Tulokset haulle:
"miten"


Miten? Näinkö?

Pekka • 30.1.2009, 23.32

Adoben asiakastuki, kun maa ja kieli on valittu:

abobe asiakastuki

Juu ei, ei näin.

Tuntuu muutenkin olevan aikamoinen sokkelo jonne joko eksyy tai löytää itsensä yhä uudestaan ja uudestaan tuloaulasta. Grr… mierda.

Comments Off

Vai miten se nyt oli?

Pekka • 23.11.2008, 17.29

HKL:lta kerrotaan, ettei myrsky ole toistaiseksi vaikuttanut liikenteeseen pääkaupunkiseudulla”, raportoi Taloussanomat klo 14.24 (päivitetty 15.55), kuitenkin ”runsas lumisade ja kova myräkkä on hankaloittanut raitiovaunujen liikennettä koko päivän” tietää Vartti kertoa klo 16.18.

Niin, että onko se nyt vaikuttanut vai ei?

Comments Off

Miten asiat nähdään

Pekka • 6.4.2008, 01.25

We don’t see things as they are, we see them as we are.

Anaïs Nin

(via)


Mitenkäs tämä nyt näin meni?

Pekka • 30.5.2006, 13.57

Mustelmat


Miten olenkaan voinut tulla toimeen ilman…

Pekka • 24.6.2005, 09.28

Mitä ennen tehtiin aamusin kun ei ollut top-listaa? Kas, skrubu on sijalla 56. Taitaapa olla jonkinlainen ennätys.

Lämpöä näyttäisi olevan +42,7.

Comments Off

Käännettyjä sääntöjä

Pekka • 15.8.2014, 11.16

Inspiroiduin kääntämään Neil Gaimanin kahdeksan kirjoittamisen sääntöä niin suomeksi kuin valokuvaukseen sopivaksi. Miksi? Koska kirjoittamisessa valokuvaamisessa on mielestäni paljon samaa.

  1. Ota kuvia.
  2. Ota paljon kuvia – toinen toisensa jälkeen. Hae oikea kuvakulma ja kuvaa.
  3. Tee kuvat valmiiksi. Mitä tahansa sinun pitää tehdä saadaksesi kuvasi valmiiksi, tee se valmiiksi.
  4. Siirrä kuvasi sivuun. Katso kuviasi kuin et olisi nähnyt niitä koskaan aikaisemmin. Näytä kuviasi kavereille joiden mielipiteitä arvostat ja jotka pitävät siitä mistä kuvasi kertovat.
  5. Muista: kun ihmiset kertovat, että jokin on väärin tai se ei toimi heille, he ovat lähes aina oikeassa. Kun he kertovat tasan mikä heidän mielestään on väärin ja miten sen voisi korjata, he ovat lähes aina väärässä.
  6. Korjaa se, mikä ei toimi. Muista, että ennemmin tai myöhemmin, ennen kuin yksikään kuva saavuttaa täydellisyyden, sinun on päästettävä irti siitä mitä olet nyt tekemässä ja ryhdyttävä ottamaan seuraavia kuvia. Täydellisyys on kuin taivaanrantaa jahtaisi. Pysy liikkeellä.
  7. Naura omille vitseillesi.
  8. Valokuvaamisen pääsääntö on, että jos teet sitä tarpeeksi itsevarmasti ja itseluottamuksella, saat tehdä mitä haluat. (Tuo saattaa olla niin elämisen kuin valokuvaamisen sääntö, mutta se on varmasti totta valokuvaamisen suhteen.) Ota siis kuvasi niin kuin niiden tarvitsee tulla otetuiksi. Kuvaa rehellisesti ja kerro niillä tarinaa niin hyvin kuin osaat. En ole varma onko muita sääntöjä, ainakaan sellaisia joilla on väliä.

Hiekkaiset jalat rantahiekassa
Tassut tukevasti rantahiekassa.


Tarkoituksellinen elämä

Pekka • 12.8.2014, 10.37

Sanaleikittelin jokin aika sitten ajatuksella, että tarkoitus on elämän tarkoitus. Se oli mielestäni, ja mielessäni, aika näppärä veto. Ajatus jäi mieleen ja laajensin sitä myöhemmin hiukan ja se kasvoi muotoon elämän tarkoitus on tarkoituksellinen elämä.

Eilen lukiessani kirjaa, joka ei millään tavoin liittynyt sanaleikkimiseen tai elämän tarkoitukseen, jostain aivomassan harmaudesta pulpahti esiin jotain joka oli hautunut siellä itsekseen, kuin suokaasu se vaan tussahti esiin. Niinpä kirjoitin sen muistiin, näin:

Ihminen kuvittelee elämälleen vaikka millaisia tarkoituksia, mutta toteuttaa koko ajan yhtä, huomaamattaan sitä. Me olemme tehneet itsellemme tarkoitukseksi luoda järjestystä maailmaan, toimia entropiaa vastaan, vähentää kaaosta. Me esimerkiksi luokittelemme eläimet ja kasvit järjestelmiin, pidämme luonnon epäjärjestyksen poissa ihmisen tieltä ja ohjaamme tekemistämme lakien ja säädösten avulla. Tässä kokonaisuudessa, jota maailmaksi kutsumme, kukin meistä toteuttaa tätä elämän tarkoitusta omalla tavallaan.

Joku saattaa hakea järjestystä uskomalla johonkin suurempaan voimaan, tuolla jossain olevaan järjestyksentekijään joka pitää huolen meistä vaikka asiat menisivät miten päin seiniä. Toiset kokevat ehkä järjestyksen syntyvän sillä, että väkivalloin, ampumalla ja räjäyttämällä poistaa niitä joiden ajatukset eivät sovi johonkin tiettyyn näkemykseen järjestyksestä. Joillekin kaaoksessa lohtua voi tuoda raha. Mitä enemmän sitä on, sen paremmin kaaosta kestää ja on varaa panostaa pitämään kaaos tarpeeksi etäällä, mieluiten niin, että se samalla tuottaa vielä enemmän rahaa ja/tai, että se saa näyttämään hyvältä ihmiseltä.

Mikään näistä ei kuitenkaan vähennä kaaosta tai lisää järjestystä maailmaan. Ainakaan pitkän päälle. Omista piireistään, sisältäpäin katsottuna uskonto, sota ja raha (mainitakseni siis vain jotain esimerkkejä) saattavat tuntua selkeiltä ja tuoda järjestystä, mutta toisesta näkökulmasta nämä tuovat kaaosta ja epäjärjestystä.

Näin ajateltuna vaikuttaisi siltä, että elämän tarkoituksena tarkoituksellinen elämä on sellainen, jonka tuloksena henkilö itse kokee tehneensä asioita oikein ja olleensa merkityksellinen, mutta jonka lopputuloksena on (usein aivan huomaamatta) kaaoksen ylläpitäminen toisaalla niin, että muiden tarkoituksellinen elämä on mahdollista.

Pitäisikö meidän sitten elää kaaoksessa tai aktiivisesti luoda ympärillemme epäjärjestystä. Kyllä ja ei. On ylläpidettävä tasapaino järjestyksen (eli ympäristön kanssa tehtävän sopimuspohjaisen yhdessäolon) ja kaaoksen (eli luovuuden, satunnaisuuden ja uudistumisen) välillä. Liiallinen kaaos vaivuttaa epätoivoon, kun taas liiallinen järjestelmällisyys tappaa leikin ja luovuuden. Järjestelmällisyys vähentää epätoivoa ja epäjärjestys puolestaan pitää järjestyksen elinvoimaisena. Molempia pitää nauttia kohtuudella, samalla tavalla kuin suolaa ja sokeria.

Kirjoitettuani ajatukseni muistiin jäin pohtimaan sitä, miten useasti sitä päätyy johonkin kaksijakoiseen, vastakohtiin: sokeri ja suola, ruuvi ja mutteri, yin ja yang, Danny ja Armi. Mistäköhän sekin johtuu? Toisinaan se tuntuu ylettömältä yksinkertaistukselta. Kliseeltä. Vähän samoin kuin myyntipuheissa kolmen palluran Venn-diagrammi, koska kahden asian yhdistäminen on liian helppoa (uuni + makkara = uunimakkara) eikä siinä ole mitään draamaa. Kolme asiaa ja niiden yhdistäminen on jo hiukan monimutkaisempaa, siinä on jo yritetty Ajatella™ (lihapullat + muusi + salaatti = lihapullat ja muusi tai lihapullat ja salaatti tai muusi ja salaatti = lihapullat muusilla ja salaatilla) ja kaikkien kolmen yhdistelmä on tietenkin se mitä myydään. Se on helppo tajuta ja helppo selittää. Mutta neljän kentän Venn-diagrammi onkin jo paljon monimutkaisempi. Sitä ei tuosta vaan väännetä, eikä sitä tuosta vaan lueta ja siitä saattaa tulla sellainen olo ettei oikein ymmärrä mistä on kyse. Eikä se näytä yhtä seksikkäältä PowerPoint-esityksessä.

Mutta tätä me teemme. Meillä on tarve muokata monimutkainen ja kaoottinen yksinkertaisempaan muotoon, eli me järjestämme. Tai ainakin yritämme saada sen näyttämään meidän omasta näkökulmastamme järjestetyltä ja selvältä. Se luo tunteen siitä, että ymmärrämme. Jos se sitten on tarkoituksellista elämää tai elämän tarkoitus, en tiedä. Kunhan nyt vaan pohdin.


Testataan kokeilua, kokeillaan testausta

Pekka • 4.8.2014, 10.52

Jos kokeilu on ketterä tapa testata, niin voisiko ajatella, että testaaminen on ketterä tapa kokeilla? Tätä pohdin lukiessani hs.fi:stä pääkirjoitusta, joka ei ollut jonkun anonyymin kirjoittama: Kokeilu on ketterä tapa testata uudistuksia.

Toki testaaminen ja kokeileminen voidaan ymmärtää eri asioiksi. Testaaminen voi hyvinkin olla tieteellinen tapa lähestyä tiedon keräämistä jonkinlaisesta tekemisestä. Kalustevalmistaja testaa miten monta istumista pehmeä löhötuoli kestää käyttämällä istumista simuloivaa laitetta, joka ei väsy ja joka istuu aina samalla voimalla. Myös lääkkeitä testataan ja se on hyvinkin kontrolloitua (yleensä, kai, ja toivottavasti).

Kokeilu on taas sanana paljon arkisempi. Kokeillaan varpaalla vettä, että uskaltaako mennä uimaan. Kokeillaan uutta einestä tai käydään kokeilemassa Pertsan uutta autoa mökkitiellä, saunan ja parin kaljan jälkeen.

Testaaminen ja kokeilu ovat myös synonyymejä. Kun testaan, kokeilen. Kun kokeilen, niin testaan. Tämä on se miten minä sanat ymmärrän. Sama sana, eri muoto. Niinpä lukemani pääkirjoituksen otsikko sanoo minulle, että kokeilu on ketterä tapa kokeilla. Tai, että testaaminen on ketterä tapa testata. Hiukan tautologinen tapa ilmaista asia.

Testaaminen tai kokeilu ei ole ketterä, vaan ainoa tapa saada tietoa siitä miten jokin teoria tai ajatus toimii oikeasti. Testaaminen on konkretiaa. Jos ei kokeilla, voidaan vain olettaa, arvata tai teorisoida (tämä on yksi asioista joista Nassim Nicholas Taleb kertoo kirjassaan Antifragile). Tekeminen (testaaminen, kokeilu) on ainoa tapa tuottaa jotain uutta, kuten esimerkiksi innovaatiota. Kokeilemisen ketteryys lienee siitä kiinni, miten testaaminen toteutetaan. Ketteryys on nyt in. Se on prosessi.

Epäonnistuminen on, kuten pääkirjoituksessa todetaan, loistava tulos. Se ei vain kerro mikä ei toimi, vaan se on informaatiota. Se on juurikin sitä informaatiota, jota ei voi saada olettamalla, arvaamalla tai teorisoimalla. Epäonnistumisen kautta voidaan parantaa niin teoriaa kuin konkretiaa. Epäonnistuminen oppimisprosessi ja sellaisena hyvin tärkeä, vaikkakin usein sitä vältetään. Sitä vältetään koska se voi tuntua nololta (sitä ymmärretä hyödyllisenä informaationa) tai koska ei haluta muutosta. Sitä vältetään myös siksi, että epäonnistumiseen ei budjetoida varoja. On onnistuttava ja on onnistuttava aina vaan pienemmällä budjetilla, koska se mikä on tärkeätä on säästäminen.

Moni tärkeä uudistus (tai keksintö) on syntynyt epäonnistumisen kautta. Montako epäonnistunutta sähkölamppua edelsi sitä joka sitten onnistui? Oli päämäärä ja iso määrä epäonnistumisia jotka kertoivat sen mikä ei toimi. Sellainen on hyvää tietoa. Tiede toimii usein juuri tällä tavalla. Kokeillaan, epäonnistutaan, muutetaan koetta kontrolloidusti hiukan, kokeillaan, epäonnistutaan, muutetaan koetta kontrolloidusti hiukan ja tätä toistetaan kunnes lopuksi saadaan onnistunut tulos ja nauretaan matkalla Nobel-illalliselta hotelliin.

Jotkut epäonnistumiset ovat vahinkoja, jotain odottamatonta tapahtuu. Sattumalta petrimaljaan kasvaakin hometta – onneksi Fleming ei heittänyt sitä pois. Sattuma on on epäonnistumisen tavoin hyvä asia. Se tuo prosessiin tuoreita muuttujia, yllätyksiä jotka joko ohjaavat kohti toivottua päämäärää tai pois siitä. Sattumaa ei voi suunnitella, mutta sattumalle voi antaa tilaa ja mahdollisuuden. Usein kuitenkin sattuman muokkaamaa lopputulosta ei ymmärretä tulkita informaationa, vaan se hylätään epäonnistumisena. Se on sama asia kuin ottaa valokuvan, eikä otettu kuva kameran näytöllä vastaa sitä mielikuvaa joka kuvaa otettaessa oli. Tällöin painetaan nopeasti deleteä ja kiroillaan, että joko ollaan huonoja valokuvaajia tai kamera on skeida. Otettu ja poistettu kuva olisi voinut kuitenkin olla ihan hyvä, ellei jopa loistava jos kuvaaja ottaisi hiukan etäisyyttä kuvaamisen ja lopputuloksen välille. Kun pääsee henkisesti irti siitä mihin oli pyrkimässä ja katsoo lopputulosta uusin silmin, voi paremmin havaita mitä saikaan aikaiseksi. Liian hätäinen henkilö joka haluaa euron, mutta saakin satasen, heittää satasen pois, koska se ei vastaa tavoitetta. On opittava huomaamaan millaisen tuloksen saa, eikä vaan katsoa sokeasti kohti tavoiteltua päämäärää (reflektio).

Mutta satasta ei saa jos vain teorisoi. Ei saa euroakaan. Toisaalta ei iske kättänsä kakkaankaan. Epäonnistumisia ei synny jos vain olettaa. Ajattelemalla ei keräänny konkretian tuomaa informaatiota. Ja tämä lienee pääkirjoituksen kantava ajatus. Minua vaan jotenkin hämäsi se, miten artikkelissa käytetään sanoja kokeilu ja testaus.

Vahinkolaukaus
Aulanko, vahinkolaukaus.