Tulokset haulle:
"miten"


Miten? Näinkö?

Pekka • 30.1.2009, 23.32

Adoben asiakastuki, kun maa ja kieli on valittu:

abobe asiakastuki

Juu ei, ei näin.

Tuntuu muutenkin olevan aikamoinen sokkelo jonne joko eksyy tai löytää itsensä yhä uudestaan ja uudestaan tuloaulasta. Grr… mierda.

Comments Off on Miten? Näinkö?

Vai miten se nyt oli?

Pekka • 23.11.2008, 17.29

HKL:lta kerrotaan, ettei myrsky ole toistaiseksi vaikuttanut liikenteeseen pääkaupunkiseudulla”, raportoi Taloussanomat klo 14.24 (päivitetty 15.55), kuitenkin ”runsas lumisade ja kova myräkkä on hankaloittanut raitiovaunujen liikennettä koko päivän” tietää Vartti kertoa klo 16.18.

Niin, että onko se nyt vaikuttanut vai ei?

Comments Off on Vai miten se nyt oli?

Miten asiat nähdään

Pekka • 6.4.2008, 01.25

We don’t see things as they are, we see them as we are.

Anaïs Nin

(via)


Mitenkäs tämä nyt näin meni?

Pekka • 30.5.2006, 13.57

Mustelmat


Miten olenkaan voinut tulla toimeen ilman…

Pekka • 24.6.2005, 09.28

Mitä ennen tehtiin aamusin kun ei ollut top-listaa? Kas, skrubu on sijalla 56. Taitaapa olla jonkinlainen ennätys.

Lämpöä näyttäisi olevan +42,7.

Comments Off on Miten olenkaan voinut tulla toimeen ilman…

Ei yksi feissari kesää tee

Pekka • 18.6.2015, 16.34

Pohdin eilen, miten täällä meillä pohjolassa feissari oli aikanaan perin harvinainen näky, mutta miten siitä on viime vuosien aikana tullut ihan ympärivuotinen rikkakasvi. Nyt juuri tuntuu siltä, että feissarit ovat täydessä kukassa ja saattavat aiheuttaa monille niin allergisia oireita kuin yleistä ärsytystä. Tämän lisäksi, olen kuullut kerrottavan, että triffideist… eiku feissareista on kehittynyt myös laji, joka käy ihmisten kotiovilla pölisemässä.

Tähän liittyvästi, internetin jossain toisessa nurkassa: Feissaripujottelu.

Comments Off on Ei yksi feissari kesää tee

Grianghrafadóireacht ja vähän muutakin

Pekka • 10.6.2015, 09.20

Ehkä eniten on viime päivinä mietityttänyt sellainen, että miten jokin kansakunta voi selvitä hengissä jos aamiainen on full jotain? Etenkin jos popsii sellaisen napaansa joka aamu, jos ei ole kylmä ja työ erityisen raskasta. Eikä liiku. Voiko aamiainen selittää eron esim. musikaalisessa menestyksessä? Että yhdestä maasta tulee paljon kansainvälisesti kuuluisaa muusikkoa ja toisesta ei? Ei kai? Mutta paljon siellä mainostettiin terveellisiä aamiaisia. En ihmettele. Vaikka ei kai se vain ole aamiaisesta kiinni.

Full Irish breakfast
Oikein hyvää huomenta.

Mutta jos aamiainen ei ole tarpeeksi epäterveellinen (ja mmm… niin herkullinen) niin mikään ei nostata verenpainetta niin kuin toimimaton ilmainen langaton verkko. Ei väliä missä tämä verkko on: hotelli, ravintola, lentokone, juna.

Termi ”ilmainen langaton verkko” pitää sisällään lupauksen internetistä, tiedon virrasta ja mahdollisuudesta kommunikointiin. Se on fyysisten kahleiden irrottaja ja laulu ihmisen vapaudesta. Ja kun se ei toimi, on ihminen piinallisen tietoinen olemisestaan juuri tässä ja nyt, yksinäisyydestään muiden yksinäisten joukossa – pakotettu pysymään siinä missä on. Paitsi tietenkin jos nyt ei sattuisi esim. matkustamaan jonnekin hyvän kirjan siivittämänä, tai lähtisi kävelemään päämäärättömästi pitkin katuja ja mantuja. Kävisi moikkaamaassa tuttuja tai istuisi hetken kahvilassa tai pubissa. Vaan se on niin raskasta. On helpompi vaan olla, istua perseellään ja tuijottaa joko pientä tai vähän isompaa ruutua.

Sitten on tietenkin se, että reissussa ollessa olisi kiva pystyä suunnittelemaan menoja – majapaikassa oman huoneen rauhassa katsoa karttoja sekä julkisen liikenteen reittejä ja aikatauluja, lukea arvosteluja. Inspiroitua ja saada enemmän irti. Mutta kun ei voi. Vaikka niin on luvattu.

Onneksi tuli käveltyä paljon. Ei puhjennut otsasuoni vaikka luvattu netti puuttuikin. Keskimäärin 18000 askelta per päivä. Ehkä se sulatti ainakin osan niistä aamujen pekoneista ja makkaroista. Ja oluesta. Ehkä.

Tarroilla peitetty varoitusmerkki.
Howt.

Oluesta puheen ollen. Mies meni baariin. Tai no, oikeastaan siis oli jo baarissa. Terassilla, jos ihan tarkkoja ollaan ja siirtyi siitä sitten käymälään jossa tyhjensi rakkonsa. Siinä sitten käsiä pestessään huomasi, miten käymälään astui Paikallinen henkilö, joka Miehen nähdessään tervehti. Tämä ei ole outoa, sillä tervehtiminen kuuluu asiaan täällä (siis tässä maassa, kulttuurissa ainakin, ja näköjään myös vessassa). Sitten Paikallinen henkilö ryhtyi keskusteluun Miehen kanssa.
– Kiinnostaako sinua sää? uteli Paikallinen.
Mies vastaa myöntävästi, vaikka hiukan ihmetellen, että mistä onkaan kyse.
– Mistäs päin olet? utelee Paikallinen.
– Suomesta, vastaa Mies.
– Annas kun näytän, sanoo Paikallinen, ja hamuilee jotain paidan taskusta.
Mies ehtii jo hetken pohtia josko kellarissa olevasta toiletista kuuluisi huuto yläkertaan (tuskin, sen verran taitaa musiikki pauhata) tai missä se ovi olikaan, että jos pitää nopeasti poistua paikalta. Paikallinen kaivaa esiin kännykän ja rupeaa sitä siinä sitten toiletissa räpläämään.
Mies on yhä hiukan epäileväinen, kun ei ole kotoisin kulttuurista jossa tuntemattomat tuosta vaan ryhtyvät jutustelemaan hotelli helpotuksen puolella.
– Mulla on tämmönen sääsivu, esittelee Paikallinen Miehelle kännykästä. – Tästä tykkää jo melkein 1800 ihmistä ja sieltä löytyy kyllä Suomen sää myös, jatkaa Paikallinen.
– Onpas mielenkiintoista, toteaa Mies ehkä hiukan liioitellen, mutta helpottuneena, että tässähän onkin vain kyse Facebook-sivusta eikä muusta.
– Sää todella mielenkiintoinen asia, sanoo Paikallinen ja kehottaa tutustumaan sivuunsa.
Mies lupaa tutustua sääsivuun. Keskustelu on päättynyt. Mies ja Paikallinen hyvästelevät ja poistuessaan vessasta takaisin maan päälle Mies jo rappusissa on unohtanut sääsivun nimen, koko tapahtuman omalaatuisuuden vuoksi.

Hiukan hämää näin reissun jälkeen se, ettei kukaan kiikuta pöytään valmista aamiaista. Itse pitää kaikki tehdä. Eikä ole pekonia. Eikä pikkunakkeja. Paluu kahviin ja leipään.

Ja voi olla, että suosikkisanani tällä hetkellä on grianghrafadóireacht.

Nokian mainos Dublinissa.
Dublin, kesäkuu 2015.


Parantamisen varaa

Pekka • 25.4.2015, 12.30

Mä en välttämättä nyt ihan tajua tätä Ylen juttua: Peruskoulu ja työelämä ristiriidassa – Suomen toivo on laatikon ulkopuolelta -ajattelussa.

En sano, etteikö peruskoulussa(-kin) olisi parannettavaa, mutta tuossa Ylen jutussa joku tyyppi, jota ei sen kummemmin esitellä tai mitenkään mihinkään kontekstiin laiteta, latelee mielipidettä toisen perään. Ja nämä tyypin mielipiteet sitten yleistetään kuin ne olisivat totuuksia. On kuin juttu olisi mainos jollekin konsultille. Sitä en tajua. Sen lisäksi, aina kun puhutaan laatikosta ja sen ulkopuolisesta ajattelusta, on kuin tulisi pieni oksu suuhun. Aivan karmean mitäänsanomaton klisee on se. Yäk.

Jutussa tämä tyyppi, joka (oletan) on suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpikäymä ja selkeästi omaa ainakin sen verran aivokapasiteettia, että pystyy ilmaisemaan mielipiteitään, haukkuu systeemiä joka on hänen oman menestyksensä pohjalla. Niin huono on peruskoulu ollut hänelle, että tyyppi on oppinut ajattelemaan kriittisesti, kyseenalaistamaan ja käyttämään aivojaan. Oppiminen kun ei nähkääs ole sitä, että ”opettaja kaataa sulaa kultaa” pikku höpönassujen aivoihin, vaan oppiminen (konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan) on juurikin sitä mihin juttu loppuu: tyyppi hiffasi jotain, proverbiaalinen lamppu syttyi pään päälle, tapahtui ahaa-ilmiö joka oli tajuamista ja joka ennen pitkää muuttaa ymmärrystä (eli ajattelua). Tätä oppimiskokemusta kuvaillaan Ylen ylen (!) mielipidekirjoitusmaisessa jutussa, tyypin omien sanojen mukaan, tilanteeksi jossa ei toimittu ohjeiden mukaisesti. Saman asian voi myös kuvailla näin: Tyyppi oppi itselleen yllättävän onnistumiskokemuksen kautta mitä jo opitun toimintamallin kyseenalaistaminen voi tarkoittaa. Se on hyvä oppi.

Nyt voisi tietenkin saivarella siitä, että oliko tyypin oppimat itsenäisen ajattelun alkeet se mitä opettaja oli opettamassa vai ei. Ehkä ei juuri tuolla tavalla, mutta koulun rooli on mielestäni tässä selkeä. Opettaja antoi niin tehtävän kuin palautetta (sosiaalinen vuorovaikutus) ja koulu tarjosi oppimisympäristön. Oppiminen on oppilaan oma aktiivinen tiedon rakentamisen prosessi. Eikä oppiminen tarkoita aina sen oppimista, mitä opetetaan. Ja oppimisessa koulu on yksi monista palasista. Ajattelun aihetta, syitä ymmärryksen muokkaamiseen, tiedon rakentamiseen, pohtimiseen ja pähkäilyyn löytyy ihan kaikkialta (eikä sen tarvitse olla aina iloa ja onnistumista).

Tämän lisäksi tyypin oppiminen tapahtui kuvataiteen parissa. Kuvataide tarjoaakin paljon mahdollisuuksia kokeilla, epäonnistua ja onnistua – kaikkea sellaista joka saa aivosi ajattelemaan, mielesi sinun tekemään. Jutusta ei käy ilmi mikä oli kehujen syy, mutta oletan, että tehdessään tehtävän ”siinä sulle -henkisesti”, työstä näkyi vahvasti tyypin oma kädenjälki, eli persoonallisuus.

Ja jos Ylen jutun tyyppi, jota esiintyjäksi ja kirjoittajaksi tituleerataan, oppi kriittistä ajattelua koulun ja kuviksen avulla, niin miksei näin voisi käydä muillekin? Nykyisessäkin peruskoulusysteemissä? Jossa siis varmasti on parantamisen varaa, mutta parantamisen varaa on aika paljon muussakin. Kuten esimerkiksi journalismin laadussa.

Tähän loppuun vielä video, joka jollain tavalla liittyy asiaan (siis oppimiseen, ymmärtämiseen ja tietoon).


Ja kas, skrubu.net-blogi täytti tänään 11 v.