skrubu

Jos ulospäin linkittäminen palvelusta olisi vaarallista ja sillä menettäisi lukijoita, pölyttyisi Googlen haku käyttämättömänä jossain internetin pimeässä nurkassa, eikä Blogilista olisi nyt kolmannella omistajallaan. Samalla logiikalla olisivat keltaiset sivut olleet tuhoon tuomittu yritys jo ennen 1800-luvun loppua ja esimerkiksi kauppakeskusten infopisteet ammottaisivat tyhjyyttään.

***

Punainen nappi tuossa oikeassa palstassa, n. 2,5 viikon ja 113 rekisteröidyn klikkauksen jälkeen, on tästä illasta lähtien toistaiseksi Kantele JSN:lle (syystä).

Vai että punainen nappi verkkopalveluihin?

Tietokoneessa oli jo yksi. Junakohtaus linkitti kahteen nappiin.

Tottahan tässäkin blogissa pitää sellainen olla, ajattelin. Ja niinpä tuossa oikealla sellainen sitten on. Siitä sitten ilmoittelemaan vaan.

Minä en juurikaan bannereita klikkaa. Jos klikkaan, teen sen lähinnä mielenkiinnosta: haluan nähdä millä tavalla asia on hoidettu.

Tänään klikkasin banneria erään lehden verkkopalvelussa. Mainostivat saman julkaisijan erään toisen lehden juttua, jonka olin jo lukenut ja omiin Delicious-linkkeihinikin lisännyt. Jäin miettimään, että niinkö oikeasti linkittävät suoraan juttuun. Eivätpä sitten linkittäneet, huomasin. Löysin itseni pitkän odottelun jälkeen sivulla jonka otsikossa sanottiin ”Luetuimmat jutut”. Sivu oli tyhjä.

Olin tavallaan yllättänyt. Tavallaan en kuitenkaan.

***

Olen erään matkanjärjestäjän sivulla.

Fiilistelen Thaimaan lämpöä ja merta sekä hiekkarantoja. Mukavan näköistä, kaukana isoista kaupungeista. Katselen kuvia. Huomaan linkin. Tutustu kohteeseen, sanovat. Päätän klikata linkkiä ja koneelleni latautuu pdf-tiedosto.

Avaan tiedoston. Ensimmäisellä sivulla lukee ”Kohdeopas” ja ”kts. Bangkok”. Fiilistelemäni kohde ei todellakaan ole Bangkok, eikä mikään kaupunki muutenkaan. Toiselle sivulle on pienellä piperretty sama viesti yläkulmaan eikä muuta: paljon on valkoista. Tähän kohteeseen on helppo tutustua, tuumaan. Kolmannella ja viimeisellä sivulla on kissan kokoisin kirjaimin matkanjärjestäjän sivuston osoite, se sama josta siis äsken sain tämän kohdeoppaan. Viimeisellä sivulla kerrotaan myös, että netissä on enemmän.

Tajuan, että ovat keksineet ikiliikkujan.

Al-Qaidan propagandaan perustuva strategia makaa nyt aika heikolla pohjalla, kuvailee terrorismin asiantuntija Evan Kohlmann.
–
Verkkouutiset: Monet al-Qaidan nettisivustot ovat kadonneet verkosta

Heikolla pohjalla? Väärin.

Sanoisin fail, tai ehkä jopa epic fail. Kyseessä on klassinen virhe niiltä jotka eivät oikein snaijaa nettiä. Uutisessa siteeratun asiantuntijan logiikka on surullisesti sama kuin lapsipornofiltterin kannattajien: Jos emme näe pahaa, sitä ei ole olemassa. Kuitenkaan pään piilottaminen omaan tai jonkun muun persees… eiku hiekkaan ei oikeasti muuta mitään – paitsi sen, että kun yhtäällä pidetään silmät kiinni voi toisaalla liikkua huomaamattomin vaikka ei olisikaan niin varovainen.

Uutisessa mainittu terroristiryhmä on varmaankin tajunnut sen mitä moni laillinen yritys ei ymmärrä: Ei ole järkevää yrittää käyttää verkkoa massamediana. Netti on jotain ihan muuta. Tottahan sillä tavoittaa monia, ja jopa massoja, mutta mekanismit ovat erilaisia kuin joukkotiedotusvälineillä.

On tehokkaampaa kohdistaa viestit pienemmälle, mutta varmemmin asiasta kiinnostuneelle joukolle. Oikeiden kanavien käyttö kaiken lisäksi parantaa viestinnän kaksisuuntaisuutta. Pelkkä julistaminen (huutaminen) kun ei sitouta ihmisiä, ei enää nykyään.

Näkyvyys ja vaikutus netissä ei perustu siihen yhteen tai niihin harvoihin palveluihin jotka itse laittaa pystyyn, vaan siihen, että ollaan siellä missä muutkin ovat: hajautetusti ympäri verkkoa. Sisältöä voi jakaa hyvinkin suurelle ryhmälle joko vähäisellä tai olemattomalla keskitetyllä näkyvyydellä. Sitä paitsi hajautettuun ryhmään on vaikeampi päästä käsiksi kuin keskitettyyn (kirjavinkki: The Starfish And the Spider: The Unstoppable Power of Leaderless Organizations).

Kaiken lisäksi verkosta löytyy suuri määrä palveluntarjoajia jotka mahdollistavat hajautetun yhteydenpidon hyvinkin kustannustehokkaasti. Miksi siis maksaa suuria summia oman palvelun kehittämisestä tai ylläpidosta, kun ihan samaa tarjotaan halvalla tai jopa ilmaiseksi toisten toimesta?

Tähän loppuun on heitettävä ilmaan kysymys: Miksi joku terroristiryhmä edes haluaisi keskitetysti olla jossain missä sen toimintaa voi helposti valvoa?

CNN:llä on kansalaisjournalisteille avoin uutispalvelu iReport joka, palvelun oman otsikon mukaan, on editoimaton ja suodattamaton (”Unedited. Unfiltered.”) ja jossa joku irvileuka oli julkaissut eilen perättömän ’uutisen’ jonka mukaan Steve Jobs oli saanut sydänkohtauksen. Tämä mielikuvituksen tuote sai Applen osakkeen notkahtamaan oikein kunnolla.

Juttua on tietenkin puitu ympäri internettiä. Se on ollut aika mielenkiintoista seurattavaa. Tässä kolme eri näkemystä asiasta:

TechCrunchissa epäillään hiukan kansalaisjournalistien arvoa uutistuotannossa, kuitenkaan polkematta kaikkia lokaan vaikka joukosta löytyykin mätiäkin omenoita. Samalla pohditaan julkaisukanavan merkitystä:

But as this incident shows even the an unvetted report carries more weight than if it had appeared on Twitter or a random blog because it is on a CNN site. And that may be purely because it gets distributed more broadly. It could also be because people tend to believe what they read on CNN-branded sites.
–
Erick Schonfeld, TechCrunch

Publishing 2.0 syyttää CNN:n palvelua asiasta, eikä kansalaisjournalista. Vika on avoimessa järjestelmässä johon kuka vaan voi julkaista tarinoitaan. Kyse ei ole siitä kuka on tarpeeksi pätevä tai älykäs journalistiksi:

The issue with citizen journalism is not about who is qualified or smart enough to be a journalist. It’s about TRUST and TRANSPARENCY. It may not be brain surgery, but (dis)information in the wrong hands does have the potential to do real harm. There’s a reason why journalism has developed standards for reporting, sourcing, fact checking, and accuracy.
–
Scott Karp, Publishing 2.0

CNN:n Tech Check pahoittelee tapahtunutta. Vaikka huijausjutun julkaisija olikin idiootti, on CNN:n mukaan myös finanssialalla syytä itsetutkiskeluun:

How unfortunate. But such is the ridiculous climate on Wall Street right now. I hope they find this guy who wrote this post. But all the traders who dumped Apple shares based on that garbage have some searching of their own to do. Soul-searching. Selling first and asking questions later is the work of amateurs.
–
Jim Goldman, CNN Tech Check

Lisää luettavaa asiasta esim. uudistuneen Googlen blogihaun kautta.

Törmäsin taas äänikirjaan jota ei myydä tänne Euroopan ylänurkkaan. Ei ainakaan Audiblen kautta. Me olemme vain jakelija, kertoivat, kun jälleen heille valittelin asiaa. Ja kuten viimeksikin, kyseinen kirja löytyi iTunes-kaupasta (jossa se on Presented by Audible, eli saman jakelijan jonka palvelun kautta kirjaa ei saa).

Tällä kertaa syy kirjoitukseen ei kuitenkaan ole ärsyttävät rajoitukset ja toiset jakelukanavat, vaan kirjan pituus. Niin Audiblessa kuin iTunesin kautta kirja on unabridged, eli lyhentämätön. Kuitenkin Audiblessa sen pituus on 6 tuntia ja 55 minuutta mutta iTunesissa vain 5 tuntia 6 minuutta, eli lähes kaksi tuntia lyhyempi. Kuitenkin vaikka lyhyempi lyhentämätön on 23 % vähärasvaisempi, on hintaan tullut n. 2 euroa lisää painoa.

Harmittaako? Harmittaa.

Vai että Facebook ei vakuuta suomalaista shoppailijaa?

Eniten nojataan keskustelupalstoihin ja hintavertailusivustoihin, kun taas Facebookista, tai MySpacesta ei juuri etsitä tukea ostopäätökselle. Sama pätee blogeihin.

Yllätys? No ei. Ajatelkaa asiaa näin. Jos on hakemassa tukea ostopäätökselleen niin kuinka usein sitä törmää Facebookkiin tai MySpaceen? Toisinaan? Aika harvoin? Ei todellakaan, vaan todella harvoin. Ne kun eivät vaan ole sellaisia palveluita joista löytyy sisältöä joka avittaa ostopäätöksen tekemistä. Ei sillä ole mitään väliä onko Facebook esiintynyt paljon mediassa tai ei.

Ei kai kukaan käy urheilutapahtumissa hakemassa tukea ostopäätökseensä, vaikka urheilu onkin ollut viimeaikoina paljon esillä mediassa? Entä minkä johtopäätöksen siitä voi vetää?

Ja mitä blogeihin tulee… no, siitä kirjoitinkin jo alkuvuodesta.

(Kauppalehden palvelusta löytyy muuten alkuperäinen lehdistötiedote.)

Bongasin Flickristä linkin palveluun jossa voi generoida last.fm:stä matskua wordle-sanataidetta varten. Pitihän sitä kokeilla (Rolling 6 Month Charts):