skrubu

Ravintola on pimeä, sitä remontoidaan. Seinällä on A4-arkki jossa lähinnä oranssin sävyjä. Se on Petja Jäppisen uuden ravintolan tuleva värikartta. Minäkö tein sen?

Siirryn kadulle. Ravintolaa vastapäätä on Seppäsen omakotitalo. Kävelen tien yli ja katson Seppäsen etupihalleen tekemää taideteosta joka on maalattu olemassaoleville urbaaneille pinnoille ja koostuu monesta sisäkkäisestä sinisestä kehyksestä. Se on mielenkiintoinen tilateos joka yltää ulko-ovelta nurmikon ja jalkakäytävän yli lähimmäksi pysäköidyn auton konepellille asti. Rohkea veto maalata jonkun autoa, ajattelen.

Kävelen kioskille joka on enemmänkin torikoju. Siinä jonottaessani (en tiedä miksi jonotan), huomaan David Hasselhofin lorvailevan tyhjässä tilassa tuotteiden vieressä. Tervehdimme (olemme näköjään tuttuja). Kyselen miten menee. David vastaa kiroillen, että huonosti. Totean nähneeni videot netissä. Päätän lohduttaa miestä 50 euron setelillä. David ottaa setelin, nousee pois kojusta ja sanoo: ”Mennään autolle”.

Käy ilmi, että Seppäsen taideteos on maalattu Davidin autoon eikä se oikein ole herran mieleen. Vaikka David on vihainen lähdemme kuitenkin ajelulle. Hasselhof ojentaa minulle minigrip-pussin jossa on jotain joka on kinofilmirullan kokoinen ja tuntuinen. Kerron setelin olleen lahjan. David toteaa vain, että lahjapa hyvinkin. Ostinko juuri huumeita?

Olemme Hasselhofin kanssa metsässä. Siellä on nainen joka rapsuttaa puupalaa partaterällä.

Herään. Olipas outo uni.

Perjantaina 5.9. klo 18.00 alkaen blogitapaaminen Weeruskassa (kts. myös Facebook).

Blogitapaaminen mainittu! Kartalla X on merkitty Ravintola Töölönrannan kohdalle perjantaina 20.4. klo 17 lähtien.

Eipäs lennähtänyt Kuukkeli skrubuun, mutta Pnukille on hyvä hävitä. Onnea sinne, ja onnea muillekin voittajille. Myös Karpelalle.

Seuraavaksi voinkin sitten viritellä oikean palstan sisältöä uuteen uskoon nyt kun sain poistettua siellä maijailleen kuukkeliehdokaskuvan (jonka ylisuurta kokoa kommentoitiin).

Näkikö kukaan jätinkö aivoni Dubrovnikin baaritiskille vai pudotinko ne vasta jatkoilla jonnekin sohvan taakse?

Jotenkin on kuitenkin semmoinen tunne että oli mukavaa. Monen muun ohella tuli vaihdettua pari sanaa tai jopa useampi lause Marin ja Mertenin kanssa, joita en aikasemmin ollutkaan tavannut. Mistäs bändeistä olikaan puhe Shrike? Mushroom jotain, ja joku jossa oli paljon numeroita?

Pahasti fragmentoituneita muistikuvia: Proge. Ai että olisi työpaikkoja tarjolla. Hmm. Naisetkin voivat olla nörttejä, hieno puku muuten. Itsetehty!? Vau. Ai miks skrubussa kirjoitetaan kahdella kielellä? Kolmella. Salamitoast. Absoluuttinen nollapiste. Puhuiko joku seksistä? Moi. Kas bussi 39A onkin juuri sopivasti tuossa. ZZZZzzz.

Paljon muutakin olisi varmaan kirjoitettavana. Pää vain on tyhjä. Pitäisiköhän soittaa löytötavaratoimistoon jos vaikka olisivat siellä. Aivot.

Nyt vasta tajusin että siinä Sediksen, Minyan ja Turistin pöydässä istui Sun Äitis. Varmaankin. Hei vaan, vaikka ei vaihdettu sanaakaan. Selkäytimellä on hidasta ajatella. Onneksi asiakastapaaminen on vasta iltapäivällä, ehkä saan puhetaitoni kuntoon siihen mennessä. Gaala keskellä viikkoa on… inte bra.

Menkää nyt ihailemaan Näkymää rannalta, joka on kuukkelin arvoinen, mutta joka kuitenkin jäi tällä kertaa ilman.

Hah, takataskussa ne aivot olivatkin. Höh, ihan rypyssä. Noloa. Toivottavasti firman johto ei ole huomannut mitään.

Yllätykset tulevat yllättäen, siitä kai se sana tulee. Ja tänään koin yllätyksen. Istuin duunissa tekemässä mitä nyt yleensä teen duunissa. Työn alla oli haastava työ mielenkiintoiselle asiakkaalle. Keskityin. Olin flowssa (okei, minä en koodaa elääkseni, mutta ei flow visusuunnittelussa ole mitenkään eri asia), kuulokkeet korvilla. Ympärillä vain se mitä monitorilta näkyi ja mitä korviin kuului. Pikselin viilausta ja progea. Havahduin kun viereen ilmestyi joku. Disorientoituneena nostin progen korvilta ja katseen pikseleistä. Vähintään yhtä sekaisena olin kun lyhyt tapaaminen oli ohi. Että siis mitä? Ilta onkin mennyt, hämmentyneenä mutta iloisena tämänpäiväisestä, siirrellessäni tiedostoja ja asennellessani uuteen koneeseen toimintaan mm. PHP:n ja MySQL:n. Ei nörtti paljoa tarvitse ollakseen iloinen. Jee jee, taisi jäädä bluesit toistaiseksi historiaan.