Tulokset haulle:
"img"


Puuroa, puuroa

Pekka • 17.6.2015, 12.23

Puurosta puheen ollen, Irlannissa puuro on kokenut jonkinlaisen renesanssin tässä jokin aika takaperin, jos on internettiä uskominen. Siellä puuroon laitetaan myös kermalikööriä *). Jopa hotellin aamupuurossa ilmoitettiin olevan Baileysia. Tämä tieto hämmentää monia täällä. Niinkin, että sitä oikein tahdota uskoa. Viime lauantaina bloggaajien suviseuroissa tieto kermalikööristä puurossa aiheutti suurta hilpeyttä ja johti keskustelun hetkeksi pois tavanomaisista K18-aiheista sekä politiikasta puuroon (ja makaroniin, mutta lähinnä puuroon). Ja se taas johti siihen, että päätin kokeilla Fazerin uutta alkupuuroa (ilman pekonia, tosin) ja huomasin sen hyväksi.

Vaan takaisin tarujen vihreälle saarelle. Siellä ollessamme yksi seurueesta koki valaistumisen inspiroituneena ajatuksesta kermalikööripuurosta ja loihe lausumaan ajatuksen Elovenan ja Jaloviinan yhdistämisestä Jalovenaksi. Mikä mainio idea! Tunsin tarvetta visualisoida tämän, joten tein sen.

Elovena plus Jaloviina on yhtäkuin Jalovena.
Jalovena.

Tätä kirjoittaessa en ole kokeillut jalovenaa, mutta ehkä voisi kokeilla lorauttaa vähän kermalikööriä seuraavan alkupuuron joukkoon (ja/tai pekonia).


*) Toi Baileys-sivu ei muuten aukea jos ilmoittaa surffaavansa Suomesta. Kannattaa siis ilmoittaa katselevansa maailmaa vaikka Virosta käsin niin johan pääsee kiinni paheellisiin mainosviesteihin. Alkon sivulta voi kyllä virallista tietoa lukea.

Comments Off on Puuroa, puuroa

Ulotteisuuden tuntua

Pekka • 13.6.2015, 10.37

Enpäs ole pannut merkille aikaisemmin, mutta Googlen karttojen Earth-näkymässä (eli satelliittikuva) on nykyään syvyyden tuntua (jonkinlainen parallx scrolling, ehkä?). Lentäessä yli rakennusten, nostokurkien, puiden ja joskus vähän matalempienkin asioiden (siis karttaa vierittäessä) näkee nämä eri kulmista.

Esimerkkikuvassa alla tornin ohella stadionin katos peittää alleen osan juoksuradasta mitä lännemmäksi siirtyy, samoin myös vasemmassa laidassa olevat puut eivät enää peitä osaa Bolliksen katsomon ylimmästä rivistä. Aika jees.

Stadionin torni Google kartan satelliittikuvanäkymässä.
Stadikan torni.

Comments Off on Ulotteisuuden tuntua

Grianghrafadóireacht ja vähän muutakin

Pekka • 10.6.2015, 09.20

Ehkä eniten on viime päivinä mietityttänyt sellainen, että miten jokin kansakunta voi selvitä hengissä jos aamiainen on full jotain? Etenkin jos popsii sellaisen napaansa joka aamu, jos ei ole kylmä ja työ erityisen raskasta. Eikä liiku. Voiko aamiainen selittää eron esim. musikaalisessa menestyksessä? Että yhdestä maasta tulee paljon kansainvälisesti kuuluisaa muusikkoa ja toisesta ei? Ei kai? Mutta paljon siellä mainostettiin terveellisiä aamiaisia. En ihmettele. Vaikka ei kai se vain ole aamiaisesta kiinni.

Full Irish breakfast
Oikein hyvää huomenta.

Mutta jos aamiainen ei ole tarpeeksi epäterveellinen (ja mmm… niin herkullinen) niin mikään ei nostata verenpainetta niin kuin toimimaton ilmainen langaton verkko. Ei väliä missä tämä verkko on: hotelli, ravintola, lentokone, juna.

Termi ”ilmainen langaton verkko” pitää sisällään lupauksen internetistä, tiedon virrasta ja mahdollisuudesta kommunikointiin. Se on fyysisten kahleiden irrottaja ja laulu ihmisen vapaudesta. Ja kun se ei toimi, on ihminen piinallisen tietoinen olemisestaan juuri tässä ja nyt, yksinäisyydestään muiden yksinäisten joukossa – pakotettu pysymään siinä missä on. Paitsi tietenkin jos nyt ei sattuisi esim. matkustamaan jonnekin hyvän kirjan siivittämänä, tai lähtisi kävelemään päämäärättömästi pitkin katuja ja mantuja. Kävisi moikkaamaassa tuttuja tai istuisi hetken kahvilassa tai pubissa. Vaan se on niin raskasta. On helpompi vaan olla, istua perseellään ja tuijottaa joko pientä tai vähän isompaa ruutua.

Sitten on tietenkin se, että reissussa ollessa olisi kiva pystyä suunnittelemaan menoja – majapaikassa oman huoneen rauhassa katsoa karttoja sekä julkisen liikenteen reittejä ja aikatauluja, lukea arvosteluja. Inspiroitua ja saada enemmän irti. Mutta kun ei voi. Vaikka niin on luvattu.

Onneksi tuli käveltyä paljon. Ei puhjennut otsasuoni vaikka luvattu netti puuttuikin. Keskimäärin 18000 askelta per päivä. Ehkä se sulatti ainakin osan niistä aamujen pekoneista ja makkaroista. Ja oluesta. Ehkä.

Tarroilla peitetty varoitusmerkki.
Howt.

Oluesta puheen ollen. Mies meni baariin. Tai no, oikeastaan siis oli jo baarissa. Terassilla, jos ihan tarkkoja ollaan ja siirtyi siitä sitten käymälään jossa tyhjensi rakkonsa. Siinä sitten käsiä pestessään huomasi, miten käymälään astui Paikallinen henkilö, joka Miehen nähdessään tervehti. Tämä ei ole outoa, sillä tervehtiminen kuuluu asiaan täällä (siis tässä maassa, kulttuurissa ainakin, ja näköjään myös vessassa). Sitten Paikallinen henkilö ryhtyi keskusteluun Miehen kanssa.
– Kiinnostaako sinua sää? uteli Paikallinen.
Mies vastaa myöntävästi, vaikka hiukan ihmetellen, että mistä onkaan kyse.
– Mistäs päin olet? utelee Paikallinen.
– Suomesta, vastaa Mies.
– Annas kun näytän, sanoo Paikallinen, ja hamuilee jotain paidan taskusta.
Mies ehtii jo hetken pohtia josko kellarissa olevasta toiletista kuuluisi huuto yläkertaan (tuskin, sen verran taitaa musiikki pauhata) tai missä se ovi olikaan, että jos pitää nopeasti poistua paikalta. Paikallinen kaivaa esiin kännykän ja rupeaa sitä siinä sitten toiletissa räpläämään.
Mies on yhä hiukan epäileväinen, kun ei ole kotoisin kulttuurista jossa tuntemattomat tuosta vaan ryhtyvät jutustelemaan hotelli helpotuksen puolella.
– Mulla on tämmönen sääsivu, esittelee Paikallinen Miehelle kännykästä. – Tästä tykkää jo melkein 1800 ihmistä ja sieltä löytyy kyllä Suomen sää myös, jatkaa Paikallinen.
– Onpas mielenkiintoista, toteaa Mies ehkä hiukan liioitellen, mutta helpottuneena, että tässähän onkin vain kyse Facebook-sivusta eikä muusta.
– Sää todella mielenkiintoinen asia, sanoo Paikallinen ja kehottaa tutustumaan sivuunsa.
Mies lupaa tutustua sääsivuun. Keskustelu on päättynyt. Mies ja Paikallinen hyvästelevät ja poistuessaan vessasta takaisin maan päälle Mies jo rappusissa on unohtanut sääsivun nimen, koko tapahtuman omalaatuisuuden vuoksi.

Hiukan hämää näin reissun jälkeen se, ettei kukaan kiikuta pöytään valmista aamiaista. Itse pitää kaikki tehdä. Eikä ole pekonia. Eikä pikkunakkeja. Paluu kahviin ja leipään.

Ja voi olla, että suosikkisanani tällä hetkellä on grianghrafadóireacht.

Nokian mainos Dublinissa.
Dublin, kesäkuu 2015.


Hevoisia

Pekka • 28.5.2015, 12.16

Pieni tyttö katsoo junan ikkunasta ulos. Hevoisia! huudahtaa tyttö innostuneena yllättäen. Hevosia, korjaa lapsen isä, ne ovat hevosia. Hevoisia, toistaa tyttö moneen otteeseen.

Tämä pieni kohtaus junasta Seinäjoen kohdalta jokunen kesä takaperin tuli mieleen kun tänään näin erääseen keskustan rakennukseen teipattuja tiedoitteita.

Tiedoite
tiedote

Comments Off on Hevoisia

Hölttöä ja kortti

Pekka • 14.5.2015, 19.43

Ismo Höltön valokuvia on näytillä Ateneumissa. Paljon upeita kuvia. Loistavaa ajankuvaa. Menkää katsomaan.

Siinä kun ihailin kuvia, ajattelin samalla, ettei nykyään ehkä voi ottaa ihmisistä kuvia tuolla tavalla. Kaupungissa. Tai ehkä voi, kiellettyähän se ei ole, mutta ihmiset ovat tietoisempia valokuvauksesta ja valokuvasta. Ja valokuvien julkaisemisesta. Ovat varovaisempia. Ainakaan ei voi räpsiä kuvia satunnaisista lapsista kadulla samalla tavalla. Kun jo pelkästään itsensä kuvaamisestakin voi joutua huonoon valoon internetseissä. Sillä tavalla ennen oli ehkä parempi. Ehkä.

Ja sitten Museokortti. Hiukan ehkä hämää se, että mainostamassaan listassa niistä lähes 200 museosta johon kortti käy on mukana myös ilmaisia museoita. Mutta ei se hämännyt niin, ettenkö hankkinut korttia. Nyt olen höylännyt kortilla jo kolmet sisäänpääsyt. Säästöä ei ole vielä kertynyt. Olen tätä kirjoittaessani 19 monikansallista miinuksella, mutta parin näyttelyn jälkeen olenkin jo plussan puolella. Neljäs näyttely tulee olemaan toinen käynti katsomassa Höltön kuvia, because I can.

Letku
LETKU. Muoviletku, metallinen teline ja hana. Sara Hildénin taidemuseon miestenhuone.

Comments Off on Hölttöä ja kortti

Pukumiehiä

Pekka • 24.4.2015, 18.25

Joskus 90-luvun alkupuolella käytiin valokuvaopiskelijoina katsastamassa Robert Mapplethorpen valokuvia Turun taidemuseossa. Niistä huokui jotain erilaista, jotain todellisuudesta poikkeavaa. Outoakin osittain. En kokenut kuvia kielletyiksi mitenkään, vaikka useat kuvista eivät välttämättä olleet ihan arkista peruskauraa. En muista siellä silloin olleen mitään varoituksia alastomuudesta tai halaamisesta. Ja olivathan ne kuvat toki teknisesti hienoja. Sillä tavalla vaikuttavia kyllä. Siihen aikaan kun kiinnosti ehkä tekniikka enemmän kuin se, mitä kuvat sanovat. Eikä silloin ollut internettiä (jonka kautta nykyään tursuaa silmille niin teknisesti kuin sisällöllisesti mitä moninaisempaa kuvamateriaalia). Se oli vaan erilaista aikaa kuin nyt.

Nyt Mapplethorpen kuvia on Kiasmassa. Ne eivät kuitenkaan samalla tavalla vaikuta. Kuvat eivät ole muuttuneet, minä olen ja maailma on. Ehkä odotusarvoni ennen näyttelyä olivat koholla (tarvitseeko sellaiseen lääkkeitä?). Yhä ovat monet valokuvista toki teknisesti hyviä, vaikka nyt näen niissä aivan liikaa 80-luvun otetta. Niissä on samaa kuin osassa 80-luvun musiikista, jossa 80-luku ei tehnyt hyvää. Genesiksen Abacab on 80-luvun syntetisaattorihuuman pahasti tahrima levy (vaikka pohjalta löytyy, kun jaksaa pintaa syvemmältä kaivaa, ihan hyviä kappaleita). Eikä esimerkiksi Rushkaan sen paremmin osannut suojautua 80-luvulta. Ei 80-luvussa kaikki ollut pahaa, eikä aikakausi vaikuttanut niinkään sisältöön, vaan tapaan esittää ja kertoa, mutta se ei vaan sopinut jokaiselle. Ei musiikissa, eikä valokuvissa. Ja ne Mapplethorpen kukat… Ovatko ne oikeasti niin kiinnostavia? Ovatko? Vai ovatko ne vain ylitulkittuja ja täyteen tulkintoja tungettuja, ihan kivoja tavallisia eikä erityisen erikoisia kukkakuvia? Ovatko?

Mutta kyllähän vielä joistain kuvista löytyy muutakin kuin aikaa huonosti kestänyttä 80-luvun tunnelmaa. Yksi kuva joka on hämännyt, ehkä, tai… ehkä jotenkin häirinnyt tai jotain, on Man in Polyester Suit. Ja siinä kuvassa näkyvät kädet. Etenkin vasen käsi. Miksi se on noin? Onko mies menossa johonkin? Onko malli juuri nostamassa kättään? Miksi? Kuvassa on liikkeen tai jonkun tapahtuman epätäydellisyys, keskeneräisyys. Semmoinen valokuvalle tyypillinen ”on kuin olisi, muttei ole ja sekunnin murto-osan pituinen samplaus saa asiat näyttämään ihan erilaiselta kuin ne oikeasti ovat” -fiilis. Visuaalisesti tarkka, mutta silti epätäydellinen tulkinnan suhteen. Se siis ei häiritse huonolla tavalla, vaan hyvällä tavalla. Sellaisella tavalla, joka aiheuttaa synapsien välille sähköä.

Sitten asiasta toiseen. Tai ei ehkä niin toiseen. Istuttiin jengillä ravintola Vlatavassa, ennen Steven Wilsonin konserttia tässä äskettäin (loistava on kyseisen herran viimeisin musikaalinen teos). Mmm… makkaraa ja olutta (oli makkaraviikot). Ikkunasta näkyi Sokos ja Postitalo. Postitalon seinässä roikkui H&M:n mainos, jossa pukuun sonnistautuneen miehen käsien asento ja näkökulmasta johtuva pään puuttuminen toi mieleen Mapplethorpen kuvan Man in Polyester Suit.

h&m mapplethorpe
Näin sen näin.


Jos metsään haluat mennä nyt

Pekka • 18.4.2015, 11.46

metsäanimaatio


Eräs kahvitauko

Pekka • 11.3.2015, 16.49

alkuiltapäivä
kahvit arabiassa
jännän äärellä

Jännän äärellä