaan se, että mainostetaan (minun näkökulmasta) naurettavan isosti.

Koska mielikuvani on niin voimakas, niin voin vain olettaa, että jossain joku on juuri tällaiseen pyrkinyt.

Verkkosivulla on iso mainos
Mainos tekee saitin.

En sitten löytänyt mitään hyvää verkkosivua tuosta Scarryn kirjasta.