skrubu

Joskus kirjoittaa jutun, mutta ei sitten julkaisekaan sitä. Pitkänkin. Pitää sitä luonnoksissa. Pitkäänkin. Kunnes yhtenä päivänä joko vain poistaa sen tai kirjoittaa sen päälle jotain muuta ja julkaisee. Muuta. Linkki. Runo. Valokuva. Ihan mitä vaan.

(Tästä saisi 160 merkkisen rakkausrunon: Olet Manchegoni vastaleivotulla leivälläni, kermani kanttarellikastikkeessani [voi ei] durumjauhot pastassani [voiherranjumalasentään])

Toisinaan tekisi mieli kirjoittaa, mutta jokin estää. Tulee levoton olo. Kirjaimet eivät muodosta sanoja. Sanat eivät lauseita. Lauseet eivät. Ainoastaan ajatus on olemassa: tästä pitäisi kirjoittaa. Materialisoituminen epätäydellistä. Siitä tulee hirviö. Onneksi se eli niin lyhyen ajan. He’s dead Jim. Ei tohtori, se hengittää vielä [härrigud].

Kirjoittaa kuitenkin pari kappaletta [you fool!]. Poistaa kaiken. Kirjoittaa taas. Poistaa kaiken. Ei saa edes tallennettua jutunjämää luonnoksiin. Kuolevat kaukosiiritimen lattialle. Harmaa möykky. Muodoton [onks' toi limaa?].

Pitää kuitenkin paria riviä jossain välilehdessä auki. Ei voi poistaa. Nämä rivit tulevat vastaan aina kun sulkee muita välilehtiä. Taas levoton olo. Pitäisi kirjoittaa kaikki uusiksi. Ruma se on. Kuollut.

(Oikeasti?)

Miten sen voisi sanoa? En mä voi. En mä vaan kerta kaikkiaan voi kirjoittaa. Siitä tulisi… tai no, kyllähän mä voisin… eiku ei, se ei tuntuis oikeelta. Mutta kuitenkin. Siis. Tai. Niin….

Avaa uuden välilehden. Rauhoitu! Lukee blogeja, uutisia, katsoo kuvia. Vähän televisiota.

(Kas Satamalla viimeinkin uudet sivut. House: kerrankin sain sen katsottua livenä — siinä oli Pink Floyd viite. Yllättävä. Mitäs muuta? Ai tuokin. Ja tuo.)

Ai tossa toi taas on! Äh. Ruma, mutta ei se ole sen syy. Pitäis kyllä jatkaa. Miten? [Retorinen kysymys, eikös? Eikös?]

Ei oikein voi kirjoittaa mitään. Sormet eivät liiku. Jos tarpeeksi kauan tuijottaa näyttöä silmät tarkentavan sisällön ohi, kaukaisuuteen.

Sitten. Vähitellen kirjaimet katoavat. Del, del, del, del… del. Select all. Delete. Äh. Undo. Äh. Ei voi kirjoittaa, ei poistaa.

Kunnes. Äh! Close window.

Parempi näin. Tällä kertaa.

(voisiko sitä joskus kirjoittaa vain sulut ilman sisältöä tai vaikka sisältäen vain huutomerkin, ei muuta)
(ei kai [ei])

Päivällä tuli bongattua uutinen siitä että Sisäinen Sankari on hankkinut huomattavan määrän entisen työnantajani osakkeita.

Myöhemmin sain vinkin että Sataman ilmekin on muuttunut. Helvetica Neuen ohuimmat näyttää korvanneen aikaisemman Bembon ja vanha, Pekka Piipon piirtämä, tunnus on poistunut käytöstä. Uudistuneet värit. Laatikoita. Onko valkoinen ympyrä sinisessä neliössä sukua vanhalle tunnukselle?

Hmm… aikamoinen muutos.

Tekisi mieli kommentoida, mutta en oikein keksi mitä sanoisi. Pitänee sulatella.

Hiukan nuhjuisen oloinen mies pysäyttää minut Sokoksen edustalla. Anteeksi, minulla on ongelma, voitteko auttaa? En oikeastaan ajatellut pysähtyä, mutta koska minulla ei ole kiire minnekään jään kuuntelemaan miehen tarinaa.

Olen Latviasta kotoisin, mies aloittaa tarinansa ja jatkaa kertomustaan puhuen nopeasti aika huonoa suomea. Tarina on perin pitkä ja osa siitä mene minulta ohi, kun en oikein aina tajua kaikkia sanoja. Mutta hänen pitäisi saada selville mihin satamaan hänen ystävänsä ovat laivalla tulossa. Jotain on vikana ja jotain jotain… blaa blaa blaa. Juuri kun mielenkiintoni on herpaantumassa pääsee mies tarinassaan itse asiaan.

Minun probleemini on nyt tämä, kertoo mies ja näyttää oikeassa kädessään olevaa 6 € puhelinkorttia samalla kaivaen vasemmalla kädellään housuntaskusta esiin 5 € setelin. Kas, kuinkas ollakaan, miehen rahavajaus on tasan euron verran. Olipas runsas ja monisanainen legenda euronpummausta varten.

Päätän jättää kysymättä miksi mies seikkailee Helsingissä vain femma taskussaan, jos vaikka olisi sen jo pitkässä tarinassaan kertonut. Vastaan miehelle ettei minulla ole yhtäkään kolikkoa taskussa. En voi valitettavasti auttaa. Tiemme eroavat. Ja niin nämä huijarit sitten vaan katoavat kesäisen kuuman kaupungin hälinään, toinen kohti postitaloa ja minä Forumiin päin.

Viime kesänä laajensivat vieraslaituria työpaikan vieressä ja niinpä tuli nähtyä vaikka millaisia risteilijöitä vierailulla (kuva, kuva ja kuva). Tänä vuonna tulevat taas.

Helsingin Sataman listan (kiitos Petterille linkkivinkistä) mukaan tänään saapuu ensimmäinen vieras: Saga Ruby (ent. Caronia, ent. Vistafjord). Laiturina ERA eli Eteläsataman laituripaikka A (laiturien ja satamanosien koodit). Ensimmäinen Hernesaareen päin tuleva alus on Constellation huomenna. Sitä ei tosin näe ruokasalin ikkunasta koska jää LHC laituriin, eli tuonne Hernesaaren uloimpaan päätyyn.

Mutta, tulivatpa blue hair ladies sitten tähän meidän ruokasalin ikkunan ulkopuolelle tai muualle pääkaupunkiimme voi risteilyalusten menoa seurata netistä, sillä monella on nettikamerat. Esimerkiksi Constellation tarjoaa kolme eri näkymää. Ihan mielenkiintoista seurattavaa. Lisää paattikameroita löytyy esimerkiksi näiltä saitelta:

• Weird Webcams: Cruise Ships
• Kroooz-cams.com
• Cruise Ship Webcams

Ja Googlen kautta löytyy lisää.

Satama, blogi
Satama, firma
Satama, satama