Tulokset haulle:
"miten"


Miten? Näinkö?

Pekka • 30.1.2009, 23.32

Adoben asiakastuki, kun maa ja kieli on valittu:

abobe asiakastuki

Juu ei, ei näin.

Tuntuu muutenkin olevan aikamoinen sokkelo jonne joko eksyy tai löytää itsensä yhä uudestaan ja uudestaan tuloaulasta. Grr… mierda.

Comments Off

Vai miten se nyt oli?

Pekka • 23.11.2008, 17.29

HKL:lta kerrotaan, ettei myrsky ole toistaiseksi vaikuttanut liikenteeseen pääkaupunkiseudulla”, raportoi Taloussanomat klo 14.24 (päivitetty 15.55), kuitenkin ”runsas lumisade ja kova myräkkä on hankaloittanut raitiovaunujen liikennettä koko päivän” tietää Vartti kertoa klo 16.18.

Niin, että onko se nyt vaikuttanut vai ei?

Comments Off

Miten asiat nähdään

Pekka • 6.4.2008, 01.25

We don’t see things as they are, we see them as we are.

Anaïs Nin

(via)


Mitenkäs tämä nyt näin meni?

Pekka • 30.5.2006, 13.57

Mustelmat


Miten olenkaan voinut tulla toimeen ilman…

Pekka • 24.6.2005, 09.28

Mitä ennen tehtiin aamusin kun ei ollut top-listaa? Kas, skrubu on sijalla 56. Taitaapa olla jonkinlainen ennätys.

Lämpöä näyttäisi olevan +42,7.

Comments Off

Kohtaaminen

Pekka • 24.7.2014, 20.59

Matkaan junalla kohti Helsinkiä. Puolisen tuntia sitten lähdimme Tampereelta ja juuri nyt olemme pysähtyneet Toijalan asemalle. Kuuntelen läppäriltä musiikkia kun huomaan yllättäen miten joku seisoo vieressäni olevan tyhjän istuimen päässä käytävällä ja katsoo minua. Siinä on nainen, ehkä nelikymppinen. Hänellä on aurinkolasit silmillä ja selvästikin jotain asiaa minulle. Otan kuulokkeet korviltani.

– Mikä sä oot ammatiltasi, kysyy nainen ilmeettömänä heti kun käännän huomioni häneen.

Yritän katsoa näkisinkö naisen silmiä. En näe. En saa mitään vihiä mikä tämän ruskeisiin verkkareihin pukeutuneen naisen motiivi voisi olla.

– Miks sä haluut tietää, utelen ystävällisesti.

Nainen jatkaa pienen hiljaisen tauon jälkeen kyselyä: – Mikä sä oot ammatiltas, mikä sun ikäs on? Naisen kasvot ovat yhä ilmeettömät, eikä ruumiinkielikään ilmaise mitään.

Toistan oman kysymykseni. Tuntuu jotenkin oudolta, että joku noin vaan pelmahtaa paikalle kyselemään asioita. Haluan tietää miksi minua tentataan.

– Antaa olla sitten, tokaisee nainen ja poistuu seisoskelemaan vaunun ulko-oven ääreen katselemaan ohikiitäviä maisemia. Kumpikaan ei saanut vastauksia kysymyksiinsä.

Laitan kuulokkeet takaisin korville, jatkan musiikin kuuntelua ja kirjoitan käymämme keskustelun muistiin. Juna lähtee Toijalasta kohti Hämeenlinnaa pari minuuttia aikataulusta myöhässä. Vähän ajan kuluttua nainen kävelee penkkini ohi. Hän kävelee hiukan vaikean näköisesti.


Viestiä veisaten

Pekka • 30.6.2014, 11.21

Virsiä ei juurikaan erilaisten tuotteiden mainonnassa käytetä, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää. Siksipä oli jotenkin erikoista panna merkille kesän alkupuolella, miten suvivirsi oli valjastettu Hartwallin virvoitusjuomien mainontaan. Olen yrittänyt pohtia mitä muuta maallista materiaa on virsien voimalla markkinoitu. En ole kuitenkaan keksinyt mitään konkreettista esimerkkiä. Vain joulun ajan veisaaminen lompakon keventämiseksi tulee mieleen.

Piti tästä jo aikaisemmin kirjoittaa, mutta unohdin. Yllättäen asia kuitenkin palautui muistiin, kun länsinaapurimme jonkun mainosrahoitteisen televisiokanavan markkinointitauolla kuulin hiukan erilaisen version suvivirrestä, se oli rosoisempi kuin virvoitusjuomavirsi. Mainoksessa iloittiin auton auvoisuudesta.


Ajatus maanantaille

Pekka • 2.6.2014, 11.48

Jostain mielen perukoilta nousi esiin muisto niiltä ajoilta kun opiskelin valokuvausta taidekoulussa 90-luvun alkupuolella. En täysin muista mikä lähtökohtana oli, mutta oletan, että kyseessä oli opetukseen kuuluva kurssi jossa piti tuottaa jonkinlainen dokumentaarinen video. Sen kuitenkin muistan, että tarkoitukseni, epämääräinen suunnitelmani, oli kysellä ihmisiltä mitä mieltä ovat kuolemasta. Ei minulla ollut mitään ajatusta siitä, millainen lopputulos olisi tai mitä haluaisin teoksellani sanoa. Ajattelin, että olisi hyvä lähtökohta tuommoinen kyseleminen, että siitä saisi varmaan jotain mielenkiintoista aikaiseksi.

Tuohon aikaan olin nuorempi ja tyhmempi. En osannut tietenkään ajatella asiaa prosessina joka tuottaa materiaalia jonka joko voi sellaisenaan muokata näytettävään muotoon tai joka ehkä johtaisi syvempään asian tutkimiseen. Koska en osannut myöskään perustella ajatustani sen enempää kuin, että haluaisin kysellä kuolemasta, suunnitelmani ammuttiin alas. Sain kuulla, ettei tällä tavalla voi projektia tehdä. Pitää suunnitella tarkemmin. On tiedettävä jo etukäteen millaista kokonaisuutta on tekemässä, millaiseksi lopputulos muodostuu. Minulle opetettiin, ettei voi vain ryhtyä tekemään. Tai näin minä sen ainakin silloin opin.

Tämä muisto pulpahti esiin erään keskustelun jälkeen. Puhuimme pienessä epäformaalissa ryhmässä siitä, miten vaikeata on saada oppilaita tekemään asioita jos ei lopputulos jo valmiiksi ole tiedossa. Epämääräisyys tuntuu usein olevan täysin sietämätön tila joka johtaa jonkinlaiseen lamaantumiseen – tekemistä ei vaan tapahdu. Ei edes aloiteta tekemistä, kun ei tiedetä mihin lopputulokseen tekeminen johtaa, tai jos se edes johtaa mihinkään tulemaan joka tuntuu järkevältä tai hyödylliseltä. Kuitenkin tekemisestä oppii. Siitäkin oppii, että lopputulos on käyttökelvotonta sekamelskaa. Juju on siinä, että pohtii mitä ja miten on tehnyt, mitä tapahtui ja miksi, sekä miten lopputulos eroaa joko suunnitellusta tai käyttökelpoisesta. Ei pidä vain jättää tekemistä taakseen sitä reflektoimatta. Tätä kautta ajateltuna uskon, että epäonnistuminen sisältää enemmän hyödyllistä informaatiota kuin onnistuminen. Se, että tietää miten asioita ei pidä tai kannata tehdä on tärkeää tietoa. Se auttaa ymmärtämään miksi ja miten asioita kannattaa tehdä.

En minä sano, etteikö onnistumisia tarvita, totta kai tarvitaan. Mutta ei voi olla vain onnistumisia, samoin kuin emme voi elää pelkästään karkista. Pitää olla muutakin, kaikkea sellaista joka monipuolistaa ruokavaliota. Pitää olla lopputuloksia jotka eivät ole tasan sitä mitä suunniteltiin tai jotka ovat jotain ihan muuta, jopa yllättäviä. Tai kunnon klassisia mokaamisia. Näiden kautta tekemiseen saa satunnaisuutta. Näiden kautta syntyy uutta, erilaista ja ehkä jopa luovaa ja innovatiivista, eikä vain sitä mitä on tarkkaan suunniteltu. Suunnittelematon tai yllättävä, aluksi jopa väärältä tuntuva lopputulos voi hyvinkin olla hyvä tai jopa parempi kuin suunniteltu. Jos ei ole, niin ainakin siitä saa irti tietoa, ja tekeminen lisää osaamisen määrää. Oppimista voi tapahtua vaikkei lopputulos olisikaan erityisen käyttökelpoinen.

Enkä minä sano, etteikö suunnitelmallista tekemistä tarvittaisi. Tietenkin on myös suunniteltava ja pyrittävä tiettyyn lopputulokseen. Mutta meillä ei tässä ajassa kuitenkaan oikein siedetä epävarmuutta. On suunniteltava ja toteutettava suunnitelmat virheettömästi. Kuitenkin elämme aikoja jolloin kaikki on epävarmaa. Epävarmuutta ei pitäisi vain sietää vaan se pitäisi valjastaa voimaksi. Sen pitäisi olla energiaa tekemiselle, sen pitäisi kannustaa tekemiseen, että saisi aikaiseksi… asioita. Kaikenlaisia asioita, joiden kautta ymmärrys muuttuu ja muovaantuu. Juuri niitä asioita jotka ovat sitä 99 % hikeä josta nerokkuus koostuu.

Monivalotus
Jotain.