skrubu

Mietitäänpä hiukan.

Vuoden ensimmäisellä puoliskolla eräs ministeri tekstiviestittelee eroottisen tanssijan kanssa. Siitä, kun juttu lävähtää julkiseksi, kuluu noin kuukausi ja puolueen puheenjohtaja antaa lausunnon: Ministeri on viestittelyllään aiheuttanut hämmennystä ja hänen yleinen uskottavuus on romahtanut, ministeri ei voi jatkaa ministerinä. Ministeri eroaa.

Vuoden jälkimmäisellä puoliskolla eräs toinen ministeri on vastuussa uudesta äänestysjärjestelmästä jossa ilmenee vakavia ongelmia ja noin 2 % kokeilukuntien äänistä jää rekisteröitymättä. Tämä aiheuttaa hämmennystä ja ministerin yleinen uskottavuus romahtaa.

Tästä on nyt kulunut 2,5 viikkoa jonka aikana on todettu esimerkiksi, että äänestyslaitteen käytettävyysongelmat olivat tiedossa, mutta niihin ei oltu reagoitu. Miten käy? Kuinka pitkään ministeri ja koko oikeusministeriö voi vaieta asiasta (eli pohtia kuumeisesti miten syyttää jotain muuta kuin tyhmiä äänestäjiä, tyyliin ”järjestelmä ei ole ollut se ongelma, vaan sittenkin ihminen”)?

Jos vertaa äänestysongelmaa tekstiviestijupakkaan: Onko äänien kadottaminen vähäpätöisempi erhe kuin tekstiviestittely (jälkimmäisenhän ei todettu rikkovan mitään lakia)? Yksi johti ministerin eroon, johtaako toinen?

Oletko hämmentynyt? Tulet varmasti olemaan tämänkin jakson jälkeen… eiku, tai no… ”Saippuasarjoissa on jatkuva juoni: tarinalla ei ole loppua vaan juonenkäänteet johtavat yhä uusiin tapahtumiin” (Wikipedia: Saippuasarja).

Ensin: Oikeusministeri Brax kiistää sähköisen äänestyksen uhat.

Sitten: Sähköinen äänestys sujunut ilman ongelmia.

Kuitenkin: Yli 200 sähköistä ääntä hukkaan.

Mitäs seuraavaksi?

TietoEnator ja Oikeusministeriö joutuvat nyt pohtimaan, millainen valistuskampanja OK-näppäimen käytöstä on järjestettävä, ennen kuin sähköistä äänestämistä seuraavan kerran voidaan kokeilla.
–
Kauppalehti: Kaksi sadasta ei tunnista OK-nappia

Häh? Mainoskamppis? Puu, perse ja etenemissuunta? Ei, ei, ei. Miten olisi palata piirrustuspöydän ääreen ja miettiä miten tekniikka tukee äänestäjää, eikä pohtia miten ihminen muokataan tekniikan ehdoin toimivaksi?

Päivitys: Koska oikeassa laidassa olevaa ilmoita-nappia on painettu alle sata kertaa, päätin tehdä siitä OK-napin.

Tässä tullut jotain vaalidebattia töllöstä hiukan sivusilmällä ja -korvalla seurattua. Jäin miettimään miten ennen vaaleja kaikki vaikuttavat olevan niin ”minä” tai ”minun mielestäni”, mutta vaalien jälkeen ollaan sitten ”me” tai ”puolueen kanta”. Näin tavallisena vaalikoneiston käyttäjänä siitä jotenkin hämmentyy tuosta yksilö- ja ryhmäajatelun vaihtelusta.

Olen parina aamuna matkalla töihin katsellut ratikoissa roikkuvia kunnallisvaaliehdokkaiden potretteja. Henkilöt eivät jää mieleen, eivät kyllä numerotkaan tai edes puolueet, mutta kevyttä viihdykettä ovat mainoksissa olevat lasautukset. Etenkin jäin miettimään tätä moniselitteistä viestiä, jolla joku nuori miesi halusi hämmentää mainoksensa katsojaa: ”Autot pois tieltä”.

Viestin kiteyttäminen ei aina ole helppoa. Voisin kuvitella, että se lienee erityisen vaikeata jos ei oikein ole mitään järkevää sanottavaa. En minä kuitenkaan sitä, etteikö kaikilla olisi jotain järkevä sanottavana. Onhan niillä. Onhan?

Vaan ei kai vaaliviestintää voi kommentoida ottamatta mukaan kirjoitusvirheitä, etenkin kun lounaalla tuli vastaan kollaboratiivinen ilmoitus. Joku mummeli tai ukkeli oli ollut tarkkaavainen, kuten viestissä kehoitetaan.

Jännä miten viestintäministeri Suvi Lindén on onnistunut muuttumaan näkymättömäksi nettisensuurikeskustelussa.

Aluksi Lindén esiintyi mediassa sensuurin keulakuvana ja pakollisuuden puolestapuhujana. Kun sitten edustamnasa kansa viestitti viestintäministerille huolensa nettisensuurin toimimattomuudesta (adressissa Suvi Lindén – eroa taas on tätä kirjoittaessani 13609 allekirjoitusta, yli kolminkertaisesti Lindénin saama äänimäärä vuoden 2007 vaaleissa), ei Lindén hiffannut mistä oikeasti oli kyse ja sysäsi vastuun poliisille.

Nyt kun moni muu (poliisi, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja sisäministeri) on myöntänyt, että ongelmia sensuurilistan kanssa on, ei Lindén enää tunnu sanovan nettisensuurista yhtään mitään.

Tai no, sen Lindén sanoo, ettei hän ole ajatellut erota ja on kai täten siirtynyt jo pois nettisensuuriasioista verkkopalveluiden sisäänkirjautumisen yksinkertaistamiseen.

Kuin vesi hanhen selästä…

Tämän Vitosen kirjaimet asetti järjestykseen Nikke: Salaliitot. Konseptina kiehtovia, jännittäviä, pelottavia ja naurettavia. Jotkut uskovat, toisevat pitävät silkkana hölynpölynä. Mutta jostainhan kaikki tarinat saavat alkunsa…

1. Tukikohta joka kulkee nimellä Area 51 on olemassa, mutta miten olikaan Roswellin tapahtumien laita? Onko USA:n hallituksella salattuja kontakteja maan sivilisaation ulkopuolelle?
2. Rakkaan Soneramme salakuuntelusekoiluista olemme saaneet lukea paljon lehdestä, mutta entäpä Echelon – se josta ei puhuta. Käytätkö sinä foliohattua ja koodikieltä?
3. Ajammeko edelleen bensiinikäyttöisillä polttomoottoreilla, siitä huolimatta että parempia vaihtoehtoja olisi jo kehitetty, vain koska öljy-yhtiöt niin haluavat?
4. Paavon vaalitappio 1988. Mediapeliä vai vastapelureiden median avulla toteuttama salaliitto?
5. Onko Vitonen vain suuri salaliitto pimeimpien salaisuuksiemme paljastamiseksi?

Voit vaikuttaa Vitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Vitonen myös RSS -syötteenä.

No johan on. Komissaari Franco Frattini, jonka vetämälle komissiolle kuuluu oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen kuuluvat asiat, on sitten mennyt plöräyttämään että sananvapautta pitäisi rajoittaa. Interweppiin pitäisi saada automaattinen karpelaattorisofta joka estäisi hakujen tekemistä tietyillä termeillä.

Frattinin mukaan estettäviä termejä voisivat olla esimerkiksi ”pommi, tapa, kansanmurha tai terrorismi.”
–
Tietokone: EU haluaa kieltää vaaralliset hakusanat

Ajatella että jos joku vaikka keksisi tutkimusta varten hakea tietoa terrorismista tai kansanmurhista. Poltetaan nyt vielä ne kirjatkin jossa mainitaan samat termit.

Frattinin komission oikeus- ja vapauskäsitteet eivät nyt oikein sovi omiini.

Mitenkäs se nyt menikään? Ratkaistiinko vaalit mainostoimistoissa? Niin Joensuun ylioppilaslehti kuin Vee.fi kertovat meille mainostoimistot ja -budjetit.

Erottuivatko Vihreät (500 000 €) Taivaan avulla?

Auttoiko SDP:tä (900 000 €) se että pestasivat Dynamon ja veivät ”Työväen presidentin” huippuohjaajan?

Oliko nimenomaan Bobin ansiota se, että Kokoomus (900 000 €) veti niin hyvän äänisaaliin?

Loiko PHS Keskustasta (1 500 000 €, josta 10 % nettiin) räväkän puheenaiheen joka muutti äänestyskäyttäytymistä?

Mitä yhden miehen mainostoimisto Myrskylyhty (en löytänyt linkkiä) teki niin oikein Perussuomalaisille (215 000 €)?

Minä en osaa sanoa. En tiedä.

Mikä ratkaisi vaalit? kysyy Iltasanomat Vaaliblogissaan itseltän, eikä vastauksessaan mainitse sanaa mainos kuin kerran. Toisaalta ei puolueitakaan mainita mainostoimistojen sivuilla, paitsi yhden.

Onkohan muuten joku kätevä jätkä/jätkätär jossain jo laskenut (on varmasti) tuottoa sijoitetulle pääomalle, ja ehkä jopa julkaissut esimerkiksi mainosbudjetin suhteen lisääntyneeseen tai vähentyneeseen puoluetuen määrään tai mikä oli voitetun tai hävityn paikan hinta?

Lisäys: Taloussanomat: Vaalipyykki ei pelota mainostoimistoja (via).

Eilen oli vaalit. Tänään on Vaalivitonen. Kuvasta kiitos Nikkelle.

1. Äänestitkö? Miksi/miksi et? Miten sinä valitsit sen jolle äänesi annoit? Pääsikö joku äänelläsi eduskuntaan?
2. Paljonko oikeasti vaalien tulokseen vaikuttivat puolueiden markkinointikampanjat? Entä oliko blogeilla mitään vaikutusta? Mikä vaikutti sinun äänestyskäyttäytymiseen?
3. Mitäs luulet, äänestävätkö ihmiset helpommin ’varman päälle’ (siis sellaista henkilöä joka varmasti pääsee eduskuntaan, esim. ollut jo aikaisemmin kansanedustaja) jotta se olisi vähemmän noloa, että oma katu-uskottavuus ei vähenisi?
4. Mitä mieltä olet vaalien tuloksesta?
5. Tuleeko tapa jolla maatamme johdetaan oikeasti muuttumaan mitenkään? Onko sillä oikeasti väliä kuka siellä eduskuntatalossa hilluu seuraavat neljä vuotta?

Voit vaikuttaa Viikkovitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä tai esimerkiksi julkaistavia kuvia vitosista (150 x 150 px: jpg, gif, png — ei animaatiota) osoitteeseen vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Viikkovitonen myös RSS -syötteenä.