Tulokset haulle:
"kuva"


Mennyt vuosi numeroina, osa 2: Kuvat

Pekka • 5.1.2014, 00.03

En ole laskenut tarkkaan montako kuvaa olen netissä vuoden 2013 aikana jakanut, mutta jossain parin tuhannen paikkeilla luku pyörinee. Laskin osan kuvista ja niitä on 1816 – ne sijoittuvat ympäri nettiä seuraavasti:

Näiden lisäksi olen ripotellut kuvia vähän sinne sekä tänne (esimerkiksi) ja lisäksi koonnut vuoden aikana 15 portfoliota Behance.nettiin ja pari Blurb-kirjaa (enemmän piti, en kuitenkaan ehtinyt, suunnitteilla on kyllä). Yksi kuva ilmestyi myös Suomen Kuvalehden 35 mm -blogissa.

Niin ja sitten kuvia oli mukana myös parissa ryhmänäyttelyssä. Kesällä Unkarissa kiersi Moving Gallery esittämässä Näkymättömän läsnäolo -näyttelyä, jossa meikäläiseltä oli mukana sarja hotellikuvia. Joulukuussa oli kännykkämonivalotuksia mukana näyttelyssä mobile2013@jkl.

Flickrissä meni 500 000 katselukertaa puhki 26.8.2012. Alle vuoden päästä, eli viime vuonna 6.8. mittari näytti jo hiukan yli 650 000. Miljoonan raja ylittyi hiukan yllättäen 19.12.2013. Tämä siis kaikkien katseluiden yhteislukema. Pelkkien valokuvien (poislukien kuvastriimi, galleriat, setit ja kokoelmat ja videot) näyttölukema on tätä kirjoittaessa noin 913 000.

Tein ilman sen kummempaa syytä käppyrän siitä, miten Flickriin 2013 jakamani kuvat jakaantuvat määrällisesti eri kuukausille.

Graafi joka esittää Flickrissä julkaistujen kuvien määrän kuukausittain.
Piece of cake, sano ameriikkialainen.


Kts. myös osa 1: Askeleet ja osa 3: data.


Sisältäni mielikuvan löysin

Pekka • 12.12.2013, 08.24

Brändäyksestä pöhistään paljon. Siihen syydetään fyrkkaa ja aikaa. On strategiaa ja manuaalia. Sääntöjä ja vääntöjä. Yksi tietää paremmin kuin toinen miten mielikuviin vaikutetaan.

Itse havahduin brändäyksen voimaan äskettäin kun etsin jotain hyvää sivua Richard Scarryn Mitä ihmiset tekevät -kirjasta. Availin Googlesta tabeihin hakutuloksia ja kun sitten siirryin katselemaan, että mitä löytyi, yllätyin siitä, että yksi linkeistä oli hs.fi:n joku juttu kyseisestä kirjasta. Tai se mikään juttu ollut – nehän myy sitä kirjaa. Käytettynä. Häh? Onko tämä jok… oho!

Enhän minä missään hs.fi:ssä ollut. Sehän olikin huuto.net. Kyseessähän on Sanoman saitti, mutta en minä siksi kuvitellut olevani jossain toisessa palvelussa kuin missä olin. Pohdittuani asiaa hetken tajusin mistä on kyse. Minulle iso mainos, sellainen joka vie niin paljon tilaa, että minua kiinnostava sisältö jää lähes piiloon, on sama asia kuin hs.fi. Eikä muuten ole väliä mitä mainostetaan, vaan se, että mainostetaan (minun näkökulmasta) naurettavan isosti.

Koska mielikuvani on niin voimakas, niin voin vain olettaa, että jossain joku on juuri tällaiseen pyrkinyt.

Verkkosivulla on iso mainos
Mainos tekee saitin.

En sitten löytänyt mitään hyvää verkkosivua tuosta Scarryn kirjasta.


Kuvaa hyvä kuvan päälle, kuvan päälle kuvaa

Pekka • 17.8.2012, 20.15

Kerran kesällä tuli haettua luuriin kuvankäsittelyohjelma, koska kaverin iPhonessa sellaisen näin ja siitä sitten inspiroiduin. Samaa ei tietenkään löytynyt, kun itsellä on Android, mutta kokeilussa on ollut ilmainen Photo Editor joka vaikuttaa ihan näppärältä ohjelmalta. (Eipä muuten olisi kymmenen vuotta sitten ajatellut tekevänsä kuvankäsittelyä kännykässä.)

Ihan äskettäin opin (tätä kautta), että ohjelmalla voi puskea kuvaa kuvan päälle ja luoda sen avulla aika häröäkin jälkeä. Tätähän oli kokeiltava.

Niinpä sitten kasasin kaikenlaista kuvamatskua yhdeksi. Prosessi ei ole erityisen tarkka eikä tekninen laatu erikoisen hyvä ja siksi varmaan kuvien yhdisteleminen onkin hauskaa. Nämä tässä esillä olevat kolme kokeilua ovat kaikki käyneet sävy- ja värisäädössä Photoshopissa, koska ihan sellaisenaan en minä ainakaan onnistunut saamaan lopputulokseksi kuvia joiden kontrasti olisi kohdallaan.

Kuvayhdistelyä ohjelmalla Photo Editorkokeilu 1

Kuvayhdistelyä ohjelmalla Photo Editorkokeilu 2

Kuvayhdistelyä ohjelmalla Photo Editorkokeilu 3

Tiedä sitten onko tästä mitään hyötyä. Tartteeko siitä ollakaan?


Kuvauksia ja maalauksia

Pekka • 12.4.2012, 20.10

Sattumoisin tuli tässä vastaan kaksi toisistaan riippumatonta, mutta toisiaan aika mukavasti täydentävää näyttelyä, jotka kumpikin kyllä toimivat hyvin ihan yksinäänkin.

Ensimmäinen oli galleria Kalleriassa (Kaarlenkatu 10) Timo Sulkamon hyvin graafiset ja kaksiulotteiset valokuvat seinistä ja toinen oli Punkalivessä (Eteläesplanadi 20) Anne Rusasen ehkä jopa hiukan surrealistiset maalaukset.


teknistä ja orgaanista

Comments Off

Tutkielma kuvajournalismista

Pekka • 15.3.2012, 06.47

Tehdessäni opintoihin liittyvää esitystä, löysin verkosta Mari Lehdon 79-sivuisen pro gradun ”Maailma pitää näyttää sellaisena kuin se on, ja maailma on aika helvetin tyly paikka” (2009) joka käsittelee lehtikuvaa ja kuvajournalismia kärsimyksen kuvaamisen näkökulmasta, sisältäen pohdintaa esimerkiksi etiikasta, estetisoinnista, puolueettoman tarkkailun ihanteesta ja auttamisen dilemmasta. Mielenkiintoista luettavaa jos aihe kiinnostaa.

Comments Off

Olipas epäonnistunut kuva

Pekka • 10.3.2011, 12.50

Se, että kuva tuntuu epäonnistuneelta ei välttämättä tarkoita, että kuva (esimerkiksi muiden mielestä) olisi epäonnistunut, se vaan tarkoittaa sitä, että otos ei vastaa sitä mielikuvaa joka kuvan ottajalla oli kuvaa ottaessa. Esimerkiksi jos kameran automatiikka sattuu valottamaan kuvaa pidempään kuin mitä kuvaaja oli odottanut ja lopputulos on tärähtänyt voi kuva ottajansa mielestä olla epäonnistunut, koska oli odottanut näkevänsä tarkan kuvan.

Etenkin digitaalisilla kameroilla, joissa heti kuvan ottamisen jälkeen näkee tuloksen, voi olla vaikea olla erottamatta kuvaustilanteen ja saadun tulokseen välistä suhdetta. Kuitenkin vasta kun pystyy katsomaan kuvaa yhdistämättä sitä kuvaustilanteen odotuksiin, tunteisiin ja kokemuksiin, keskittyen vain siihen mitä kuvassa oikeasti näkyy, voi arvioida kuvaa subjektiivisesti. Siksi kuvaajan mielestä epäonnistunut kuva voi jonkun muun mielestä olla hyvä tai ehkä jopa paras koskaan: Katsojalla ei ole samaa tunnesidettä kuvaustilanteeseen kuin kuvaajalla.

Oma olettamukseni on, että muovifilmikameravillitys tavallaan on vastareaktio sille, että kuvaustilanne ja kuvien näkeminen on kiinni toisissaan. Filmikameroilla kuvan näkemisen ja kuvastilanteen välille muodostuu ajan pakottamana välimatka, joka heikentää kuvastilanteessa jääneiden muistojen voimakkuutta. Tämän lisäksi lo-fi kameroilla kuvatessa tietää, ettei kuvan laatu voi olla teknisesti täydellinen ja siksi kuvat ovat helpommin hyväksyttävissä onnistuneiksi.

Filmikameroista ei myöskään pysty, samalla tavalla kuin digikameroista, poistamaan epäonnistuneelta tuntuvaa kuvaa. Vedoksella on arvo jo siksi, että se on fyysinen esine, eikä sitä tule siksi samalla tavalla ajattelematta heitettyä pois (se on myös todennäköisesti maksanut rahaa, joten säilytetään se nyt kuitenkin) ja vaikka vedoksen heittäisikin pois on jäljellä kuitenkin negatiivi josta voi tehdä tai teettää uuden kuva jos tulee katumapäälle. Filmille kuvaaminen poikkeaa digikuvaamisesta juuri siinä, että odotusarvolla ja tuloksella on suurempi välimatka.

Epäilen myös, että älypuhelinten kamerasovellukset, kuten esimerkiksi Hipstamatic tai Vignette, ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne alentavat kuvan ottamisen aiheuttaman odotusarvon ja tuloksen näkemisen välistä kynnystä. Nämä ohjelmat ehdollistavat kuvaajan olemaan odottamatta mitään tiettyä, vaan varautumaan yllätyksiin, että kuva ei ole sitä mitä oletti, eli tavallaan antavat kuvaajalle fiiliksen, että kuvat onnistuvat aina. Ihmiset pitävät onnistumisista ja positiivisista yllätyksistä.

On kuitenkin pidettävä mielessä onnistuneen kuvan tunteen tarkoittavan usein sitä, että lopputulos kuvaajan silmissä näyttää siltä, paremmalta tai erilaiselta (hyvällä tavalla) kuin mitä oli kuvitellut kuvaa ottaessa. Se ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että kukaan muu näkee asian samoin.


Mielikuva on sielun peili?

Pekka • 23.2.2011, 10.41

Sitä minä vaan olen miettinyt, että jos erilaiset hölmöilyt ja idioottitempaukset assosioidaan oitis markkinoinniksi, niin eiköhän se oikeasti kerro enemmän nykymarkkinoinnin tilasta kuin mistään muusta. Meinaan, on tätä Nova Trotters -jupakkaakin ehditty jo markkinointikikaksi epäilemään (huumorimielessä lähinnä, ymmärtääkseni, mutta kuitenkin). Että niin kai sitä sitten saa sellaisen maineen kuin millaiseksi itsensä tietoisesti tai tiedostamattaan brändää. Mielikuvat, maineenhallinta ja silleen.


Kuvatuotteita myyjäisissä

Pekka • 22.12.2010, 19.30

Joulumyyjäisiä kierrellessäni tänä vuonna panin merkille erilaiset korut, rintapit, jääkaappimagneetit ja tiesmitkä joissa käytettiin valokuvia. Kyseessä ei ollut mitä tahansa valokuvia, vaan oli nimenomaan leffatähtiä ja musastaroja, eli julkkiksia monenmoisia elävistä kuolleisiin. Animaatiohahmoja ja sarjakuvasankareitakin myytävissä tuotteissa esiintyi, mutta nehän ovat kuvia, eivät valokuvia.

Erityisen suosittu näyttää olevan se klassinen kuva Kekkosesta kädet puuhkassa (en nyt muista kenen ottama se on).

- Nää on ihania, täällä on ihan kaikki, huudahti joku nainen katsellessaan koruja Vanhan joulumyyjäisissä.

Ja olihan siellä kaikkea. Antti Tuiskusta ja Kirkasta, Lemmenlaivan jengin kautta Peppi Pitkätossuun, Picassoon ja Hyacinth Buckettiin, vain pienen osan mainitakseni, Kekkosen lisäksi.

- Kuka ihme haluaisi Kekkosen koristeeksi, ihmetteli joku ääneen.

Katselin koruja itsekin hetken ja mietin hiljaa mielessäin, että ihankohan luvalla niitä valokuvia oli käytetty? Olihan näillä käsintehdyillä, Made in Finland -tuotteilla kyllä hintaa, mutta mitenköhän iso osa rahasta menee kuvien oikeuksien omistajille (meneekö ollenkaan)? Samalla jäin miettimään koruissa näkyviä muita kuvia – luontokuvia ja abstrakteja motiiveja – että mistäköhän ne olivat.