Tulokset haulle:
"img"


Eka kerta OnniBus

Pekka • 4.9.2015, 15.40

Piti Porvoossa käydä, Helsingistä. Ajattelin, josko OnniBus veisi. Päätin kokeilla. Tässä ensimmäisen kerran kokemuksia. Sanovat, että ensivaikutelma on tärkeä.

Silleen hiukan tylsää, että mainostetaan yhtä hintaa ja sitten siihen lisätään pikkasen jollain hyvällä syyllä. Ensin hinta on esim. 4€, mutta sitten siihen tuleekin 1€ varausmaksu päälle. Eihän yksi euro ole paljon, mutta esim. 4€ hintaan se tuo aika monen prosentin lisän. Mutta halpabussiyhtiö on kai vähän kuin halpalentoyhtiö, jollain kerätään aina lisää.

Neuvovat olemaan 15 minuuttia ennen lähtöä pysäkillä. Olin. Linja-auto ei kuitenkaan saapunut kuin vasta noin minuutin ennen lähtöaikaa ja ensin kyydistä tietenkin päästettiin Helsinkiin matkanneet. Sitten meidät lastattiin kyytiin ja lähtö tapahtui noin 6 minuuttia myöhässä. Matkaan siis kuitenkin päästiin. Kaivan kirjan esiin ja keskityn lukemiseen.

Havahdun johonkin. Katson kelloa: 17.45. Matkaa on siis taitettu jo 34 minuuttia. Nostan katseeni kirjasta, johon olen uppoutunut. Olemme selvästikin moottoritiellä, mutta emme edes ole vielä ohittaneet Viikkiä. Viiden minuutin kuluttua meidän pitäisi aikataulun mukaan olla jo perillä. Kuitenkin kello 17.50 alitamme vasta Kehä I:n sillan. Epäilen, että tämä bussi on reilusti myöhässä.

17.57 Sipoon kunnanraja
18.03 Ohitimme Porvoon Liikenteen bussin moottoritiellä.
18.13 Kuski informoi: ”Seuraavana Porvoon linja-autoasema”.
18.18 Seison Porvoon maanperällä, melkein puoli tuntia aikataulusta myöhässä.

Sitä pohdin siinä jatkaessani matkaa jalan, että onneksi ei ollut erityisen kiire mihinkään. Ja sitäkin pohdin, että kyllä tällä ihan selvästi kilpaillaan VR:n kanssa, kun sekin harrastaa tätä myöhästymistä – ihan sama fiilis tuli nyt kumipyörillä matkatessa kuin joskus kiskoilla. Tosin halvemmalla kai usein Onnibussin kyydissä kuitenkin pääsee matkaamaan. Ja harvemmin kai kiskoliikenteessä myöhästyminen johtuu ruuhkasta.

Eikä myöhästely ole vain halpayhtiöiden harrastamaa. Palatessani oli linja-auto (ei OnniBus) tullessaan pysäkille kymmenisen ja lähtiessään 15 minuuttia myöhässä. Tosin se oli perillä melkein aikataulussa (vähän matkustajia, ei ruuhkaa).

No, pääasia lienee, että dösät kulkee. Huonompi olisi jos eivät kulkisi ollenkaan.

Yksityiskohta Rasmus Bengtsin maalauksesta.
Carin & Rasmus Bengts, Vanha Kappalaisentalo 4.–27.9.2015


Lämmin

Pekka • 13.8.2015, 10.13

suussa sulava
suklaa sulaa sivu suun
suomen suvessa

veisi mieli ja
soisi sielu vaan jalat
eivät selviydy

*

Päälaki

Comments Off on Lämmin

Mikä muuttuu kun maailma muuttuu?

Pekka • 15.7.2015, 08.55

Valtiotieteiden tohtori Anu Kantola kirjoittaa, hs.fi:ssä näin: ”Maailma muuttuu seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana enemmän kuin se muuttui edellisten viiden vuosikymmenen aikana.

Jäin pohtimaan mitä se tarkoittaa, kun sanotaan, että maailmaa muuttuu?

Avaruus ja se universumi johon esimerkiksi Star Trek ja Star Wars on kuviteltu, kaikki tuo mikä arkisesti ajateltuna on tuolla oman ilmakehämme ulkopuolella (johon me oikeasti kuulumme ja joka oikeasti on osa meidän maailmaamme, vaikka emme välttämättä sitä niin ajattele) ei ole viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana juurikaan muuttunut. Tai no, on muuttunut paljonkin, mutta meidän näkökulmasta ei juurikaan. Se on siis suhteellisesti sama, kuten aurinko johon Watersin lyriikat Pink Floydin kappaleessa Time viittavat:

And you run and you run to catch up with the sun but it’s sinking
Racing around to come up behind you again.
The sun is the same in a relative way but you’re older,
Shorter of breath and one day closer to death.

Entäs tällä meidän pallollamme? Olemme viidenkymmenen vuoden aikana kiertäneet auringon viisikymmentä kertaa ja pyörineet oman akselimme ympäri yli 18000 kierrosta. Maapallo, jos ei mitään radikaalia kosmista tapahdu, jatkaa oman akselinsa ja auringon ympäri kiertämistä suhteellisesti katsottuna muuttumattomana seuraavatkin viisikymmentä vuotta. Pidempäänkin.

Koivut ovat koivuja, vuoret vuoria, ruoho ruohoa ja linnut lintuja. Ilmamassat liikkuvat ja puut heiluvat. Jossain tipahtaa hiukan maata mereen, toisaalla maa nousee merestä. Meri aaltoilee tai on tyyni. Pilvet muuttavat jatkuvasti muotoaan, tulevat ja menevät. On sadetta, ukkosta. Lämpötilat vaihtuvat. Vuodenajat vaihtuvat, jossain selkeämmin, kun taas jossain muualla muutokset ovat vähäisempiä. On syntymää ja kuolemaa. Yhden maatuminen on toisen energiaa. Kiertokulku. Maailma käy ja kukkuu.

Mikä muuttuu, kun kun ihminen sanoo maailman muuttuvan, esimerkiksi seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana? Ei maailma, vaan ihminen muuttuu. Tai no, ei ihminenkään muutu. Toki yksilöt syntyvät, kasvavat, kehittyvät, oppivat, syövät, juovat, naivat, vetävät röökiä, ryyppäävät ja kuolevat. Mutta ihminen on kuitenkin yhä vaan sama ihminen, ei muutosta siinä. Olemme lajina olleet tuhansia vuosia hyvin samanlaisia. Viisikymmentä vuotta ei muuta meissä mitään.

Se maailma, joka muuttuu niinkin lyhyessä ajassa kuin viisikymmentä vuotta, on ihmisen tekemä maailma. Se mitä ihminen rakentaa, se mitä me tuotamme. Se millä ihminen helpottaa olemistaan, tekemistään, liikkumistaan ja kommunikointiaan. Se miten olemme ja miten me ymmärrämme olemisemme. Se on myös sitä mitä ihminen tuottaa turhaan, koska isolle osalle meistä tällä kivenmurikalla avaruudessa, on muodostunut tarve kerätä itse määrittelemäämme ja keksimäämme vaurautta. Ihmisen maailma, se joka muuttuu, on myös tappamista ja tuhoamista. Se on osa tuottamista.

Maailma muuttuu hitaasti. Ihmisen tekeminen muuttuu nopeasti, sille viisikymmentä kierrosta auringon ympäri on iso asia. Se vaikuttaa planeettaamme tavalla tai toisella, koska täällähän me olemme. Se on myös jo vaikuttanut niin kuuhun kuin Marsiin. Ne ovat maailmaamme.

Oikeastaan tämän tekstin piti olla lyhyt kommentti sosiaalisissa medioissa linkkiä Kantolan tekstiin jakaneille. Toisin kävi ja kirjoitinkin pidemmin. Se mitä siis halusin sanoa on, että koska vähitellen ihmiset tajuavat median otsikoinnin ”jalankulkija jäi auton alle” tarkoittavan sitä, että ihminen ohjaasi autonsa toisen ihmisen päälle, niin samalla tavalla pitäisi tajuta sanonnan ”maailman muuttuu” tarkoittavan ”ihminen muuttaa itse omaa elämismaailmaansa ja katsoo sitä omasta näkökulmastaan”. Maailma, kaukaa katsottuna, ei muutu niin nopeasti, mutta se miten ihminen oman napansa ympärillä pyörivän elämismaailmansa ymmärtää ja millaiseksi sen muokkaa, muuttuu kyllä. Ja meihin itseemme nähden nopeastikin. Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat tuoneet isompia muutoksia kuin sitä edeltäneet viisikymmentä. Ja muutokset tulevien viidenkymmenen vuoden aikana tulevat olemaan jälleen isompia.

Se maailma joka viidessäkymmenessä vuodessa muuttuu paljon, ei muuttuisi ollenkaan jos ihmistä ei olisi. Ja tämän kirjoitettuani haluan huomauttaa, että Kantolan teksti on lukemisen arvoinen.

Aurinko puun lehtien läpi vastavaloon.
Mikä muuttuu?

Comments Off on Mikä muuttuu kun maailma muuttuu?

Syvä uni

Pekka • 8.7.2015, 08.16

Teknologian kehitys on taiteelle toisinaan vähän jänskä juttu.

DeepDream: Today psychedelic images, tomorrow unemployed artists.

Valokuvauksen ajateltiin aikanaan päättävän niin maalaustaiteen kuin tarpeen piirtämiselle, koska nyt (eli noin 1800-luvun puolivälissä) pystyttiin yllättäen toistamaan todellisuutta pelkällä napin painalluksella (se kun ei vaadi osaamista, ajateltiin). Toisin kävi. Piirtäminen ja maalaaminen elää ja voi hyvin. Valokuvaus sen sijaan on muuttunut oikeasti sellaiseksi, että teknisesti optimaalisen valokuvan ottamiseen ei enää tarvitse hirveästi osaamista (villit apinatkin osaavat).

Se miten Googlen DeepDream algoritmi muuttaa, sekä mitä se muuttaa (jos muuttaa), jää nähtäväksi. Odotellessa voidaan joko synkistellä tai ajatella positiivisesti (pitäen mielessä, että kaikella teknologialla on niin hyvät kuin huonot puolensa). Jos joku kuvataiteilija (tai muu työkseen kuvia tuottava henkilö) pelkää jäävänsä ihan oikeasti ohjelmoitujen tilastollisten oppimismallien vuoksi työttömäksi, kannattaa nyt jo ruveta pohtimaan miten voisi omaa tekemistään muuttaa sellaiseksi, ettei jää ohjelmoijien tuottaman koodin jalkoihin.

Kukkia, monivalotus
Kukkasia.

Comments Off on Syvä uni

Puuroa, puuroa

Pekka • 17.6.2015, 12.23

Puurosta puheen ollen, Irlannissa puuro on kokenut jonkinlaisen renesanssin tässä jokin aika takaperin, jos on internettiä uskominen. Siellä puuroon laitetaan myös kermalikööriä *). Jopa hotellin aamupuurossa ilmoitettiin olevan Baileysia. Tämä tieto hämmentää monia täällä. Niinkin, että sitä oikein tahdota uskoa. Viime lauantaina bloggaajien suviseuroissa tieto kermalikööristä puurossa aiheutti suurta hilpeyttä ja johti keskustelun hetkeksi pois tavanomaisista K18-aiheista sekä politiikasta puuroon (ja makaroniin, mutta lähinnä puuroon). Ja se taas johti siihen, että päätin kokeilla Fazerin uutta alkupuuroa (ilman pekonia, tosin) ja huomasin sen hyväksi.

Vaan takaisin tarujen vihreälle saarelle. Siellä ollessamme yksi seurueesta koki valaistumisen inspiroituneena ajatuksesta kermalikööripuurosta ja loihe lausumaan ajatuksen Elovenan ja Jaloviinan yhdistämisestä Jalovenaksi. Mikä mainio idea! Tunsin tarvetta visualisoida tämän, joten tein sen.

Elovena plus Jaloviina on yhtäkuin Jalovena.
Jalovena.

Tätä kirjoittaessa en ole kokeillut jalovenaa, mutta ehkä voisi kokeilla lorauttaa vähän kermalikööriä seuraavan alkupuuron joukkoon (ja/tai pekonia).


*) Toi Baileys-sivu ei muuten aukea jos ilmoittaa surffaavansa Suomesta. Kannattaa siis ilmoittaa katselevansa maailmaa vaikka Virosta käsin niin johan pääsee kiinni paheellisiin mainosviesteihin. Alkon sivulta voi kyllä virallista tietoa lukea.

Comments Off on Puuroa, puuroa

Ulotteisuuden tuntua

Pekka • 13.6.2015, 10.37

Enpäs ole pannut merkille aikaisemmin, mutta Googlen karttojen Earth-näkymässä (eli satelliittikuva) on nykyään syvyyden tuntua (jonkinlainen parallx scrolling, ehkä?). Lentäessä yli rakennusten, nostokurkien, puiden ja joskus vähän matalempienkin asioiden (siis karttaa vierittäessä) näkee nämä eri kulmista.

Esimerkkikuvassa alla tornin ohella stadionin katos peittää alleen osan juoksuradasta mitä lännemmäksi siirtyy, samoin myös vasemmassa laidassa olevat puut eivät enää peitä osaa Bolliksen katsomon ylimmästä rivistä. Aika jees.

Stadionin torni Google kartan satelliittikuvanäkymässä.
Stadikan torni.

Comments Off on Ulotteisuuden tuntua

Grianghrafadóireacht ja vähän muutakin

Pekka • 10.6.2015, 09.20

Ehkä eniten on viime päivinä mietityttänyt sellainen, että miten jokin kansakunta voi selvitä hengissä jos aamiainen on full jotain? Etenkin jos popsii sellaisen napaansa joka aamu, jos ei ole kylmä ja työ erityisen raskasta. Eikä liiku. Voiko aamiainen selittää eron esim. musikaalisessa menestyksessä? Että yhdestä maasta tulee paljon kansainvälisesti kuuluisaa muusikkoa ja toisesta ei? Ei kai? Mutta paljon siellä mainostettiin terveellisiä aamiaisia. En ihmettele. Vaikka ei kai se vain ole aamiaisesta kiinni.

Full Irish breakfast
Oikein hyvää huomenta.

Mutta jos aamiainen ei ole tarpeeksi epäterveellinen (ja mmm… niin herkullinen) niin mikään ei nostata verenpainetta niin kuin toimimaton ilmainen langaton verkko. Ei väliä missä tämä verkko on: hotelli, ravintola, lentokone, juna.

Termi ”ilmainen langaton verkko” pitää sisällään lupauksen internetistä, tiedon virrasta ja mahdollisuudesta kommunikointiin. Se on fyysisten kahleiden irrottaja ja laulu ihmisen vapaudesta. Ja kun se ei toimi, on ihminen piinallisen tietoinen olemisestaan juuri tässä ja nyt, yksinäisyydestään muiden yksinäisten joukossa – pakotettu pysymään siinä missä on. Paitsi tietenkin jos nyt ei sattuisi esim. matkustamaan jonnekin hyvän kirjan siivittämänä, tai lähtisi kävelemään päämäärättömästi pitkin katuja ja mantuja. Kävisi moikkaamaassa tuttuja tai istuisi hetken kahvilassa tai pubissa. Vaan se on niin raskasta. On helpompi vaan olla, istua perseellään ja tuijottaa joko pientä tai vähän isompaa ruutua.

Sitten on tietenkin se, että reissussa ollessa olisi kiva pystyä suunnittelemaan menoja – majapaikassa oman huoneen rauhassa katsoa karttoja sekä julkisen liikenteen reittejä ja aikatauluja, lukea arvosteluja. Inspiroitua ja saada enemmän irti. Mutta kun ei voi. Vaikka niin on luvattu.

Onneksi tuli käveltyä paljon. Ei puhjennut otsasuoni vaikka luvattu netti puuttuikin. Keskimäärin 18000 askelta per päivä. Ehkä se sulatti ainakin osan niistä aamujen pekoneista ja makkaroista. Ja oluesta. Ehkä.

Tarroilla peitetty varoitusmerkki.
Howt.

Oluesta puheen ollen. Mies meni baariin. Tai no, oikeastaan siis oli jo baarissa. Terassilla, jos ihan tarkkoja ollaan ja siirtyi siitä sitten käymälään jossa tyhjensi rakkonsa. Siinä sitten käsiä pestessään huomasi, miten käymälään astui Paikallinen henkilö, joka Miehen nähdessään tervehti. Tämä ei ole outoa, sillä tervehtiminen kuuluu asiaan täällä (siis tässä maassa, kulttuurissa ainakin, ja näköjään myös vessassa). Sitten Paikallinen henkilö ryhtyi keskusteluun Miehen kanssa.
– Kiinnostaako sinua sää? uteli Paikallinen.
Mies vastaa myöntävästi, vaikka hiukan ihmetellen, että mistä onkaan kyse.
– Mistäs päin olet? utelee Paikallinen.
– Suomesta, vastaa Mies.
– Annas kun näytän, sanoo Paikallinen, ja hamuilee jotain paidan taskusta.
Mies ehtii jo hetken pohtia josko kellarissa olevasta toiletista kuuluisi huuto yläkertaan (tuskin, sen verran taitaa musiikki pauhata) tai missä se ovi olikaan, että jos pitää nopeasti poistua paikalta. Paikallinen kaivaa esiin kännykän ja rupeaa sitä siinä sitten toiletissa räpläämään.
Mies on yhä hiukan epäileväinen, kun ei ole kotoisin kulttuurista jossa tuntemattomat tuosta vaan ryhtyvät jutustelemaan hotelli helpotuksen puolella.
– Mulla on tämmönen sääsivu, esittelee Paikallinen Miehelle kännykästä. – Tästä tykkää jo melkein 1800 ihmistä ja sieltä löytyy kyllä Suomen sää myös, jatkaa Paikallinen.
– Onpas mielenkiintoista, toteaa Mies ehkä hiukan liioitellen, mutta helpottuneena, että tässähän onkin vain kyse Facebook-sivusta eikä muusta.
– Sää todella mielenkiintoinen asia, sanoo Paikallinen ja kehottaa tutustumaan sivuunsa.
Mies lupaa tutustua sääsivuun. Keskustelu on päättynyt. Mies ja Paikallinen hyvästelevät ja poistuessaan vessasta takaisin maan päälle Mies jo rappusissa on unohtanut sääsivun nimen, koko tapahtuman omalaatuisuuden vuoksi.

Hiukan hämää näin reissun jälkeen se, ettei kukaan kiikuta pöytään valmista aamiaista. Itse pitää kaikki tehdä. Eikä ole pekonia. Eikä pikkunakkeja. Paluu kahviin ja leipään.

Ja voi olla, että suosikkisanani tällä hetkellä on grianghrafadóireacht.

Nokian mainos Dublinissa.
Dublin, kesäkuu 2015.


Hevoisia

Pekka • 28.5.2015, 12.16

Pieni tyttö katsoo junan ikkunasta ulos. Hevoisia! huudahtaa tyttö innostuneena yllättäen. Hevosia, korjaa lapsen isä, ne ovat hevosia. Hevoisia, toistaa tyttö moneen otteeseen.

Tämä pieni kohtaus junasta Seinäjoen kohdalta jokunen kesä takaperin tuli mieleen kun tänään näin erääseen keskustan rakennukseen teipattuja tiedoitteita.

Tiedoite
tiedote

Comments Off on Hevoisia