Sökresultat för:
"samsung"


Tollona töllöjen tykönä

pni • 16.2 2007, 20.02

Kun nyt sain sydämeltäni nillityksen siitä miten hankkimani Handan on mielestäni digiboksillinen skeidaa, on aika siirtyä SCART-kaapelin toiseen päähän: töllöttimeen.

Vanha 17″ Salorani on vanha. Tosi vanha. Ja raihnainen. Aika siis hankkia uusi. Litteää olin ajatellut.

Koska en halua iskeä molempia käsiäni skeidaan ajattelin, että jos nyt tämän televisiohankinnan kanssa olisi hiukan tarkempi kuin tallentavan digiboksin. Olin viimeksi näin tarkka kun hain itselleni imuria. Vaan jos imureiden vertaaminen on vaikeaa, on telkkujen vertailu ehkä jopa täysin mahdotonta.

(Imureista saa tietoa niin, että yhdestä on kerrottu imuteho, toisesta se, että siinä on antibakteerisuodatin ja kolmannesta saa tietää, että se on punainen. Vertaa nyt siinä sitten.)

Ruudun ja samalla myös laitteen koon valinta on helppoa. Se käy ihan maalaisjärjellä. Itse olen tässä tullut siihen lopputulokseen, että 26″ tai 27″ olisi sopiva. Se mahtuu sille ajateltuun paikkaan mutta ei valtaa koko pientä kämppääni.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää telsu jossa on hyvä kuva.

Täällä meillähän Digitan jakelema TV-kuva on aika heikkolaatuinen, ja sen huomaa: jpg-mössöä ärsyttävimmillään. Oikeastaanhan litteät televisiot sopivat paremmin leffojen katseluun tai pelien pelaamiseen – sellaiseen matskuun joka kulkee HDMI:n kautta. Mutta jos nyt, kuten minä, lähinnä katsoo televisiota livenä on valittava laite jossa kuva on kaikkein vähiten todella huono. Ja kuten niin moneen muunkin asian kanssa, tässä kannattaa luottaa omaan makuun. Jos kuva näyttää hyvältä sinun silmissäsi, on se hyvä (sinulle). Tällä tavalla olen päätynyt siihen tulokseen, että siinä kokoluokassa josta televisioni haluan on Samsung se, jossa on kaikkein vähiten hirveän huono televisiokuva. Tai LG, ehkä. Ensin mainittua olen tarkastellut hiukan lähemmin.

Sitten alkaakin se vaikea osa. Hintojen, varustelun ja teknisten speksien vertailu. Voi sissus sentään sanon minä.

Viiden eri putiikin verkkosivuilta poimin nämä 26″ ja 27″ mallit: R32, R32BX/XEE, R71B, R73BDX, R73 Bordeaux, R72B, R77BD, S71BX/XEE, S73B, S73BD, S73BDX/FID, T51B. Tämän lisäksi Samsungin sivuilta löytyy vielä nämä: A33W, M51B, R41B, R51B, R51BHX, R74BD, R75B. Mutta Samsungin sivuilta ei kuitenkaan löytynyt kaikkia niitä malleja jotka löytyivät kauppojen verkkosivuilta (ei edes vanhojen mallien listasta).

Yhdellä valmistajalla yhdeksäntoista erilaista mallia!

Kaupassa kysyin myyjältä, että mikäs on esimerkiksi R71B ja R72B välinen ero oikeasti, kun speksit (koko, paino, tekniikka… jopa pöytäjalusta) näyttäisivät olevan prikulleen samat, mutta hintaero esim. Verkkokauppa.comissa semmoiset 80 euroa (oli niin alkuviikosta, nyt hintaero on laskenut n. 56 euroon).

Sain hataria selityksiä ja olettamuksia, en mitään tarkkaa tietoa. ”Joissain voi mahdollisesti olla eri paneeli kuin toisissa”. Aha, tuohan on oli tasan yhtä informatiivista kuin sanoa ettei kerta kaikkiaan tiedä. Suositteli sitten oman kauppansa jotain mallia jota ei ole muilla myynnissä, eikä löydy Samsungin sivuiltakaan. ”Tosi hyvä ostos, suosittu malli”. Jep jep, niin varmaan. Kiitos ja hei.

Internetistä löytyi sitten jotain tietoa (tai epätietoa) jonka mukaan R71B ja R72B on sama telkku, mutta niiden ulkonäkö on eri. Pieni designero siis ja samalla hintaero myös. Mutta R73B taas tarkoittaa sitä, että telkussa on sisäänrakennettu digiviritin. Eli siinä taas sitten on ero teknisissäkin spekseissä. Argh! Oikeasti. Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Vain kuusitoista mallia vielä tutkimatta.

Toisella puolella internettiä joku heitti ilmaan foliohattuteorian siitä, että malleja paljon siksi etteivät asiakkaat voisi mennä kaupasta toiseen väittämään että naapuriputiikki myy samaa mallia halvemmalla. En haluaisi uskoa siihen teoriaan, mutta nyt noin kuukauden verran selvitystyötä tehtyäni olen ihan valmis uskomaan, että meitä viedään kuin vierasta sikaa. Röh röh. Ainakin mallien moninaisuus vaikeuttaa tehokkaasti tiedon hakemista netistä.

Kauppojen sivuiltahan voi vertailla vain kyseisen kaupan tai ketjun malleja toisiinsa. Se ole mitenkään erityisen informatiivista. Eikä se aina muutenkaan toimi. Veikolla esimerkiksi, on vertailun viimeinen palsta aina tyhjä. Paha siinä on vertailla yhden television arvoja toisen tyhjiin riveihin. Tai sitten voi ihmetellä miten yksi 26″ televisio on vain 21,5 cm leveä mutta 53 cm syvä.

Vaikka luulisi, että on helppoa kerätä telkuista yhdenmukaista tietoa, niin ei sekään onnistu. Ei edes Samsungilta itseltään, jonka tarjoamissa pdf:issä samat asiat on esitetty eri malleissa eri tavalla ja vastaavien mallien (kuten R71 ja R72) esitteissä tieto on vähintään eri järjestyksessä.

Sitten on tietenkin muutakin.

Kontrasti, joka on joko staattinen tai dynaaminen (olen ymmärtänyt että dynaaminen kontrasti on vähän kuin automaattinen äänitystason säätö – joskus se toimii joskus ei). Staattinen luku on matalampi ja dynaaminen korkeampi, joten dynaaminen se minkä moni valmistaja kertoo. Samsungin 26″ televisioilla kontrastisuhteeksi ilmoitetaan 2000:1 tai 3000:1. Mutta LG:n televisioissa luku on esim. 600:1. Kumpikaan ei kerro onko kyseessä dynaaminen vai staattinen kontrasti, eikä miten se on mitattu: onko kyseessä ANSI (joka on markkinoinnin kannalta heikompi vaihtoehto) tai Full On/Off.

Luvut eivät sinänsä sano minulle mitään ja siksi suurempi kuulostaakin paremmalta, vaikka ei sanotusti sitä ole. Projektoreista tuntuu tulevan vastaan tietoa, että erot ovat kuitenkin perin marginaalisia.

you need to view the image in a completely darkened room to be able to perceive the marginal difference between a 2000:1 and a 500:1 contrast ratio. Otherwise paying extra for a high contrast ratio projector or monitor would be waste of money since in moderate ambient light conditions such as a living room, anything higher than 500:1 would not be perceivable by the eye.

Practical Home Theater Guide: The Contrast Ratio Game

(Aikanaan tiskikoneiden valmistajia kiellettiin käyttämästä mainostuksessa äänenvoimakuutta, sillä kilpailu meni juuri siihen ettei eri laitteiden parin dB:n välistä eroa kuullut kukaan, mutta sitä käytettiin myyntiargumenttina.)

Kontrastin ohella on sitten luminanssi (jossain sanotaan kirkkaus tai valoisuus). Samsungilla yleensä 500 cd/m2 ja LG:llä 600. Tämä vaikuttaa hiukan selkeämmältä kuin kontrasti: mitä isompi luku, sen enemmän valovoimaa.

Mutta näkeekö ihmissilmä 500:1:n ja 600:1:n välillä eroa?

Artikkelissa Brightness, Luminance, and Confusion By Charles P. Halsted väitetään (jutun loppupuolella) ettei luminanssin kymmenkertaistaminen tunnu katsojalta siltä että se olisi lisääntynyt kymmenkertaiseksi, sillä silmän herkkyys vähenee logaritmisesti valovoiman kasvaessa. Ja koska esim. ympäröivän valon määrä vaikuttaa siihen miten koemme luminanssin… olen valmis uskomaan ettei 500:1 ja 600:1 luminanssilla tavallisessa kodissa ole mitään huomattavaa eroa (meille tavallisille tallaajille, hifistit ovat eri juttu).

Jotta saa hiukan vertailudataa siihen mitä esim. 500:1 tarkoittaa, voi katsoa Halstedin jutun lopusta kuvituskuvan 4 (Fig. 4), johon on listattu luminanssiarvoja. Auringon luminanssi on 900000000:1.

Takaisin televisioihin. Yhdessä laitteessa on tosi nopea vasteaika, toisessa vain nopea. Kolmannessa mainitaan että vasteaika on 8 ms – joka on ihan sama kuin yhden tosi nopea ja toisen nopea.

Sitten on tietenkin vielä kuvan tervöintiin liittyvää teknologiaa, jokaisella valmistajalla tietenkin omansa. Ja HD-readya ja Full HD:tä, taustavaloa, katselukulmaa, värien määrää… niin ja ääntäkin.

No, huh huh, kuten hakukonemainoksessa sanotaan. Paljon muuttujia monessa mallissa. Tämä käy salapoliisityöstä. Ja se näyttää johtavan siihen, että LCD-televisioiden väliset erot ovat oikeastaan aika pienet, huolimatta siitä mitä markkinointi väittää.

Mitenköhän tässä pitäisi edetä ettei taas tule hankittua jotain laitetta josta vuoden kuluttua nillittää täällä. En viitsisi odottaa siihen asti, että nykyinen telkku räjähtää tuhannen päreiksi.

Eipä ole kuluttajalle tehty helpoksi rahoistaan eroon pääseminen niin, että voisi olla varma ostoksestaan tai tyytyväinen hankinnastaan.

LCD TV


Citius, altius, fortius (c)(tm)

pni • 15.8 2004, 12.59

Jag har helt missat det att Olympiaden™ i Aten är så extremt kontrollerad av sponsorerna. De Officiella Sponsorerna alltså. Detta kom fram i en diskussion och jag kände mig tvingad att söka fram lite information. Inte för att jag är intresserad av De Olympiska Spelen™, men däremot är marknadskrafternas styrkeuppvisning bakom scenen ganska så intressant. Snabbare, högre, starkare får en annan mening. Våldsammare, synligare och lönsammare låter det som på De Ekonomiska Spelen.

Det att idrottarna är sponsorerade är ju normalt. Springer man i Nike™ skor så gör man det och det syns. Men i Aten om britten Radcliffe vinner en medalj i sina sponsorerade Nike™ skor bör skodonen bytas till Det Officiella Sponsormärket Adidas™ innan atleten stiger upp på prispallen. Britterna har annan sponsoryrsel också. British Olympic Association™ (BOA) har avtal med MG Rover™, men en av deras medaljhopp i segling har sponsoravtal med Volvo™. I Aten lyder idrottarna under BOA™s myndighetsområde och det får Volvo™ bara svälja. En runda kullens kung, där bara de som är Officiella kan vinna?

Men restriktionerna tar inte slut där. I år är det strängare också på den åskådarsidan. Vill man köpa något så är det Visa™ som gäller, inga andra kreditkort tages emot. Kontanter, då endast Euro, tages emot med långa tänder. Så åker man till Aten under Olympiaden™ med, säg, Mastercard™ kan man löpa på en nit. Men se, Visa™ är på plats och hjälper en ur knipan: man kan köpa ett pre-paid Visa™ -kort och betala med det, om man inga andra Officiella betalningsmedel har. Blir det pengar över på kortet, kan det användas, jorden runt, till slutet av året.

Bestämmer man sig att köra med kontanter, skall man se till att inte ha för mycken mynt i fickan, då kan det vara att man inte blir insläppt till läktarna. Mynt kan nämligen missbrukas som vapen och sponsorer (och deras idrottare kanske också) måste skyddas mot oönskad pengaregn.

Excessiva mängder mynt är inte den enda orsaken att bli avvisad sin läktarplats. Det är förbjudet att ta in mat eller drycker till läktarna. Detta för att någon kan bära in en hamburgare, sockerdryck eller vatten av fel märke. Innanför portarna får man köpa (med Visa™ eller kontanter) mat och dryck av de Officiella Sponsorerna MacDonalds™ och Coca-Cola™. Hälsomat och sportdryck. Pressen och idrottarna får sina sponsorerade drycker gratis.

Och så skall man inte försöka in på läktaren med ’fel’ logo på skjortan, för då får man välja mellan att bli utanför porten, eller bära skjortan med insidan utåt. I våra dagar är det nog svårt att hitta kläder eller väskor utan märken på sig. Månne man inte får köpa klädsel med rätta märken där, betala lite extra för att få ta sig till den platsen man betalat för (med Visa™, biljetter kan inte köpas med andra kreditkort). Hur går det med telefonerna månne? Samsung™ är Officiell Sponsor. Får man ta fram sin Nokia™ på läktaren utan att bli utkastad?

Otroligt mycket makt har De Officiella Sponsorerna fått för sina mer än en miljon dollar. De måste väl ha sin hårda politik för att få fyrken tillbaka med ordentlig vinst och enligt Sportbusinessnews.com kan man se att det inte är helt uppskattat.

Kostas Giannis, a Greek sports fan, said: ”I don’t see why, after all the money that Greek taxpayers will end up paying to host the games, McDonald’s should dictate what I can eat in my own city.”

Tidningen Scotsman berättar dessutom hur De Fem Ringarna™ och andra symboler som användes i Olympiska™ syften är mycket väl skyddade.

The terms Olympics, Olympic, Olympian and Olympiad, and even the Latin and English terms citius (faster), altius (higher) and fortius (stronger), as well as the rings symbol, enjoy special protection beyond normal UK copyright and trademark laws.

Hoppas jag nu inte blir dragen inför rätta när jag uttalat i onödan det olympiska™ namnet och deras tagline, amen.

(samlat ihop via Google News)



Syndikation: RSS 2.0 för inläggen och kommentarerna.