Sökresultat för:
"ulkonäkö"


Under construction

pni • 18.6 2008, 10.13

Nonih. Kuvitelmaa-blogista luin että Helsingin kaupunki on siirtänyt verkkosivunsa, www.hel.fi, uudelle tekniselle alustalle. Ulkonäköön ei olla koskettu, mutta…

Muutoksessa muuttuivat kaikkien sivujen url-osoitteet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki linkit jotka on tehty kaupungin sivujen ulkopuolelta sivuille lakkaavat toimimasta.

hel.fi: 17.06.08 Hel.fi-sivut siirrettiin uudelle tekniselle alustalle

Tämäpä synkkä ylläripylläri.

Tiedotteen mukaan ”rikkinäiset linkit ja toimimattomat osuudet pyritään korjaamaan mahdollisimman pian”, mutta kyseessä on sivuston omat sisäiset linkit ja toimimattomat osuudet, ei siis kaikki ne jotka jostain syystä linkittävät hel.fi -sivustolle.

Katselin mihin kaikkialle olen itse linkittänyt tästä blogista. Osa linkeistä toimi, lähinnä ne jotka olivat aladomaineissa kuten taidemuseo.hel.fi. Osa sitten taas ei. Vastaan tuli ainakin kolmea erilaista virheilmoitusta: sivua ei ehkä enää ole, klassinen ei vaan löydy sekä error.

Mutta tästä ja muista blogeista viis: miten kaikki muut sivustot? Löytyykö viranomaisten sivuilta linkkejä hel.fi:hin? Entä muut julkispalvelut? Matkailusivustot ympäri verkkoa (ilmoitusta siitä, että hel.fi:n linkit on rikottu ei löydy esim. saksan tai ranskan kielellä)? Niin ja sitten on tietenkin vielä hakukoneet. Miten pitkään menee ennen kuin Googlesta löytyy ehjiä linkkejä?

Hel.fi on muuttunut maailmalle osittain näkymättömäksi. Ja samalla myös palvelun taso laski. Nyt tarjolla olevien sekalaisten viestien sijaan, olisin kuvitellut näkeväni tätä kyseistä muutosta varten räätälöidyn virhesivun joka on selkeä ja informatiivinen, ehkä jopa palveleva (ovatko viestintäihmiset jo lomalla?).

Myös saavutettavuuden kannalta Helsinki lyö märkää rättiä ihmisten kasvoille: miten ihmeessä näkörajoitteiset osaavat siirtyä oikeaan osoitteeseen jos virheilmoitukset ovat sitä tasoa jota näyttävät olevan. Luulisi, että näinkin isossa projektissa osattaisiin ymmärtää järkevien virheilmoitussivujen tärkeys.

Olisi mielenkiintoista tietää uuden teknisen alustan aiheuttamat kustannukset. Ei siis alustan ja siirron hinta, vaan kaikki ne muut, kuten se, että viranomaiset käyvät läpi omat verkkopalvelunsa sekä uudistuneen hel.fi:n ja korjaavat linkit ohjaamaan oikeaan osoitteeseen tai, että vaikuttaako muutos mitenkään matkailusta saataviin tuloihin.


Korvasärkyä

pni • 27.5 2008, 18.54

Tänään kuulin uuden termin joka on samaa karmeata kaliberia kuin visuaalinen ulkonäkö ja puolikaari.

Makustelkaa seuraavaa: sisällön kontentti.

Aaaargh!


Kevyesti nörtähtävää pyhäpäivän ratoksi

pni • 18.5 2008, 14.30

Kokeilin Firefox 3 rc 1:stä. Se on nopea ja tuntuu hyvältä. Pehmeämpi vieritys kuin vanhassa. Mäkkiversion ulkonäkö on makukysymys, itseäni se ei haittaa niin kauan kun voin tehdä sen minkä haluan. Ja siinäpä se miksi en ottanut tuota vielä selaimekseni: en saanut del.icio.us -linkkejäni toimimaan FF3:ssa. Mutta tiedänpä nyt, että sieltä on tulossa jotain oikein hyvää. Toivottavasti tulee nopeasti, koska meikäläisen del.icio.us on jotenkin sekaisin nyt myös Firefox 2:ssa.

Ja sitten vielä vähän korvikkeesta, tai korvikkeen seuraamisesta. Netvibes oli pitkään suosimani syötelukija, työkalu tiedon seurantaan. Kun sitten huomasin lukevani yhä enenevässä määrin syötteitä myös kännykällä, en oikein ollut tyytyväinen työkaluni mobiiliversioon. Olihan se kevyt, aika nopea ja silleen, mutta… no, sitä ei oikein ole optimoitu järkevästi.

Siirryin testimielessä NewsGatoriin. Sinänsä mukava palvelu. Syötteet pysyvät (ainakin periaatteessa) synkassa: tietää mitä on lukenut ja mitä ei, lukisi syötteet niin koti- kuin työkoneelta tai vaikka kännykästä. Kännykässä syötteitä luetaan omalla ohjelmalla, mutta se on hyvin hidas ja raskaanoloinen ohjelma. Ja olen huomannut, että synkkaus ei aina oikein toimi ja joskus tilaamani syötteet eivät toimi tai niistä tulee yllättäen kansioita(?!). Eli vaikka NewsGator (sekä NetNewsWire ja NewsGator Go!) periaatteessa on ookoo, on siinä todella mystisiä bugeja. Ei kiva.

Niinpä nyt kun päädyin seuraamaan blogilistan korviketta siirryin samalla testaamaan Google Readeria. Syy tähän oli Googlen tarjoama uusi käyttöliittymä iPhonelle. Ei siksi, että minulla iPhonea olisi vaan siksi, että tuo uusi liittymä toimi hyvin myös N95:n selaimella. Se on ehkä paras syötelukutyökalu kännykkää varten. Tuntuu siltä, että jään seuraamaan syötteitäni Google Readerin kautta. Ainakin toistaiseksi.

Ja tässä vielä muuten kehitysvinkki Blogilistalle. Jos helpotatte ihmisten poistumista kuin myös liittymistä listalle tarjoamalla suosikkien importointia ja eksportointia OPML-muodossa (kuten suurin osa syötelukijoista jo tekee), teette myös itsellenne suuren palveluksen.


Mitäs me kansalaiset

pni • 1.11 2007, 20.20

Itseäni on ruvennut viime aikoina hiukan häiritsemään etuliite ”kansalais”, esimerkiksi sanassa kansalaisjournalisti. Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on journalistin ja kansalaisjournalistin ero?

Journalistilla ymmärtääkseni tarkoitetaan elantonsa journalistina tienaavaa henkilöä jolla joko on tai ei ole alan koulutusta. Ammattilainen siis.

Kansalaisjournalistilla mielestäni tarkoitetaan journalistista sisältöä tuottavaa, mutta ei siis siitä elantoaan ansaitsevaa henkilöä. Koulutuksella ei tässäkään tapauksessa ole väliä. Eli kyseessä on joko harrastaja tai amatööri.

Etuliitteen käyttö tuntuisi olevan kotoisin sieltä missä taistellaan näkyvyydestä kansalaisme… korjaan, amatöörimedian kanssa – valtamediasta – ja kuvaa mielestäni perinteisen median ajattelumallia. Ammattilaiset alleviivaavat eroa heidän ja tavisten välillä. Puhutaan muista (tai puhutellaan muita) kuin presidentti uudenvuodenpäivänä: Kansalaiset, medborgare.

Ehkä se on juuri se alleviivaus joka minua hämää.

Pirkka Aunola ehti jo kirjoittaa kansalaiscopywritereistä, mutta en muista nähneeni kansalais-etuliitettä käytettävän juurikaan muualla, vaikka vastaavia ammattilais-amatööri kenttiä on muuallakin. Periaatteessahan esim. Flickr on täynnä kansalaisvalokuvaajia, MySpce kansalaismuusikoita, maa täynnä kansalaispoliitikkoja. Netti täynnä kansalaisgraafikoita ja -taittajia.

Tästä näkökulmasta YLEn Kansalaismediakatsaus on hämmentävä spektaakkeli, eikä vain nimensä puolesta. Ohjelmassa valtamedian journalisti (ammattilainen) lukee ääneen, kerran viikossa kolmesta blogista (amatöörimedia) juttuja, tuomatta niihin mitään lisää, mitään journalistista syvyyttä. Ohjelma lienee suunnattu niille jotka eivät blogeja lue, joten ehkä pelkkä lainaaminen ilman mitään omaa annettavaa riittää.

Entä jos kuvittelisi että me kaikki, niin ammattilaiset kuin amatöörit, olemme kansalaisia, niin eikö sana kansalaismedia tai kansalaisjournalisti olisi hiukan turha? Se olisi visuaalinen ulkonäkö, puolikaari tai ehkä jopa avautuva ovi.

***

Istuin päivänä eräänä Helsinki-nimisen rakennustyömaan poikki kulkevassa linja-autossa. Tulimme risteykseen ja kuski kääntyi yllättäen matkustajien puoleen pitäen jonkinlaista listaa tai tiedotetta kädessään.

- Tässä lukee että ajetaan poikkeusreittiä. Tietääkö kukaan mikä se poikkeusreitti on?

Tätä perin heikosti päivän töihin opastettua kuskia auttoi parikin matkustajaa. Olivat kai aikaisemminkin istuneet linja-autossa poikkeusreitillä. Ne jotka olivat maksaneet matkasta tiesivät enemmän kuin se jolle maksettiin matkasta.

- Tullaanko sitten takaisin vanhaa reittiä, vai onko siinäkin joku muu?

Siihen ei osannut yksikään kansalaiskuski vastata. Supisivat vain keskenään valtaliikenteen edustajan tietämättömyydestä.

Päivitys: Kari Haakana -blogi on hämmentynyt skrubu-blogin mielestä ja sen yhdestä kommentista.

Päivitys 2: Erkka jatkaa keskustelua blogissaan ja Jaikussa.


Visuaalinen ulkonäkö, tavallaan

pni • 12.6 2007, 21.08

Televisiossa nainen ihmettelee miten jugurtissa voi olla niin paljon vitamiinia ja hivenaineita (tai jotain semmoista, joka ainakin kuulostaa oikein terveelliseltä). Toinen nainen vastaa siihen ”No kun näistä on otettu pois kaikki lisätty sokeri”.

Jep jep.


Tollona töllöjen tykönä

pni • 16.2 2007, 20.02

Kun nyt sain sydämeltäni nillityksen siitä miten hankkimani Handan on mielestäni digiboksillinen skeidaa, on aika siirtyä SCART-kaapelin toiseen päähän: töllöttimeen.

Vanha 17″ Salorani on vanha. Tosi vanha. Ja raihnainen. Aika siis hankkia uusi. Litteää olin ajatellut.

Koska en halua iskeä molempia käsiäni skeidaan ajattelin, että jos nyt tämän televisiohankinnan kanssa olisi hiukan tarkempi kuin tallentavan digiboksin. Olin viimeksi näin tarkka kun hain itselleni imuria. Vaan jos imureiden vertaaminen on vaikeaa, on telkkujen vertailu ehkä jopa täysin mahdotonta.

(Imureista saa tietoa niin, että yhdestä on kerrottu imuteho, toisesta se, että siinä on antibakteerisuodatin ja kolmannesta saa tietää, että se on punainen. Vertaa nyt siinä sitten.)

Ruudun ja samalla myös laitteen koon valinta on helppoa. Se käy ihan maalaisjärjellä. Itse olen tässä tullut siihen lopputulokseen, että 26″ tai 27″ olisi sopiva. Se mahtuu sille ajateltuun paikkaan mutta ei valtaa koko pientä kämppääni.

Seuraavaksi pitäisi sitten löytää telsu jossa on hyvä kuva.

Täällä meillähän Digitan jakelema TV-kuva on aika heikkolaatuinen, ja sen huomaa: jpg-mössöä ärsyttävimmillään. Oikeastaanhan litteät televisiot sopivat paremmin leffojen katseluun tai pelien pelaamiseen – sellaiseen matskuun joka kulkee HDMI:n kautta. Mutta jos nyt, kuten minä, lähinnä katsoo televisiota livenä on valittava laite jossa kuva on kaikkein vähiten todella huono. Ja kuten niin moneen muunkin asian kanssa, tässä kannattaa luottaa omaan makuun. Jos kuva näyttää hyvältä sinun silmissäsi, on se hyvä (sinulle). Tällä tavalla olen päätynyt siihen tulokseen, että siinä kokoluokassa josta televisioni haluan on Samsung se, jossa on kaikkein vähiten hirveän huono televisiokuva. Tai LG, ehkä. Ensin mainittua olen tarkastellut hiukan lähemmin.

Sitten alkaakin se vaikea osa. Hintojen, varustelun ja teknisten speksien vertailu. Voi sissus sentään sanon minä.

Viiden eri putiikin verkkosivuilta poimin nämä 26″ ja 27″ mallit: R32, R32BX/XEE, R71B, R73BDX, R73 Bordeaux, R72B, R77BD, S71BX/XEE, S73B, S73BD, S73BDX/FID, T51B. Tämän lisäksi Samsungin sivuilta löytyy vielä nämä: A33W, M51B, R41B, R51B, R51BHX, R74BD, R75B. Mutta Samsungin sivuilta ei kuitenkaan löytynyt kaikkia niitä malleja jotka löytyivät kauppojen verkkosivuilta (ei edes vanhojen mallien listasta).

Yhdellä valmistajalla yhdeksäntoista erilaista mallia!

Kaupassa kysyin myyjältä, että mikäs on esimerkiksi R71B ja R72B välinen ero oikeasti, kun speksit (koko, paino, tekniikka… jopa pöytäjalusta) näyttäisivät olevan prikulleen samat, mutta hintaero esim. Verkkokauppa.comissa semmoiset 80 euroa (oli niin alkuviikosta, nyt hintaero on laskenut n. 56 euroon).

Sain hataria selityksiä ja olettamuksia, en mitään tarkkaa tietoa. ”Joissain voi mahdollisesti olla eri paneeli kuin toisissa”. Aha, tuohan on oli tasan yhtä informatiivista kuin sanoa ettei kerta kaikkiaan tiedä. Suositteli sitten oman kauppansa jotain mallia jota ei ole muilla myynnissä, eikä löydy Samsungin sivuiltakaan. ”Tosi hyvä ostos, suosittu malli”. Jep jep, niin varmaan. Kiitos ja hei.

Internetistä löytyi sitten jotain tietoa (tai epätietoa) jonka mukaan R71B ja R72B on sama telkku, mutta niiden ulkonäkö on eri. Pieni designero siis ja samalla hintaero myös. Mutta R73B taas tarkoittaa sitä, että telkussa on sisäänrakennettu digiviritin. Eli siinä taas sitten on ero teknisissäkin spekseissä. Argh! Oikeasti. Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Vain kuusitoista mallia vielä tutkimatta.

Toisella puolella internettiä joku heitti ilmaan foliohattuteorian siitä, että malleja paljon siksi etteivät asiakkaat voisi mennä kaupasta toiseen väittämään että naapuriputiikki myy samaa mallia halvemmalla. En haluaisi uskoa siihen teoriaan, mutta nyt noin kuukauden verran selvitystyötä tehtyäni olen ihan valmis uskomaan, että meitä viedään kuin vierasta sikaa. Röh röh. Ainakin mallien moninaisuus vaikeuttaa tehokkaasti tiedon hakemista netistä.

Kauppojen sivuiltahan voi vertailla vain kyseisen kaupan tai ketjun malleja toisiinsa. Se ole mitenkään erityisen informatiivista. Eikä se aina muutenkaan toimi. Veikolla esimerkiksi, on vertailun viimeinen palsta aina tyhjä. Paha siinä on vertailla yhden television arvoja toisen tyhjiin riveihin. Tai sitten voi ihmetellä miten yksi 26″ televisio on vain 21,5 cm leveä mutta 53 cm syvä.

Vaikka luulisi, että on helppoa kerätä telkuista yhdenmukaista tietoa, niin ei sekään onnistu. Ei edes Samsungilta itseltään, jonka tarjoamissa pdf:issä samat asiat on esitetty eri malleissa eri tavalla ja vastaavien mallien (kuten R71 ja R72) esitteissä tieto on vähintään eri järjestyksessä.

Sitten on tietenkin muutakin.

Kontrasti, joka on joko staattinen tai dynaaminen (olen ymmärtänyt että dynaaminen kontrasti on vähän kuin automaattinen äänitystason säätö – joskus se toimii joskus ei). Staattinen luku on matalampi ja dynaaminen korkeampi, joten dynaaminen se minkä moni valmistaja kertoo. Samsungin 26″ televisioilla kontrastisuhteeksi ilmoitetaan 2000:1 tai 3000:1. Mutta LG:n televisioissa luku on esim. 600:1. Kumpikaan ei kerro onko kyseessä dynaaminen vai staattinen kontrasti, eikä miten se on mitattu: onko kyseessä ANSI (joka on markkinoinnin kannalta heikompi vaihtoehto) tai Full On/Off.

Luvut eivät sinänsä sano minulle mitään ja siksi suurempi kuulostaakin paremmalta, vaikka ei sanotusti sitä ole. Projektoreista tuntuu tulevan vastaan tietoa, että erot ovat kuitenkin perin marginaalisia.

you need to view the image in a completely darkened room to be able to perceive the marginal difference between a 2000:1 and a 500:1 contrast ratio. Otherwise paying extra for a high contrast ratio projector or monitor would be waste of money since in moderate ambient light conditions such as a living room, anything higher than 500:1 would not be perceivable by the eye.

Practical Home Theater Guide: The Contrast Ratio Game

(Aikanaan tiskikoneiden valmistajia kiellettiin käyttämästä mainostuksessa äänenvoimakuutta, sillä kilpailu meni juuri siihen ettei eri laitteiden parin dB:n välistä eroa kuullut kukaan, mutta sitä käytettiin myyntiargumenttina.)

Kontrastin ohella on sitten luminanssi (jossain sanotaan kirkkaus tai valoisuus). Samsungilla yleensä 500 cd/m2 ja LG:llä 600. Tämä vaikuttaa hiukan selkeämmältä kuin kontrasti: mitä isompi luku, sen enemmän valovoimaa.

Mutta näkeekö ihmissilmä 500:1:n ja 600:1:n välillä eroa?

Artikkelissa Brightness, Luminance, and Confusion By Charles P. Halsted väitetään (jutun loppupuolella) ettei luminanssin kymmenkertaistaminen tunnu katsojalta siltä että se olisi lisääntynyt kymmenkertaiseksi, sillä silmän herkkyys vähenee logaritmisesti valovoiman kasvaessa. Ja koska esim. ympäröivän valon määrä vaikuttaa siihen miten koemme luminanssin… olen valmis uskomaan ettei 500:1 ja 600:1 luminanssilla tavallisessa kodissa ole mitään huomattavaa eroa (meille tavallisille tallaajille, hifistit ovat eri juttu).

Jotta saa hiukan vertailudataa siihen mitä esim. 500:1 tarkoittaa, voi katsoa Halstedin jutun lopusta kuvituskuvan 4 (Fig. 4), johon on listattu luminanssiarvoja. Auringon luminanssi on 900000000:1.

Takaisin televisioihin. Yhdessä laitteessa on tosi nopea vasteaika, toisessa vain nopea. Kolmannessa mainitaan että vasteaika on 8 ms – joka on ihan sama kuin yhden tosi nopea ja toisen nopea.

Sitten on tietenkin vielä kuvan tervöintiin liittyvää teknologiaa, jokaisella valmistajalla tietenkin omansa. Ja HD-readya ja Full HD:tä, taustavaloa, katselukulmaa, värien määrää… niin ja ääntäkin.

No, huh huh, kuten hakukonemainoksessa sanotaan. Paljon muuttujia monessa mallissa. Tämä käy salapoliisityöstä. Ja se näyttää johtavan siihen, että LCD-televisioiden väliset erot ovat oikeastaan aika pienet, huolimatta siitä mitä markkinointi väittää.

Mitenköhän tässä pitäisi edetä ettei taas tule hankittua jotain laitetta josta vuoden kuluttua nillittää täällä. En viitsisi odottaa siihen asti, että nykyinen telkku räjähtää tuhannen päreiksi.

Eipä ole kuluttajalle tehty helpoksi rahoistaan eroon pääseminen niin, että voisi olla varma ostoksestaan tai tyytyväinen hankinnastaan.

LCD TV


Päin peetä

pni • 20.8 2006, 22.28

Tässäpä vastaus Ritan heittämään haasteeseen. Kymmenen asiaa jotka alkavat kirjaimella p (niin kuin pni) ja mitä ne minulle tarkoittavat.

Paino
Valokuvausta opiskellessa tuli opiskeltua myös kuvien painamista. Hyvin mielenkiintoista puuhaa, oli kyseessä sitten laaka-, syvä- tai kohopainotekniikat. Paino on myös hyvin pitkään ollut pitkään ylisellaista, eikä se istumatyöllä oikein vähene noin vaan.
Paistinpannu
Kokkaaminen on mukavaa puuhaa, usein käytössä on syvä paistinpannu.
Peek & Poke
Commodore 64, eka tietokoneeni. Ah, nostalgiaa. Ääntä, väriä, mahtavia pelejä. Modauksia ja virityksiä. Ensi askeleet ohjelmoinnissa ja tietokonegrafiikassa.
Photoshop
Nulla dies sine Photoshop, voisin sanoa. Se ei ihan pidä paikkaansa, mutta on hyvin lähellä totuutta. Jo viidestoista vuosi meneillään ja yhä vaan oppii jotain uutta, mutta osaamista on niin että sitä voi opettaakin tarpeen sitä vaatiessa.
Piano
Opiskelin joskus pienenä soittamaan pianoa. Se kuitenkin jäi koska opetus oli mielestäni tappavan tylsää ja kotona harjoitussoittimena oli todella kämänen urkulaite, jolla ei voinut soittaa hiljaa tai muiden kuulematta. Urkujen äänikin oli aika kauhea. Lopettamiseen vaikutti varmaan myös se että mummo mainitsi vielä käydessäni pianotunneilla että veljelläni on pianistin sormet. Veljellä! Eihän se edes soittanut pianoa. Se lannisti aika tehokkaasti.
Pink Floyd
Jos on olemassa yksi bändi joka käänsi pääni on se Pink Floyd. Ennen Floydia olin tavallinen tallaaja jonka musiikkimaku oli hyvin kehittymätön. Nykyään p:n kohdalta löytyy muitakin bändejä, kuten Pendragon ja Porcupine Tree.
Pokat
Osa ulkonäköäni ala-asteelta lähtien ovat olleet silmälasit. Yhdessä kesässä näkö putosi täydellisestä noin -1,5:n. Ja siitä sitten vähitellen yläasteelle tullessa -6,5:n, jossa se onkin pysynyt jo vaikka kuinka pitkään.
Proge
tämä on se musiikkityyli joka miellyttää minua eniten. Ei kuitenkaan ainoa jota kuuntelen.
Pythagoraan lause
Tämän minä muistin väärin ylioppilaskirjoituksissa (se on siis a toiseen plus b toiseen, ei kertaa). Taisi olla kolme laskutehtävää jotka menivät pipariksi. Meinasin uusia matikan, mutta en sitten uusinut.
Pötsi
Siellä on paikka hyvälle ruoalle ja hyvälle juomalle. Se on myös se osa kehostani joka jännittää vaikka tarvetta ei olisi.

En haasta ketään, mutta jos joku tuntee tarvetta listata asioita samalla tavalla niin siitä vaan.


Teräsmies palaa — kuin märkä halko

pni • 2.8 2006, 09.43

Kun muut olivat Mustanaamiokerhossa, olin minä kaiken sen yläpuolella. Minä kuuluin Teräsmieskerhoon. Ja kun ensimmäinen terisleffa iskeytyi nuoreen mieleeni 70-luvun lopulla olin ihan myyty. Harjoittelimme kaverin kanssa koulun pihalla teräsmieslaskeutumista hyppimällä pienistä korkeuksista alas. Emme varmaan päässeet lähelläkään elokuvan tyylikkyyttä.

Vaikka en enää olekaan mikään suuri terisfani, on tuo trikoopukuinen supersankari aina jotenkin mieltä kiihottava. Äijällä on niin paljon taitoja joiden parissa voi istua mitä jos -filosofoimassa vaikka kuinka pitkään.

Tämä uusin leffa on… hämmentävä sekoitus ihan hienon näköistä kuvaa, melkein mielenkiintoista tarinaa ja puhdasta teinitytöille suunnattua romantiikkaa. Teinitytöille? Jep. Teräsmiehestä, tai oikeastaan Teräsnörtistä, on tehty, blatantin jeesusfiguurin ohella, teinityttöjen tavoittamattoman romantiikan kohde. Ihmissuhdedraamaa. Tämähän on jo pahempaa kuin se että Mustanaamio meni naimisiin ja sai pari lasta.

Sen lisäksi että tarina kituu hitaasti eteenpäin kuin huonosti palava takka, savuten ilman että lämmittää, on tarinassa niin isoja kryptoniitilla reunustettuja porsaanreikiä ja epäloogisuuksia ettei edes Teräsmies saisi niitä kurottua kasaan. Mikä toisaalta on perin odotettavaa nykyään.

Kaikkein pahinta on kuitenkin se että tätä heikkoa liekkiä venytetään uskomattomaan kahteen ja puoleen tuntiin. Ja loppuja tuntuu olevan useampia. Nyt se viimeinkin loppuu, ajattelin elokuvan aikana ainakin viisi kertaa. Tai kymmenen. Ei loppunut kuitenkaan. Jatkui aina vaan. Aina vaan. Aina. Vaan. Kuin ylipitkä televisiosarjan jakso.

En halua paljastaa juonesta mitään, joku ehkä haluaa nähdä leffan. Siinä on mielestäni kuitenkin jokunen ihan ookoo juttu (bongatkaa ekan teräsmieslehden kansikuvan rekonstruointi). Mitään maata mullistavaa leffassa ei kuitenkaan ole. Teräsmiehen hahmoon ei ulkonäkömuutosten ohella tuoda mitään uutta.

Paljon jätettiin auki niin että voidaan tehdä ainakin pari leffaa lisää. Odotettavissa siis lisää Teräsmiessaippuasarjaa. Kauniit ja teräksiset.

Mutta mitenkäs Teräsmiehen palaminen muuten on K-11 kun Da Vinci -koodi on K-15? Meinaan vaan että koodin selvittely on paljon rauhallisempaa ja vähemmän väkivaltaista kuin punaviitan romanttisväkivaltainen seikkailu.

Loppuun jokunen linkki:



Prenumerera på RSS 2.0 för inläggen och/eller kommentarerna.

Skrubu.net: Some rights reserved