Tänään on Urhon, Birgerin ja Börjen päivä, mutta myös vuoden 169. päivä (karkausvuosi). Puolisen vuotta sitten ihmettelin ennustetta siitä, että tänä vuonna Suomessa avattaisiin 50000 uutta verkkokauppaa.
Jos tahti olisi sellaiset 137 uutta verkkokauppaa vuorokaudessa, pitäisi tänään puoleenyöhön mennessä ilmestyä noin 23016. uutuuttaan kiiltävä kotimainen nettiputiikki.
Minne ne kaikki uudet kaupat menneet on?
Tietääkö kukaan mihin perustuu televisiossa mainostavan Bookplus.fi:n väittämä, että se on Suomen suosituin verkkokauppa? En löydä asiasta mitään mainintaa Bookplussan saitilta, eikä Googlekaan osaa auttaa.
Eilen sai lukea kuinka klassisen musiikin mp3-kauppa riemastui myynnistä.
Kaupan avaus osuu Deutsche Grammophonin mukaan ajankohtaan, jolloin monet ennakoivat klassisen musiikin suosion uutta nousua.
Eikä siitä ole kun vain kuin noin viikko, kun kerrottiin että rockin kuulijoista tuskin kasvaa klassisen suosijoita.
”Kiteytettynä voi sanoa, että klassisen musiikin suosio laskee ja yleisöt vanhenevat”, sanoo Tilastokeskuksen erikoistutkija Mirja Liikkanen.
Yleisö vanhenee. Kopiosuojaamaton musiikki myy. Lieneekö suosion lasku oikeasti kiinni yleisöstä? Tiedä häntä… (ja jos joku minulta kysyisi en syyttäisi rokkia, vaan sitä mautonta, hajutonta ja muodotonta tusinapoppia jota tulee kaikenmaailman hittimusiikkiradiokanavailta 24/7).
Minä ainakin olen viihtynyt Saksalaisen Levysoittimen musiikkikaupassa. Pidän sen no-nonsense ulkonäöstä. Se jopa tuntuisi huomaavan että olen Suomesta. Pieniä asioita, mutta juuri sellaisia jotka vaikuttavat siihen miten koen Deutsche Grammophonin brändinä: tyylikäs, konstailematon ja asiallinen. Ei se ole täydellinen verkkokauppa, mutta tarpeeksi hyvä: Se tuntuu hyvältä. Ainakin musiikin selaamisessa. Rekisteröinnissä ei ehkä niinkään (jossa kauppa mm. ei yllättäen enää tunnista/muista että olen Suomesta) ja on siellä muutakin ärsyttävää.
Olen kuitenkin sen verran kokematon klassisen suhteen, etten oikein tiedä mitä hankkia. Tietenkin tunnistan hittibiisejä esimerkiksi Vivaldilta, Mozartilta, Orffilta ja vaikka Bachilta tai Ravelilta. Jokusen hyvän hitaan vaikka Sibeliukselta tai Barberilta. Mutta on paljon jota en tunne. Enkä oikein osaa etsiäkään. DG Web shop, jos joku, tarvitsisi ehdottomasti hyvän suosittelumekanismin.
Olen tässä ihmetellyt Tiimarin uutta verkkokauppaa. En jaksanut katsoa koko palvelua läpi, mutta jo nopea silmäily sai minut ihmettelemään miten vielä vuonna 2007 voi tehdä sellaisen kauppapalvelun joka heti kättelyssä on epämyyvä.
Mitä etusivulla on? Iso fiiliskuva ja kasa linkkejä, sinne ei tuoda esille yhtään mitään ostettavaa – ei suosituksia tai muita suoria linkkejä yksittäisiin tuotteisiin (joka on hassua, sillä tiimari.fi:n etusivulla on tuotteita hintoineen… jotka eivät tietenkään ole linkkejä kauppaan).
Entäs se bannerin näköinen grafiikka joka ei ole banneri? Kai se on niin että verkkokaupassa vaan on kerta kaikkiaan oltava jotain vilkkuvaa ylälaidassa viemässä tilaa.
Etusivulla ei ole mitään houkutuksia tai sisäänheittotuotteita. Sivun paras tila on käytetty fiilistelyyn. Ihan kiva, mutta lisääkö se myyntiä? No ei tietenkään. Eli aika hintava kuva, sanoisin.
Navigaatiosta ei pääse tuotteisiin vasta kuin kolmannella klikkauksella. Tunne on tuttu: se on kuin Alkossa 80-luvulla, aikana ennen itsepalvelua. Niin on myös se, kun verkkokaupassa päätyy lopuksi jollekin monista sivuista joilla ei ole tuotteita. Ei ole, sanoi Alkon myyjä tiskin takaa ja jäi tuijottamaan että menetkös siitä kiusaamasta.
Painetussa kuvastossa tuotteisiin pääsee jo ensimmäisellä sivunkäännöllä. Miksi sen pitää olla vaikeampaa netissä?
Tämän lisäksi kaikkialle lyhyen visiittini aikana seurasi virheilmoituksen näköinen muistutus siitä, että enää ei ehdi saada pakettia jouluksi kotiin. Ihan hyvä että muistuttavat, mutta eikös sitä voisi tehdä hiukan ystävällisemmin?
Tällaisiako meillä on odotettavissa ensi vuonna 50000 kpl?
Olen jo useamman kerran, viimeksi ITviikon jutussa Joka kolmas pikkupaja aikoo verkkokauppiaaksi (via), törmännyt ennusteeseen siitä, että ensi vuonna Suomessa avattaisiin 50000 uutta verkkokauppaa. Luku tuntuu aika hurjalta.
Vedetäänpäs tähän hatusta, että vuodessa on semmoiset pari tuhatta työtuntia. Sitten, hyvin epätieteellisesti, jaetaan vuoden aikana avattavien verkkokauppojen määrä työtunneilla jolloin saadaan tulokseksi 25. Eli ensi vuonna jokaisen työtunnin aikana pullautetaan verkkoon 25 uutta verkkokauppaa.
Vaikka, ei kai sitä oikeasti ihan noin voi laskea.
Jos nyt kuitenkin oletetaan että tulevan vuoden jokaisena päivänä pullautetaan nettiin lähes 137 uutta verkkokauppaa, niin riittääkö kaikille asiakkaita? Saadaanko kaikkiin kauppoihin tarpeeksi tuotteita myyntiin niin että kauppa kannattaa? Entä miten käy laadun kun verkkokauppoja tehtaillaan melkein kuusi kappaletta tunnissa, vuorokauden ympäri koko vuoden ajan?
Tuleekohan kukaan pitämään kirjaa, niin että voi ensi vuoden lopussa käydä tarkistamassa millaisia kauppoja verkkoon on avattu. Ja montako. Tai montako niistä on vielä pystyssä vuoden lopussa?
Eilen sai lukea että äskettäin viisikymmentä vuotta täyttänyt EU on ottanut Applen, pian neljä vuotta vanhan, musiikkikaupan hampaisiinsa.
[...]kuluttajat voivat ostaa musiikkia ainoastaan asuinmaansa iTunes-kaupasta.
Lisäksi eri maiden hinnoissa on tuntuvia eroja.
–
Taloussanomat: Applea uhkaa miljardisakko
I feel a song coming on, sanoi Dame Edna aikanaan. Minä en tuntenut laulua tulevaksi, en suojattua tai suojaamatonta, vaan pitkän tekstin. Innostuneena EU:n näkemyksestä hyppäsin sanaisen ratsuni selkään ja suuntasin kohti tuulimyllyjä. Aloittelin hiukan pidempää kirjoitusta jossa oletin että Applen rajoitukset ovat levy-yhtiöiden vaatimuksia. Kaivelin tietoa sieltä täältä.
Ptruu! Ratsu raukka, hidas kuin etana: Tänään sitten saan lukea uutisista sen mitä eilen oletin (kiireessä sielläkin tainnut tulla jokunen kirjotusvrihe?).
Applen vastalauseen mukaan yhtiö on alusta lähtien yrittänyt tarjota yhden Euroopan kattavan kaupan, joka olisi kaikkien jäsenmaiden asukkaiden käytettävissä. Levy-yhtiöt ovat kuitenkin estäneet tämän väittäen, että niillä on lailliset oikedet päätää milaisia oikeuksia Applelle annetaan.
–
Tietokone: Apple torjuu EU:n syytökset
Ei sinänsä mikään yllätys. Ainahan levy-yhtiöt ovat kontrolloineet mitä musiikkia missäkin myydään. Ennen internettiäkin. Eipä ole siitä aikaisemmin tullut niin kovaa porua. Ja siihen on olemassa syy.
Distribution is the key aspect to making money in the music industry.
–
The Mac Observer: The Real Threat To Record Labels From The Apple Music Stores: Independence
Levy-yhtiöitä uhkaa miljardisakot? Missä sellainen otsikko?
Vaikka sanainen ratsuni ei eilen laukannut tarpeeksi nopeasti, ja ympäröivä maailma ajoi ohi, ajattelin kuitenkin julkaista sen mitä eilen löysin. Kävin nimittäin katsomassa paria verkkokauppaa. Renkaita potkimassa.
Ensin astelin reteästi Amazoniin.
Amazonin Euroopan verkkokaupoista voi tilata levyjä suomeen, posti kulkee ja Itella polkee. Eli ei rajoituksia sen suhteen. Mutta, samalla levyllä on eri maissa eri hinta. Esimerkkinä Rollareiden uusin, joka halvimmillaan on 9,99 € (amazon.fr) ja kalleimmillaan 13,29 € (amazon.co.uk) + postimaksut. Vertailuna, ihan vaan huvin vuoksi, sama levy Applen musiikkikaupasta 9,99 € (fr) ja 11,82 € (uk), ei postimaksuja.
Tuntuvia hintaeroja Amazonissa (mikä lienee hintaero ns. normaaleissa levykaupoissa?). Tottahan EU:n kilpailuviranomaiset ottavat huomioon Amazonin epäkoherentin hinnoittelun ja pyytävät heiltäkin lausuntoa asiasta?
Sitten siirryin internetin toiselle puolelle ja avasin oven Adoben putiikkiin.
Adobe harrastaa maakohtaisia (!) kauppoja EU:n internetissä. Oli siis paikallaan tehdä hintavertailua yhdestä heidän ohjelmistaan: Photoshop CS3 Mac (ei päivitys), englanniksi, toimitusmuotona lataus verkosta. Tässä jokunen poiminta euroissa (hintojahan ei pidä verrata ameriikan vastaaviin, sillä siellä ohjelma on vielä halvempi, sama ohjelma – samat bitit samassa järjestyksessä).
Luxemburgin kaupassa ladattava versio maksaa 833,69, mutta jos tilaa ohjelman laatikossa, sisältäen CD:n ja painettua matskua, tippuu hinta, ollen vain 792,35. Mikä on hassua, koska laatikkoversio on yleensä kalliimpi. Tunnistikohan järjestelmä minut urkkijana, sillä sain ensin tanskan kaupassakin eurohinnat (fiksuja muks… eiku kauppasovelluksia). Ja jos tilaan Suomeen voin tilata vain suomihinnoin, asuinmaani Adobe-kaupasta.
Adobea uhkaa miljardisakot? Eipä ole sellaista otsikkoa näkynyt vaikka kyseessähän on bittivirran myynti, kuten Applenkin tapauksessa. Eiköhän EU:n aina valppaat virkamiehet ole jo varmasti tämänkin epäkohdan kimpussa. Hmm…? Jotenkin tuntuu siltä, että eivät ole.
Do you think it’s fine that a CD plays in all CD players but that an iTunes song only plays in an iPod? I don’t. Something has to change.
–
Komissaari Meglena Kuneva
Apple on varmaan helpompi syyllistää kuin levy-yhtiöt, ja näyttävämpi kaato (jos sellainen tulee) kuin esim. Universal, jonka brändillä ei Edwin Eurooppalaiselle ole murto-osaakaan siitä voimasta joka on iPodilla. Jossain päin Keski-Euroopan viidakoita gorillat jo karjuen takovat rintojaan ja simpanssit hyppivät villisti kirkuen. Uhuhuhu! Uhuhuhu!
Niin ja Applehan on ameriikkalainen yhtiö. Levy-yhtiöistä, siis niistä neljästä suuresta, kaksi ja puoli on Eurooppalaisia (Steve Jobs: Thoughts on Music, 6.2.2007).
Odottelen jännityksellä miten tämä tapaus etenee. Rankaisevatko EU:n kuluttaja-asiavirkamiehet niitä tahoja jotka pakottavat musiikkimyynnin rajoituksiin vai saako Apple syyt niskoilleen, ammutaanko viestinviejä?
Jatkoa odotellessa voin antaa kuolan valua suupielistä ja hakkua kotimaisia nettimusiikkikauppoja kuten MTV3, Welho, NetAnttila, Musiikkilataamo… Yksikään näistä ei myy musiikkia jota voisin edes tietokoneellani soittaa, saatikka siirtää sitä omaan ’mp3′-soittimeen (hassu termi). Oikeastaan kaikki musiikkikaupat, jotka IFPIn ylläpitämällä latauslistalla mainitaan, ei ole vain käyttöjärjestelmärajoitteisia, vaan myös niin mediasoitin-, kuin myös selainrajoitteisia. Microsoftin musiikkikauppaan en edes pääse katselemaan. Hesarin kännykkäversio musiikkilataamosta ei tue minun puhelintani.
Miksi listalta puutuu iTunes Store? Luulisi että se on iso tekijä digitaalisen musiikkikaupan alalla?
Hmm.. hetkinen – IFPIn lista tietokoneella/puhelimella ladatusta musiikista? Eikös IFPIn apulaisjohtaja Kyyrä tässä jokunen aika sitten ollut sitä mieltä että musiikin kuuntelussa kaikki paitsi stereo tai autoradio on ekstraa ja että ei pidä odottaa että se toimii… ai mutta, siinähän olikin puhe vain CD-levyistä ja miten ne ovat kopiosuojaamattomia, tai ainakin hyvin harva on. Tai miten se nyt menikään?
Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat. Nyt sitä ekstraakin sitten oikein listataan.
No, tästähän olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Turha jauhaa asiaa tätä enempää.
Paitsi että tähän on pakko linkittää: EFFI: Kopiosuojaukset uhka kotimaisille verkon sisältöpalveluille.
Kun nyt sain sydämeltäni nillityksen siitä miten hankkimani Handan on mielestäni digiboksillinen skeidaa, on aika siirtyä SCART-kaapelin toiseen päähän: töllöttimeen.
Vanha 17″ Salorani on vanha. Tosi vanha. Ja raihnainen. Aika siis hankkia uusi. Litteää olin ajatellut.
Koska en halua iskeä molempia käsiäni skeidaan ajattelin, että jos nyt tämän televisiohankinnan kanssa olisi hiukan tarkempi kuin tallentavan digiboksin. Olin viimeksi näin tarkka kun hain itselleni imuria. Vaan jos imureiden vertaaminen on vaikeaa, on telkkujen vertailu ehkä jopa täysin mahdotonta.
(Imureista saa tietoa niin, että yhdestä on kerrottu imuteho, toisesta se, että siinä on antibakteerisuodatin ja kolmannesta saa tietää, että se on punainen. Vertaa nyt siinä sitten.)
Ruudun ja samalla myös laitteen koon valinta on helppoa. Se käy ihan maalaisjärjellä. Itse olen tässä tullut siihen lopputulokseen, että 26″ tai 27″ olisi sopiva. Se mahtuu sille ajateltuun paikkaan mutta ei valtaa koko pientä kämppääni.
Seuraavaksi pitäisi sitten löytää telsu jossa on hyvä kuva.
Täällä meillähän Digitan jakelema TV-kuva on aika heikkolaatuinen, ja sen huomaa: jpg-mössöä ärsyttävimmillään. Oikeastaanhan litteät televisiot sopivat paremmin leffojen katseluun tai pelien pelaamiseen – sellaiseen matskuun joka kulkee HDMI:n kautta. Mutta jos nyt, kuten minä, lähinnä katsoo televisiota livenä on valittava laite jossa kuva on kaikkein vähiten todella huono. Ja kuten niin moneen muunkin asian kanssa, tässä kannattaa luottaa omaan makuun. Jos kuva näyttää hyvältä sinun silmissäsi, on se hyvä (sinulle). Tällä tavalla olen päätynyt siihen tulokseen, että siinä kokoluokassa josta televisioni haluan on Samsung se, jossa on kaikkein vähiten hirveän huono televisiokuva. Tai LG, ehkä. Ensin mainittua olen tarkastellut hiukan lähemmin.
Sitten alkaakin se vaikea osa. Hintojen, varustelun ja teknisten speksien vertailu. Voi sissus sentään sanon minä.
Viiden eri putiikin verkkosivuilta poimin nämä 26″ ja 27″ mallit: R32, R32BX/XEE, R71B, R73BDX, R73 Bordeaux, R72B, R77BD, S71BX/XEE, S73B, S73BD, S73BDX/FID, T51B. Tämän lisäksi Samsungin sivuilta löytyy vielä nämä: A33W, M51B, R41B, R51B, R51BHX, R74BD, R75B. Mutta Samsungin sivuilta ei kuitenkaan löytynyt kaikkia niitä malleja jotka löytyivät kauppojen verkkosivuilta (ei edes vanhojen mallien listasta).
Yhdellä valmistajalla yhdeksäntoista erilaista mallia!
Kaupassa kysyin myyjältä, että mikäs on esimerkiksi R71B ja R72B välinen ero oikeasti, kun speksit (koko, paino, tekniikka… jopa pöytäjalusta) näyttäisivät olevan prikulleen samat, mutta hintaero esim. Verkkokauppa.comissa semmoiset 80 euroa (oli niin alkuviikosta, nyt hintaero on laskenut n. 56 euroon).
Sain hataria selityksiä ja olettamuksia, en mitään tarkkaa tietoa. ”Joissain voi mahdollisesti olla eri paneeli kuin toisissa”. Aha, tuohan on oli tasan yhtä informatiivista kuin sanoa ettei kerta kaikkiaan tiedä. Suositteli sitten oman kauppansa jotain mallia jota ei ole muilla myynnissä, eikä löydy Samsungin sivuiltakaan. ”Tosi hyvä ostos, suosittu malli”. Jep jep, niin varmaan. Kiitos ja hei.
Internetistä löytyi sitten jotain tietoa (tai epätietoa) jonka mukaan R71B ja R72B on sama telkku, mutta niiden ulkonäkö on eri. Pieni designero siis ja samalla hintaero myös. Mutta R73B taas tarkoittaa sitä, että telkussa on sisäänrakennettu digiviritin. Eli siinä taas sitten on ero teknisissäkin spekseissä. Argh! Oikeasti. Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Vain kuusitoista mallia vielä tutkimatta.
Toisella puolella internettiä joku heitti ilmaan foliohattuteorian siitä, että malleja paljon siksi etteivät asiakkaat voisi mennä kaupasta toiseen väittämään että naapuriputiikki myy samaa mallia halvemmalla. En haluaisi uskoa siihen teoriaan, mutta nyt noin kuukauden verran selvitystyötä tehtyäni olen ihan valmis uskomaan, että meitä viedään kuin vierasta sikaa. Röh röh. Ainakin mallien moninaisuus vaikeuttaa tehokkaasti tiedon hakemista netistä.
Kauppojen sivuiltahan voi vertailla vain kyseisen kaupan tai ketjun malleja toisiinsa. Se ole mitenkään erityisen informatiivista. Eikä se aina muutenkaan toimi. Veikolla esimerkiksi, on vertailun viimeinen palsta aina tyhjä. Paha siinä on vertailla yhden television arvoja toisen tyhjiin riveihin. Tai sitten voi ihmetellä miten yksi 26″ televisio on vain 21,5 cm leveä mutta 53 cm syvä.
Vaikka luulisi, että on helppoa kerätä telkuista yhdenmukaista tietoa, niin ei sekään onnistu. Ei edes Samsungilta itseltään, jonka tarjoamissa pdf:issä samat asiat on esitetty eri malleissa eri tavalla ja vastaavien mallien (kuten R71 ja R72) esitteissä tieto on vähintään eri järjestyksessä.
Sitten on tietenkin muutakin.
Kontrasti, joka on joko staattinen tai dynaaminen (olen ymmärtänyt että dynaaminen kontrasti on vähän kuin automaattinen äänitystason säätö – joskus se toimii joskus ei). Staattinen luku on matalampi ja dynaaminen korkeampi, joten dynaaminen se minkä moni valmistaja kertoo. Samsungin 26″ televisioilla kontrastisuhteeksi ilmoitetaan 2000:1 tai 3000:1. Mutta LG:n televisioissa luku on esim. 600:1. Kumpikaan ei kerro onko kyseessä dynaaminen vai staattinen kontrasti, eikä miten se on mitattu: onko kyseessä ANSI (joka on markkinoinnin kannalta heikompi vaihtoehto) tai Full On/Off.
Luvut eivät sinänsä sano minulle mitään ja siksi suurempi kuulostaakin paremmalta, vaikka ei sanotusti sitä ole. Projektoreista tuntuu tulevan vastaan tietoa, että erot ovat kuitenkin perin marginaalisia.
you need to view the image in a completely darkened room to be able to perceive the marginal difference between a 2000:1 and a 500:1 contrast ratio. Otherwise paying extra for a high contrast ratio projector or monitor would be waste of money since in moderate ambient light conditions such as a living room, anything higher than 500:1 would not be perceivable by the eye.
–
Practical Home Theater Guide: The Contrast Ratio Game
(Aikanaan tiskikoneiden valmistajia kiellettiin käyttämästä mainostuksessa äänenvoimakuutta, sillä kilpailu meni juuri siihen ettei eri laitteiden parin dB:n välistä eroa kuullut kukaan, mutta sitä käytettiin myyntiargumenttina.)
Kontrastin ohella on sitten luminanssi (jossain sanotaan kirkkaus tai valoisuus). Samsungilla yleensä 500 cd/m2 ja LG:llä 600. Tämä vaikuttaa hiukan selkeämmältä kuin kontrasti: mitä isompi luku, sen enemmän valovoimaa.
Mutta näkeekö ihmissilmä 500:1:n ja 600:1:n välillä eroa?
Artikkelissa Brightness, Luminance, and Confusion By Charles P. Halsted väitetään (jutun loppupuolella) ettei luminanssin kymmenkertaistaminen tunnu katsojalta siltä että se olisi lisääntynyt kymmenkertaiseksi, sillä silmän herkkyys vähenee logaritmisesti valovoiman kasvaessa. Ja koska esim. ympäröivän valon määrä vaikuttaa siihen miten koemme luminanssin… olen valmis uskomaan ettei 500:1 ja 600:1 luminanssilla tavallisessa kodissa ole mitään huomattavaa eroa (meille tavallisille tallaajille, hifistit ovat eri juttu).
Jotta saa hiukan vertailudataa siihen mitä esim. 500:1 tarkoittaa, voi katsoa Halstedin jutun lopusta kuvituskuvan 4 (Fig. 4), johon on listattu luminanssiarvoja. Auringon luminanssi on 900000000:1.
Takaisin televisioihin. Yhdessä laitteessa on tosi nopea vasteaika, toisessa vain nopea. Kolmannessa mainitaan että vasteaika on 8 ms – joka on ihan sama kuin yhden tosi nopea ja toisen nopea.
Sitten on tietenkin vielä kuvan tervöintiin liittyvää teknologiaa, jokaisella valmistajalla tietenkin omansa. Ja HD-readya ja Full HD:tä, taustavaloa, katselukulmaa, värien määrää… niin ja ääntäkin.
No, huh huh, kuten hakukonemainoksessa sanotaan. Paljon muuttujia monessa mallissa. Tämä käy salapoliisityöstä. Ja se näyttää johtavan siihen, että LCD-televisioiden väliset erot ovat oikeastaan aika pienet, huolimatta siitä mitä markkinointi väittää.
Mitenköhän tässä pitäisi edetä ettei taas tule hankittua jotain laitetta josta vuoden kuluttua nillittää täällä. En viitsisi odottaa siihen asti, että nykyinen telkku räjähtää tuhannen päreiksi.
Eipä ole kuluttajalle tehty helpoksi rahoistaan eroon pääseminen niin, että voisi olla varma ostoksestaan tai tyytyväinen hankinnastaan.
Tarvitsin laitteen jolla saisin tallennettua joitain TV-ohjelmia. En halunnut hankkia VHS-nauhuria joten päätin että digiboksi kovalevyllä olisi minun valintani. Modernia teknologiaa. Digiboksihan on kohta pakollinen hankinta, niin miksipä en hankkisi siis samalla tallentavan sellaisen.
Oletin että Welhon kaapeliin sopiva laite olisi hyvä, etenkin sellainen jota Welho itsekin myy. Mutta ei. Iskin käteni skeidaan. En muista koska olisin viimeksi ollut niin pettynyt elektroniseen laitteeseen kuin vähän yli vuosi sitten hankkimaani Handan CV-7700:n.
Mikä tökkii? Aika moni asia. Tässä suurimmat ongelmat, ne jotka ovat vuoden aikana aiheuttaneet eniten hiustenlähtöä väkivaltaisin keinoin.
Laite päivittää koko ajan. Ajattelin joskus että olisi hyvä että päivitykset tulevat kaapelia pitkin automaattisesti. Näin ei kuitenkaan ole.
On pieniä päivityksiä. Parhaimmillaan ehkä kolme kertaa illassa ilmestyy ruudulle dialogi joka ilmoittaa että nyt päivitetään. Päivityksen aikana, joka on lyhyt, ruutu pimenee ja ääni katoaa. Joskus kanavat sekoittuvat ja hetken aikaa näen jotain ihan muuta kuin mitä olin oikeasti katselemassa. Skeidaa!
Sitten on isoja päivityksiä joita tulee toisinaan, olisikohan vuoden aikana tullut neljä, ehkä viisi. Nämä tupsahtavat ruudulle dialogilla jossa kysytään haluanko tallentaa muutokset. Olen aina painanut kyllä, sillä jos muutokset ovat jo tehty niin miksen siis tallentaisi niitä. Meni tovi ennen kuin tajusin että kyllä tarkoitta myös samalla että kaikki tulevien ohjelmien ajastukset katoavat. Tämä isompi päivitys siis tyhjentää kaikki ajastukset, ilmoittamatta asiasta tietenkään. Skeidaa!
Vaikka eihän ajastusten katoaminen aina ole päivityksen syytä. Joskus nimitäin ajastukset katoavat ilman mitään sen kummempaa syytä. Skeidaa!
Käyttöohjeen mukaan voi Handanin päivittää myös manuaalisesti. Silloin on itse syötettävä laitteeseen taajuus, modulaatio ja symbolinopeus. Öh? Siis mitä? Tuo on minulle ihan siansaksaa. Vaan ei huolta, ei sitä käyttöohjeessakaan tuon paremmin selitetä.
Enkä oikein tiedä johtuuko myös päivityksistä se, että toistuvissa ajastuksissa kanava saattaa vaihtua ihan itsestään. Yhtenä viikkona Handan tallentaa siltä kanavalta jonka olen määritellyt, seuraavana tallennuksessa on ohjelma naapurikanavalta. Skeidaa! Eikä väärää kanavaa voi tietenkään ajastustiedoista muuttaa, eli on tehtävä kokonaan uusi ajastus. Skeidaa!
Suomalaisten TV-kanavien kohdallahan on kuitenkin toistuvan ajastuksen käyttö usein tehty mahdottomaksi jo ohjelmien lähettäjien puolelta, sillä ohjelmat eivät ala silloin kun luvataan, ne eivät lopu silloin kun luvataan, eivätkä ohjelmat joka viikko tule samaan aikaan. Mikä siinä on että Ruotsissa onnistuvat pitämään TV-aikataulut melkein minuutilleen, mutta täällä eivät? Täällä ei vaan osata? Välitetä? Vartti sinne tänne, kuka nyt semmoisesta välittää?
Kun sähköisen ohjelmaoppaan, eli EPG:n, kautta ei aina tule tarvittavaa tietoa on Handanin ajastus ilman EPG:tä on yhtä hirveätä kuin 70-luvun lopun VHS-laitteen. Jos ei jopa kauheampaa: käyttöliittymä on itse vanhan vihtahousun toteuttama ja se rankaisee käyttäjää kaikesta. Esimerkiksi jos sattuu niinkin pahasti että on päällekkäisiä tallennuksia (vaikka laitteen pitäisi osata tallentaa pariakin kanavaa samanaikaisesti) asiasta ilmoitetaan vasta koko tallennuksen ohjelmointi on tehty. Ilmoitus on lakonisesti tyllin ei onnistu. Ja sitten käyttäjän pitää napsutella kauko-ohjaimella itsensä jonnekin listaan etsimään mikä vanha ajastus estää uuden teon, poistaa se ja ohjelmoida uusi uudestaan. Ärsyttävän huonoa.
EPG:n huonoutta ei tietenkään voi laskea Handanin syyksi. Mielestäni niiden jotka pakottavat meidät käyttämään digibokseja pitäisi pakottaa myös ohjelmatuottajien ja -jakelijoiden pitämään EPG-tiedot ajan tasalla kaikille kanaville, vähintään viikoksi eteenpäin – muutenhan koko EPG on ihan turhaa juubaa.
Takaisin Handaniin. Jos kaikesta huolimatta onnistuu laittamaan kaksi ajastusta päällekkäin tapahtuu seuraavaa: ensin alkanut tallennus loppuu silloin kun toisen pitäisi alkaa, mutta toinen tallennus ei ala. Eli yksi ohjelma jää kesken ja toinen ei tallennu ollenkaan. Tämä on tuplasti skeidaa!
Laitteen sulkeminen tallennuksen aikana on mahdollista. En tajua, kyseessähän ei ole mekaaninen virtakytkin. Ei varoitusta, ei varmennusta, ei kysymystä että haluaako nyt oikeasti sulkea laitteen. Naps. Tallennus poikki. Laite rankaisee heti. Skeidaa!
Sähkökatkoksen sattuessa Handan unohtaa kaikki tallennetut ajastukset. Skeidaa!
Handanissa on jokunen muukin ärsyttävä detalji, vaan pienten ongelmien kanssa voi kuitenkin elää. Mutta että laite on epäluotettava tallentimena on jotenkin tajutonta. Se tekee Handanista hyödyttömän vehkeen. En muista että yksikään VHS-nauhuri olisi koskaan unohtanut ajatuksia tai vaihtanut itsestään nauhoitettavia kanavia.
Enpä usko että Handan näkee toista kesää tässä asunnossa.
Nyt kun vaan keksisi että hankkisiko Topfieldin (jonka juuri uusittu verkkosivusto Leppilampineen on perin ärsyttävä) johon tuntuu saavan kaikenlaista kätevää softaa vai ProCasterin joka oli TM:n valinta viimeksi kun testasivat tallentavia digilaatikoita.
Tätä nykyistä en oikein kehtaa edes lahjoittaa pois. Taidan tehdä sille Office Spacet.
Mikä muuten siinä on etteivät saa digitallentimien etulevyyn kunnon informatiivista näyttöä? Ovat nimittäin aika avuttomia verrattuna VHS-laitteiden vastaaviin. Siinä missä VHS samanaikaisesti osasi näyttää aktiivisen kanavan, mitä on tekemässä (esim. nauhoittaa tai toistaa), kellonajan ja muutakin tietoa, ei digivehje osaa näyttää kuin ehkä vain kanavan. Mauttoman heikkoa.
Päivitys (20.11.2007): Pari linkkiä jotka mielestäni sopivat tähän juttuun
SwitchX: Rasittava Handan
HS.fi: Digi-tv toimii moitteetta vain harvassa taloudessa
inläggen
