Tulokset haulle:
"leve"


Leveys ei ole sama kuin leveys

Pekka • 10.6.2006, 15.37

Ovikaupassa se menisi varmaan jotenkin näin.

– Päivää. Tarvitsen oven 82,5 cm leveän oven.
– Tässä on ovimallisto, nämä ovat 82,5 cm leveitä. Missä te asutte?
– Helsingissä. Tuo jossa on tuommoinen kiva kahva…
– 84,8 cm
– …ja pieni ikkuna…
– 86,1 cm
– Häh? Siis 82,5 sen pitää olla!
– Aivan 82,5 cm, mutta kun siihen lisää tuon kahvan ja ikkunan niin ovi levenee. Tämä siis Helsingissä.
– Anteeksi mitä?
– Juu juu, Toijalassa ovi on aina 82,5 cm designistä riippumatta mutta Helsingissä se levenee jos ulkonäköä muutetaan.
– Argh!

***

Koodatessa se menee näin. Kun lomakkeen tekstialueen määrittää tyylitiedostossa seuraavanlaisesti:

width: 509px;
height: 280px;
padding: 7px;
border-width: 2px;

on tuloksena elementti jonka leveys Safarissa on 509 px mutta Firefoxissa 509+7+7+2+2 eli 527 px.

Argh!


Leveämpi laatikko

Pekka • 17.6.2004, 21.15

Paikallisuutinen. Viilasin kommentointiboksin hiukan leveämmäksi, nyt siihen on mukavampi kirjoitella kommentteja. Tein samalla hiukan myöhemmin tekstin yliviivauksen aika paljon todella valtavan upeaksi.


Kolme yksityiskohtaa kaupungilta

Pekka • 27.10.2012, 11.27

Mull on anoreksia, huikkasi leveästi hymyilevä tyttö jollekin henkilölle ratikassa ja hyppäsi kyydistä, kadoten Kurvin vilinään.

Viereisen pöydän nainen nauraa hupaisan kuuloisesti naputellessaan läppäriltä viestejä Facebookkiin. Harvakseltaan ja satunnaisesti nauraa, mutta kovalla äänellä. Säpsähdän joka kerta.

Stockan herkussa ihmiset työntävät ostoskorjeja pienissä vaunuissa ja katsovat koriin kerääntyneitä tuotteita kuin uudet äidit lapsiaan.

Comments Off

Mies kärsi pukukoppituskasta

Pekka • 26.7.2012, 13.32

vaateangsti
Mies + pukukoppi = vaateangsti.

Mies huomasi, että ei ole minkään kokoinen. Ei ole lyhyempi, pidempi, leveämpi tai kapeampi. Ei ole myöskään niin oudon muotoinen, että sopisi kiertävän sirkuksen tai muun kummajaisporukan esiintyjäksi esillepantavaksi. Mies huomasi tämän monta kertaa, uudestaan ja uudestaan sovittaessaan vaatekappaleita jotka kuvitteli itselleen sopivaksi, mutta jotka olivatkin tehty sellaisille jotka ovat jotain kokoa, oikeaa kokoa ehkä, tai oudon muotoisia. Jos mies kuitenkin on jotain kokoa, ei hän ole kooltaan halpa, kuten ovat niin monet muut jotka ovat melkein saman kokoisia, muttei kuitenkaan ihan. Tällainen harmittaa miestä.

Comments Off

The flat earth of photography

Pekka • 8.4.2011, 14.01

And I suppose that is the mark of any great photography – it escapes the photography ghetto and becomes relevant to the wider world.

Colin Pantall: The New Ruins of Great Britain, John Davies, Jem Southam and Bristol’s collapsing luxury flats

(via Conscientious)

I disagree.

I think it is a fallacy to think of great photography as the one that escapes the ”photography ghetto” or that there even is a ghetto. It’s a fallacy created by scarcity of information.

Yes, there is photography that exceptionally many people find appealing, even to the degree that some photographs or photographers become accepted over cultural, religious or geographical boundaries. But then there’s also a lot of photography that many find appealing but that doesn’t break through on a global level, maybe not even on a national or local level either.

But fame and/or money does not great photography make. Nor does absence of fame or money turn photography into garbage. That model of thinking is based on either fame or business goals being the key issue in photography.

Fame is the fairy tale everyone wants live. It’s what we’ve been conditioned to by the professionally controlled medias. It’s the winning of the game, being the the king of the hill, having others looking up to you. It’s the way out of the gutter to glory and money. For a minimally few. The stars, the elite. The ones we celebrate and want to be like.

The thing is that to become famous you need to be on the radar and be liked by the right people, at the right time. For van Gogh (not a photographer, but a good example) this happened after he was dead. Now his works sell for huge sums, but when he was alive… well, the story wasn’t that great, was it. But did he paint bad images or did he paint great images? What happened after he died? Did his paintings suddenly get better? Or, did they suddenly become good for making money with?

I feel that the ”photography ghetto” thinking is a world view based on the fact that one only sees an insignificant fraction of photographs published and bases one’s world view on that. And as a world view that is as unevolved and ignorant as thinking that the world is flat, or that bird masks protects against the plague.

For every famous photographer there’s certainly a couple or perhaps even thousands that are either as good or maybe better than the famous one, it’s just that they haven’t been noticed because they lack the right contacts, do not fit the current trends, live in the wrong part of the world, are still alive or do not have the same economical resources. Does that make their images less great? Does it really? I don’t think so.

I believe the internet does just not have the possibility to broaden the way we understand photography and what makes great photography but is the key to it. It’ll take time, and it will be antagonized by the ones that uphold the current system, and that’s natural, since we are human after all, but there will be a change.

Comments Off

Pikseleistä, pisteistä ja tiheydestä

Pekka • 29.1.2011, 14.17

Tämä pisti silmään.

Palkituista kuvista tarvitaan näyttelyä varten alkuperäiset täysresoluutiokuvat, joiden kuvan pitkän sivun tulee olla vähintään 1700 pikseliä ja enintään 3500 pikseliä/300 dpi.

Kameralehti: Ilmailuaiheinen kilpailu

Aluksi tämä, josta olen joskus mesonnut aikaisemminkin: Kuvassa on pikseleitä, ei pisteitä, siksi kuvalla on pikselitiheys, eli ppi (pixels per inch). Tulosteissa ei ole pikseleitä, vaan esim. pisteitä jolloin puhutaan pistetiheydestä, eli dpi (dots per inch) tai rasteri, jolloin puhutaan linjatiheydestä, eli lpi (lines per inch). Ok?

Sitten itse asiaan.

Kun, kuten tässä tapauksessa, puhutaan valokuvista digitaalisessa muodossa ja tulostamisesta, ei kuvan resoluutiolla (eli montako pikseliä menee johonkin pituusmittayksikköön, esim. tuuma) ole mitään – yhtään mitään – merkitystä kun kuvalle määritellään pikselikoko, eli jos kuva on 3500 pikseliä leveä, se on 3500 pikseliä leveä, ihan riippumatta siitä miten tiheästi kuvassa pikseleitä on.

Digitaalisen kuvan pitkän sivun pikselimäärä ei suoraan korreloi minkään tietyn pituusmittayksikön kanssa (koska pikseleiden määrä ei vaikuta niiden kokoon, eikä pikseleiden koko vaikuta niiden määrään), vaan se määritellään pikselitiheydellä. Asian voi hahmottaa itselleen esimerkiksi niin, että ajatelee pikselitiheyden merkitsevän pikselin fyysistä kokoa. Jos kuvan pikselitiheys on 1 ppi on yksi pikseli tuuman kokoinen. Pikselitiheydellä 25,4 ppi tulee yhden pikselin kooksi 1 mm.

Pikseleiden tiheydellä on merkitystä kun kuva tulostetaan. Jos tulostuksessa yhteen tuumaan menee 300 pikseliä (ottamatta tässä kantaa siihen miten tarkka tulostin on kyseessä), tarkoittaa se, että 3500 pikseliä leveästä kuvasta jää paperille 3500/300 = 11,67 tuuman, eli noin 29,64 cm:n levyinen jälki.

(Jos kuvan pikselitiheys on liian vähäinen suhteessa tulostimen tarvitsemaan, saattaa sen huomata esimerkiksi siitä, että tulostetussa kuvassa näkyy yksittäisiä pikseleitä. Jos kuvan pikselitiheys on yli sen mitä tulostin tarvitsee, voi tulosteesta esimerkiksi tulla liian tumma. Se millaisen lopputuloksen epäoptimaalinen pikselitiheys tuottaa riippuu ihan tulostimesta ja käytetyistä ohjelmistoista.)

Entä miksi kilpiluohjeessa sanotaan ”300 dpi” (olettaen, että tarkoittavat kuvan pikselitiheyttä, eli ppi), kun voittajakuvista tehdään 40×60 cm:n tulosteet? Kuvien pitkän sivun pikselithän levittyy 60 cm:n, eli 23.62 tuuman, matkalle, jolloin kuvan pikselitheyden pitäisi olla jossain 1700/23.62 ja 3500/23.62 välissä, eli pyöreästi 72-150 ppi.

Mutta kuten jo kirjoitin, ei pikselitiheydellä tässä tapauksessa ole mitään väliä, koska kuvan pitkälle sivulle on määritelty pikselikoko. Jos sen sijaan olisivat kirjoittaneet, että kuvan pitkän sivun tulee olla 60 cm vähintään 72 ppi ja enintään 150 ppi resoluutiolla, olisi pikselitiheyden ilmoittamisella oikeasti jokin merkitys.

Comments Off

Hevonkakkaa ja muita ajatuksia

Pekka • 8.1.2011, 19.13

En erityisemmin kiinnitä huomiota muotijuttuihin, mutta olen jostain syystä pannut merkille nykynuorten pipomuodin. Se on jotenkin sympaattinen. En oikein ymmärtänyt miksi, kunnes jossain Rock-Suomen osassa näytettiin talvista 70-lukua ja siellä vilahteli samanlaisia pipoja: Nostalgiaahan se – meilläkin oli tuollaiset pipot päässä joskus.

- * -

Paljonkohan maailmassa on muovisia pesuainepalloja? Tulevatkohan ne kaikki samasta tehtaasta? Montakohan minullakin on ollut? Onkohan pesuainepallon keksijä tyytyväinen?

- * -

Mukavaa on se, kun koirain ulkoiluttajat keräävät ystävänsä ruoansulatusjärjestelmän loppupäästä kehon ulkopuolelle työntyvät jätökset sopivasti kakanmentäviin pussukoihin. Että muut voi kävellä katuja pitkin ilman pelkoa kenkäin pohjiin tarttuvista epämiellyttävistä ylläreistä. Miksi saavat kuitenkin hevoisten ratsastajat jättää ratsujensa kakat pitkit katuja? Nehän ovat suurempia eläimiä kuin koirat (hevoiset siis) ja kakkaakin määrällisesti enemmän: Kasana korkeammin, läjänä leveämmin. Kyllä pitäsi olla isot kakkasäkit ja kunnon lapio (harjakin?) kaikilla hevoiskuskeilla mukana kaupungilla kun trotuaareja pitkin klopottelevat, kun nykyään enää ei lannoitteeksi kukaan kerää jätöksiä.

(Kesällä junassa vanhemmat opettivat nuorta tytärtään: se ei ole hevoinen, vaan hevonen. Hevoinen, sanoi tyttö. Ikkunasta näkyi Seinäjoki.)

- * -

Pyörättömät skeittilaudat. Ensin en tajunnut miksi niitä kanniskelevat kaupungilla, sitten päättelin, että käyttävät niitä lumilautoina. Perin näppärää.


Photographers of the world, please…

Pekka • 9.11.2010, 11.09

Please, do not invent new ”innovative” interfaces for showing your portfolios on the net. Interfaces are delicate things of interaction and designing them isn’t something anybody can do. You’re photographers, not interface designers.

A poor interface makes viewers concentrate on the interface – mouse, trackpad, pointer, scroll bar, button, link, whatnot – and not on your wonderful pictures. You wouldn’t do a exhibition in the physical world where moving around would laborious and piss people off, chase them out of your show and make them remember your poor design instead of the the few small images you offer them, would you? (Some of you would, of course, since that might be a statement but then it wouldn’t really be about photography anymore, would it?)

Anything that breaks your viewers concentration is bad. Very few of you have so interesting images, that the viewer, a potential buyer perhaps, feels it worthy to struggle through a torturing maze of knobs and levers to see them all. Viewers want to enjoy your photos – give them that pleasure, make it easy to access you imagery.

And all that Flash… Flash is dangerous because it feeds the irrational need of designing quirky interfaces your viewers couldn’t care less about. You have to remember, that the interface is not for you but for everybody else, and they all think differently than you.

Or maybe you think your pictures are safe from copying if you use Flash. That is, whatever anybody says, complete and utter bullshit. If you don’t want anybody to see your pictures do not publish any. If you put your photos on the web and they gain popularity people will copy them, that’s a fact – use it to your advantage and stop whining.

You want to show work, but you really don’t need fancy scrollbars or bouncing buttons to do that. Your viewers don’t need fancy scrollbars or bouncing buttons, they want to submerge themselves in your imagery. Make people notice what you excel in, not what you suck at.

Trust me on this one: It’s ok to have a simple interface without any bells and whistles. It’s your work you’re presenting, not the shoebox you keep it in.

Thank you.

Comments Off