skrubu

Mietitäänpä hiukan.

Vuoden ensimmäisellä puoliskolla eräs ministeri tekstiviestittelee eroottisen tanssijan kanssa. Siitä, kun juttu lävähtää julkiseksi, kuluu noin kuukausi ja puolueen puheenjohtaja antaa lausunnon: Ministeri on viestittelyllään aiheuttanut hämmennystä ja hänen yleinen uskottavuus on romahtanut, ministeri ei voi jatkaa ministerinä. Ministeri eroaa.

Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla eräs toinen ministeri on vastuussa uudesta äänestysjärjestelmästä jossa ilmenee vakavia ongelmia ja noin 2 % kokeilukuntien äänistä jää rekisteröitymättä. Tämä aiheuttaa hämmennystä ja ministerin yleinen uskottavuus romahtaa.

Tästä on nyt kulunut 2,5 viikkoa jonka aikana on todettu esimerkiksi, että äänestyslaitteen käytettävyysongelmat olivat tiedossa, mutta niihin ei oltu reagoitu. Miten käy? Kuinka pitkään ministeri ja koko oikeusministeriö voi vaieta asiasta (eli pohtia kuumeisesti miten syyttää jotain muuta kuin tyhmiä äänestäjiä, tyyliin ”järjestelmä ei ole ollut se ongelma, vaan sittenkin ihminen”)?

Jos vertaa äänestysongelmaa tekstiviestijupakkaan: Onko äänien kadottaminen vähäpätöisempi erhe kuin tekstiviestittely (jälkimmäisenhän ei todettu rikkovan mitään lakia)? Yksi johti ministerin eroon, johtaako toinen?

Oletko hämmentynyt? Tulet varmasti olemaan tämänkin jakson jälkeen… eiku, tai no… ”Saippuasarjoissa on jatkuva juoni: tarinalla ei ole loppua vaan juonenkäänteet johtavat yhä uusiin tapahtumiin” (Wikipedia: Saippuasarja).

Jos ulospäin linkittäminen palvelusta olisi vaarallista ja sillä menettäisi lukijoita, pölyttyisi Googlen haku käyttämättömänä jossain internetin pimeässä nurkassa, eikä Blogilista olisi nyt kolmannella omistajallaan. Samalla logiikalla olisivat keltaiset sivut olleet tuhoon tuomittu yritys jo ennen 1800-luvun loppua ja esimerkiksi kauppakeskusten infopisteet ammottaisivat tyhjyyttään.

***

Punainen nappi tuossa oikeassa palstassa, n. 2,5 viikon ja 113 rekisteröidyn klikkauksen jälkeen, on tästä illasta lähtien toistaiseksi Kantele JSN:lle (syystä).

Tunnen itseni nuoreksi, ja se on hyvä alku aamulle. Syynä on Uusi Suomi.

Ensinnäkin siinä hilataan otsikoinnin avulla keski-ikä 55–64 elinvuoden kohdalle (eikä 40/45–60/65) ja toiseksi koska en usko internetin olevan syyllinen silmittömään väkivaltaan, päättelen olevani nuori.

Hyvä, että meillä on näin mukavia uutisia heti aamusta.

Olen useaan otteeseen täällä kirjoitellut verkko-ostamisesta, etenkin siitä, miten samassa verkkokaupassa hinnat vaihtelevat valitun (joko itse valitun tai automatiikan valitseman) maan mukaan, vaikka kyseessä on aivan samat bitit jotka liikkuvat pitkin interveppiä.

Nyt ajattelin taas kirjoittaa aivan samasta asiasta. Paitsi, että tässä liikkuu identtiset palat muovia.

Koko homma lähti liikkeelle siitä, että päätin etsiä iTuneksessani olevien kansikuvattomien levyjen kansikuvia verkosta. Päädyin siinä puuhassa sitten jonnekin, jossa assosioin jollain tavalla jotain johonkin ja yllättäen minuun iski mieletön nostalgiahätä. Päätin siltä istumalta korjata niitä vaurioita joita CD-kokoelmani on saanut pitkin vuosia, lähinnä opiskeluaikoina pohjanmaalla jolloin jokunen levy vain hävisi jonnekin. Ja kun melkein kaikki vinyylini varastettiin jokin aika takaperin, päätin tässä samalla korjata hiukan sitäkin. Löysin itseni CDONista.

Klikkailin ostoskoriin kaikenlaista ja vasta hetken kuluttua tajusin olevani CDONin Ruotsin saitilla. Olisikohan postituskustannukset halvemmat jos cdon.fi:stä tilaa Suomeen (joka siis on, huomasin hiukan myöhemmin, ainoa mahdollisuus)? Tätä pohtiessani mietin miten CDON myy samoja muoviläpysköitä useammalla kielellä ja valuutalla ja… no, tästähän tulikin sitten vertailu.

Kävin poimimassa ostoskoriin samat levyt eri maiden saiteilla. Hinnat postituskuluineen muunnettu euroiksi:

SE: 46,86 + 2,92 = 49,78
NO: 52,38 + 3,27 = 55,65
FI: 52,80 + 2,95 = 55,75
EU: 52,80 + 3,95 = 56,75
DK: 54,44 + 3,88 = 58,32

Karua. Tanskalaiset saavat pulittaa tasan samoista levyistä postitettuna melkein kympin enemmän kuin ruotsalaiset. Me pääsemme hiukan halvemmalla, mutta ero sweedeniin on kuitenkin kuusi euroa. Vaikuttaa, hintoja katsellessa, että CDON naureskelee matkalla pankkiin ulkomaanpellejen kustannuksella. Olisi kiva tietää millä nämä erot hinnoissa perustellaan. Onko syy vain se, ettei naapurista voi tilata vaan pidetään ostaja oman maansa rajojen sisällä globaalissa internetissä?

Toisaalta, koska interverkko on maailman suurin hinnasto ja tuoteluettelo jonka avulla on naurettavan helppoa vertailla hintoja ja tuotteita, voivat jopa tanskalaiset iloita CDONin hinnoista: Samasta levypaketista amazon.de:ssä kiskotaan hulppeat 146,42 euroa.

Vertailu iTunes Storen kanssa ei oikein onnistu: sen tarjoama valikoima on harmittavan suppea. On kuitenkin mainittava, että ne levyt jotka löytyvät iTunes Storesta ovat noin euron kalliimpia kuin mitä CDON niistä pyytää.

Tieto lisää tuskaa. Se luo myös esteitä ostolle. Kun ihmisillä on mahdollisuus vertailla, he vertailevat. Ja vaikka toistaiseksi varmaan aika harva käy näin tarkkaan läpi eri mahdollisuuksia, uskon vertailun lisääntyvän.

Nyt jäivät kauppiaat ilman rahojani, mikä nyt ei varmaan tämän yhden kaupan kannalta ole iso menetys heille, mutta hyvä huomio itselleni: Toistaiseksi voin hyvinkin elää ilman niitä levyjä, ilman joita olen onnistunut elämään jo yli kymmenen vuotta. Tämä on muistettava seuraavan kerran kun iskee nostalgiahätä.

Jos olisin verkkokauppias ryhtysin välittömästi miettimään: en sitä, miten minunlaiselleni asiakkaalle voisi myydä vaan sitä, miten välttäisin karkoittamasta potentiaalisia asiakkaita omalla tekemiselläni. Voi tietenkin olla, ettei minun kauppiaana tarvitsisi välittää sellaisesta 91,6 miljoonan euron vuotuisella myynnillä (vuonna 2007). Vaikka ehkä kuitenkin tarvitsisi, sillä minunlaiseni shoppaajat (en usko olevani ainutlaatuinen, meitä on varmaan muitakin) saattaisivat hyvinkin korottaa keskimääräisen transaktion arvoa, ja 200000 transaktion kuukausivauhdilla…

Al-Qaidan propagandaan perustuva strategia makaa nyt aika heikolla pohjalla, kuvailee terrorismin asiantuntija Evan Kohlmann.
–
Verkkouutiset: Monet al-Qaidan nettisivustot ovat kadonneet verkosta

Heikolla pohjalla? Väärin.

Sanoisin fail, tai ehkä jopa epic fail. Kyseessä on klassinen virhe niiltä jotka eivät oikein snaijaa nettiä. Uutisessa siteeratun asiantuntijan logiikka on surullisesti sama kuin lapsipornofiltterin kannattajien: Jos emme näe pahaa, sitä ei ole olemassa. Kuitenkaan pään piilottaminen omaan tai jonkun muun persees… eiku hiekkaan ei oikeasti muuta mitään – paitsi sen, että kun yhtäällä pidetään silmät kiinni voi toisaalla liikkua huomaamattomin vaikka ei olisikaan niin varovainen.

Uutisessa mainittu terroristiryhmä on varmaankin tajunnut sen mitä moni laillinen yritys ei ymmärrä: Ei ole järkevää yrittää käyttää verkkoa massamediana. Netti on jotain ihan muuta. Tottahan sillä tavoittaa monia, ja jopa massoja, mutta mekanismit ovat erilaisia kuin joukkotiedotusvälineillä.

On tehokkaampaa kohdistaa viestit pienemmälle, mutta varmemmin asiasta kiinnostuneelle joukolle. Oikeiden kanavien käyttö kaiken lisäksi parantaa viestinnän kaksisuuntaisuutta. Pelkkä julistaminen (huutaminen) kun ei sitouta ihmisiä, ei enää nykyään.

Näkyvyys ja vaikutus netissä ei perustu siihen yhteen tai niihin harvoihin palveluihin jotka itse laittaa pystyyn, vaan siihen, että ollaan siellä missä muutkin ovat: hajautetusti ympäri verkkoa. Sisältöä voi jakaa hyvinkin suurelle ryhmälle joko vähäisellä tai olemattomalla keskitetyllä näkyvyydellä. Sitä paitsi hajautettuun ryhmään on vaikeampi päästä käsiksi kuin keskitettyyn (kirjavinkki: The Starfish And the Spider: The Unstoppable Power of Leaderless Organizations).

Kaiken lisäksi verkosta löytyy suuri määrä palveluntarjoajia jotka mahdollistavat hajautetun yhteydenpidon hyvinkin kustannustehokkaasti. Miksi siis maksaa suuria summia oman palvelun kehittämisestä tai ylläpidosta, kun ihan samaa tarjotaan halvalla tai jopa ilmaiseksi toisten toimesta?

Tähän loppuun on heitettävä ilmaan kysymys: Miksi joku terroristiryhmä edes haluaisi keskitetysti olla jossain missä sen toimintaa voi helposti valvoa?

Joulukuussa 2007 Jyrki J. Kasvi kertoi blogissaan eduskunnan uuden äänestysjärjestelmän vaikeuksista: ”199 äänen laskeminen ei _voi_ olla näin vaikeaa.”

Helmikuussa 2008 hs.fi kertoi, että eduskunnan salijärjestelmä valmistuu syksyksi vuoden myöhässä ja Taloussanomat jutussaan Tietoenatorille lisälasku eduskunnasta, että pompasahti 4,5 miljoonaan euroon alkuperäisestä 3,2 miljoonasta.

Nyt sitten ollaan testaamassa sähköistä äänestystä vaaleissa jossa on hiukan yli 199 äänestäjää. Se tuntuu ihan ajatuksenakin hiukan jännittävältä, eikä vain siksi, että järjestelmän kustannusarvio on toistaiseksi alle eduskunnan systeemin, vaan myös siksi, että koko homma tuntuu hiukan epäilyttävältä.

Voi tietenkin olla, ettei mitään pahaa tule tapahtumaan. Sitä vaan on tässä vuosien mittaan tietotekniikasta huomannut, että kun jossain keksitään suojauksia ja salauksia joiden väitetään olevan mahdottomia murtaa, on joku sitten jo, jopa seuraavana päivänä, paljastanut maailmalle miten suojaus murretaan tai kierretään.

Entä kuinka usein (esim. viime aikoina: talouskriisi jne.) kun yhtenä päivänä viralliset tahot vakuuttelevat, että kaikki on kunnossa, saa seuraavana päivänä lehdestä lukea miten homma menikin ihan toisin ja kakka onkin jo housuissa.

Ja vaikka järjestelmä oikeasti olisikin luotettava, voi hyvinkin olla, että yleisesti ei niin uskota. Irlannissa käytettiin 50 miljoonaa euroa sähköiseen äänestyssysteemiin jota ei otettu käyttöön koska kansa ei kokenut sitä luotettavaksi.

Eilen kaverin synttäreillä, ruokapöydässä pääaterian yhteydessä, tulivat vaalikoneet puheeksi. Itse kerroin kokeilleeni kolmea (HS, MTV3 ja Yle) ja että jokaisesta tuli hyvin erilaiset tulokset. Juttelun aikana syntyi monia kysymyksiä kuten: Kuinka paljon vaalikoneet vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen, entä onko sitä koskaan tutkittu? Onko olemassa ihmisiä jotka luottavat vaalikoneen tuloksiin? Vaikuttaako brändin viihteellisyys siihen miten jonkin tietyn vaalikoneen tulosta arvostetaan (esim. YLE vs. MTV3)?

Vastauksia ei syntynyt samaan tahtiin.

Tänään olen miettinyt lisää kysymyksiä. Tarjoaako yksikään vaalikone mitään tietoa puoluetasolla? Esimerkiksi ehdokkaiden määrä/moniko löytyy vaalikoneesta per puolue. Se vaikuttaa varmastikin tuloksiin. Tai vaikka onko jollain puolueella enemmän selityksiä vastauksiinsa kuin toisella? Se olisi kiva tietää. Puolueen sopivuus omiin vastauksiin? (Jep, tuo viimeinen on IRC-gallerian vaalikoneessa)

Entä korvamerkintä? Se, että kun kerran käy vastailemassa koneessa ja saa jonkun tuloksen, voisi merkitä itselleen suosikkeja joita sitten vois palata vertailemaan myöhemmin. Ja se olisi etenkin kiva jos, seuraavissa kun(nallis/ta)vaaleissa löytyisi myös edellisten vaalien vaalikonekysymykset ja vastaukset ehdokkailta, saisi hiukan perspektiiviä. Siihen kun sitten vielä saisi tiedon siitä mitä ovat sitten oikeasti saaneet aikaiseksi…

Tietenkin parasta olisi jos vaalikoneet eivät olisi kertapläjäyksiä juuri ennen vaaleja, vaan olisivatkin vuoden ympäri toimivia politiikkakoneita joissa voisi verrata omia näkemyksiään sillä hetkellä vallassa oleviin.

David Gilmourin blogista löysin linkin herran uusimman livejulkaisun mainossivulle, josta voi imuttaa itselleen ilmaiseksi A Great Day For Freedom -biisin mp3-muodossa sekä, jostain kumman syystä pdf-muodossa olevan, pläjäyksen jossa on video, valokuvia ja vähän muutakin (tai no, kai se on joku DRM-juttu).

Kyllä se sitä kitaraa osaa vaan soittaa.

Lisää (ei pdf-paketissa olevia) videoita löytää täältä.