skrubu

Hetkittäin mieleeni muistuu jokin musiikki jota olen joskus kuullut ja jota voisin taas kuunnella. Silloin näpäyttelen itseni usein iTuneksen verkkokauppaan katselemaan ja kuuntelemaan. Jos löydän etsimäni niin voi hyvinkin olla että shoppaan sen siltä istumalta itselleni.

Viimeksi tällainen musiikkiflashbäkin tapahtui ihan äskettäin. Muistin, että kuuntelin jotain Manhattan Transferin levyä 90-luvun alussa, se oli kai aika hyväkin jopa. Tämähän oli selvitettävä. Kun en oikein muistanut edes minkä näköinen kansi oli, päätin lähteä ensin Googlen avulla kaivamaan esiin mistä levystä on kyse. Ja niinhän se löytyi: The Offbeat of Avenues (1991).

Sitten vaan iTunes Storeen, ja siellä täsmäiskulla suoraan tähän mukavaan kasarijazziin.

Mutta voi pettymysten pettymys. Kyseistä levyä ei ole myynnissä Suomen kaupassa. Muita transujen levyjä kyllä olisi, mutta ei tätä. Vaan ameriikan kaupassa, josta euronörtti ei voi ostaa, on levy kyllä tarjolla. Siellä on muutenkin parempi tarjonta.

Kyseistä levyä on siis myyty täällä kasettina, vinyylinä ja CD:nä. Eiköhän tuo vieläkin löydy jonkun levykaupan hyllystä. Sen voi tilata itselleen monenkin eri maan Amazonista. Mutta sitä ei saa laillisesti suoraan verkosta kuunneltavina tiedostoina! Haloo?

En oikein ymmärrä mikä siinä on että kaikkea musiikkia ei voi myydä kaikissa iTuneksen verkkokaupoissa. Miksi levy-yhtiöt kokevat tärkeäksi virittää jotain perverssejä/idioottimaisia rajoituksia myyntiin? Eikö raha kelpaa?

Jos ei fyrkka kelpaa niin turha whinettää. Niin saavat maata kuin ovat pedanneet, levy-yhtiöt, nuo oman kauppansa rajoittajat. Ymmärrän hyvin että jengi imuttelee itselleen musaa vertaisverkoista. Laitontahan se on, mutta kun musiikkibisnes on luonut kuluttajille tarpeita, eikä sitten lunasta lupauksiaan, on odotettavissa että jotain tapahtuu. Ja jotainhan on tapahtunut.

Väittävät ajattelevansa artistin parasta. Ja hyväksihän kai se sitten on kun eivät myy musiikkia. Voin kuvitella että artistit ovat vähintään yhtä innoissaan kuin kuluttajat tällaisesta levityksen estämisestä.

Minä ainakin olisin. Ai, ette myy kaikkialla mun musaa? No voi kiitos, tämähän on se mistä olenkin unelmoinut. Kuulkaa myykää vain rajatulla alueella, se on parempi kaikille niin. Herranjestas sentään jos joku tuntemattoman pikkumaan ihminen uhkaisi antaa musiikistani rahaa levy-yhtiölleni ja sitä kautta hiukan minullekin! Hyi kauheeta.

Vielä kun musiikkia jaeltiin vain kasetti-, vinyyli- ja CD-muodossa on ihan ymmärrettävää että ihan kaikkialle ei voi kaikkea kuskata. Mutta nythän voi tarjota samoja digitiedostoja kaikkialle missä intterweppi kuuluu ja näkyy.

Kerran digitoituna musiikki ei maksa mitään ylimääräistä. Se makaa kovalevyllä hyvin kustannustehokkaasti. Kun joku sitä sitten tahtoo, on se vain tuloa. Rahaa, juknow: fyffee, dollarii, euroo, jenii.

Samoinhan se sitten on rahan menetystä, jos myydään ei oota.

Musiikkitoimiala testaa uuden tekijänoikeuslain tarjoamia keinoja piratismitaistelussa. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK kertoo, että piraattien kimppuun lähdetään nyt myös siviilikantein.
–
YLE Pop-uutiset 17.10.2006

Päivitys 31.11.2006: Lisäsin linkin YouTubeen.

Nettikaupoissa hintavertailujen tekeminen on helppoa, tai ainakin se onnistuu mielestäni kätevämmin kuin esimerkiksi kaupasta toiseen ramppaaminen.

Otetaan esimerkiksi Adobe Photoshop. Kallis ohjelma jota myydään mieluiten bundlena jossa tulee muitakin ohjelmia. Paketit ovat suhteessa yksittäisiin ohjelmiin halpoja, mutta jos haluaakin vain ja ainoastaan sen yhden ohjelman jota tarvitsee.

Visiitti Adoben verkkokauppaan kertoo että ohjelman voi ladata koneelleen verkon yli, ilman turhia CD-levyjä ja käyttöohjetta, hintaan 649 dollaria. Halpaa kuin makkara. Paitsi että tämä kyseinen hinta on tietenkin vain USAn ja Kanadan asukeille. Jos sitten asuukin jossain muualla on etsittävä hinta esimerkiksi Adoben kansainvälisestä verkkokaupasta.

Sama ohjelma, sama toimitustapa, samat bitit kallistuvat silmänräpäyksessä noin 60 %. Hinta euroissa on 833,69 (sis. verot) joka vastaa hiukan yli tuhatta taalaa. Jos tilaisi ohjelman CD:llä laatikoineen ja käyttöohjeineen nousee hinta vaivaiset seitsemän euroa, alle prosentin kokonaishinnasta siis.

Ohjelman hankkimatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Joten on aika suunnata vertaa.fi ja MBnetin hintavertailun kaltaisiin palveluihin. Koska kyseessä on Macintosh-versio on katsottava hintoja silmä tarkkana ettei vahingossa hämäänny sen toisen käyttiksen ohjelmaversioista.

Halvin hinta löytyy Poropekka nimisestä, minulle täysin tuntemattomasta, verkkokaupasta joka myy ohjelmaa hintaan 713,49 euroa (sis. verot). Tämä on siis halvin hinta jonka löydän Suomesta, mutta se on postituskustannuksineen, 15 euroa (!), yhä noin 40 % kalliimpi kuin millä Yhdysvaltalaiset ja Kanadalaiset saavat ohjelmansa.

Tottahan ohjelman voisi tilata jostain euroalueen verkkokaupasta, mutta en löytänyt mitään varteenotettavaa kilpailijaa, paitsi brittien Amazon jonka kautta olisi voinut puristaa hinnasta pois vielä jokusen euron. Mutta ehkä on kuitenkin parempi tukea kotimaisia yrittäjiä.

Euroopassa on kallista nettishoppailla. Vaikka usein on vielä kalliimpaa ostaa sama tuote kivijalkakaupasta.

Olen huomannut että omat tarpeeni verkkokauppaostamisesta voi asettaa eräänalaiseen (yksinkertaistettuun) Maslowilaistyyppiseen hierarkiapyramidiin. Vasta kun alimman tason tarpeet on tyydytetty voi siirtyä astetta ylemmäksi.

Pyramidini ei suinkaan ole täydellinen, mutta antaa mielestäni hyvän kuvan minun tarpeistani verkkokaupan suhteen. En kuitenkaan usko olevani mitenkään erikoislaatuinen tarpeineni, eiköhän moni muu katso asiaa samalla tavalla — tietoisesti tai tiedostamatta.

Seuraavassa pyramidi tekstimuodossa alhaalta ylöspäin:

Sisältö
Koska tiedän usein jo etukäteen mitä olen hakemassa on valikoima tärkein tarpeistani: Onko kaupassa se mitä olen hankkimassa? Jos etsimäni tuote löytyy verkkokaupan virtuaalihyllystä on tuotteen tärkein ominaisuus sen hinta. Oikeastihan olen tekemässä hintavertailua, faktojen tarkistamisen ja tuotevertailun olen useimmiten tehnyt ennen kauppaan siirtymistä. Joskus, hyvin harvoin, jos etsimääni tuotetta ei löydy, saatan etsiä kaupasta jotain vastaavaa, mutta tämä on yhtä suuri poikkeus kuin se että Suomi voittaa Euroviisut.

Toiminta
Onko käyttö ja ostamisprosessi selkeä ja ymmärrettävä: tiedänkö mitä olen tekemässä? Suositteleeko verkkokauppa minulle mahdollisesti jotain muutakin? Kadottaako kauppa tietoni? Pysyykö se pystyssä? Perusjuttuja. Jos kauppa ei toimi, en osta sieltä. Haluan tuntea olevani ohjaksissa. Minä olen asiakas, minä olen kuningas. Minä määrään kuka saa rahani ja jos se on tehty vaikeaksi etsin paikan jossa voin helpommin erota rahoistani.

Turvallisuus
Tämä kohta on aika korkealla, sillä se on minulle tärkeä vasta maksuprosessin kohdalla. Ostoskorin voi huvikseen täyttää tavaroilla hintavertailua varten, mutta jos maksaminen vaikuttaa epäselvältä, turvattomalta tai edes vähän epäilyttävältä olen jo matkalla toiseen verkkokauppaan.

Ulkonäkö
Verkkokaupan ulkonäkö ei sellaisenaan vaikuta siihen ostanko sieltä vai en. Tietenkin on kiva että putiikki on miellyttävän näköinen, mutta tärkeämpiä ovat siis sisältö, toiminta ja turvallisuus. Ulkonäkö vaikuttaa kaupan mielikuvaan. Tuntuuko se uskottavalta, kalliilta vai epäilyttävältä. Mutta se on vain tunnetta, toisille se tarkoittaa paljon, minulle hyvin vähän. Verkkokaupassa on muita tärkeämpiä ominaisuuksia. Jos cooli ja mediaseksikäs ulkonäkö vaikeuttaa tai hidastaa pääsyäni pihviin (=sisältöön) siirryn mielelläni palveluun joka palvelee minua eikä markkinointiyksikön mieltymystä elämyksellisyyteen.

Tre veckor sedan ljöd frågan: digitalbox med hårdskiva eller tillägg till datorn? Tack alla ni som kommenterade. Mitt behov var att kunna banda TV-program, men jag ville inte skaffa en VHS. Så tänkte jag också att det vore kul att kunna spara det man bandar på t.ex. DVD. Ingen lätt ekvation.

Att banda med datamaskinen vore ju ganska lyx. Inga onödiga apparater. Allt som bandas kan sparas och brännas på DVD vid behov. Men eftersom jag har en bärbar och ibland är den med på resor, finns det då ingenting här hemma som bandar medan jag är på resa. Inte ett helt bra alternativ.

Visst kunde jag ju skaffa en dator till, exempelvis en Mac Mini, och använda den som ett mediacenter. Men tyvärr är detta inte ett alternativ som jag just nu kan räkna med.

En digitalbox med hårdskiva är då naturligtvis en elektrisk apparat (och ett fjärrstyre) till i hushållet, men den boxen håller sig hemma och bandar när jag själv är borta. Vill jag spara det jag bandat blir det svårt eftersom de flesta boxar inte tillåter användaren överföra de bandade programmen till t.ex. datamaskinen.

Den boxen som borde kunna det mesta och därtill tillåta överföring av de bandade programmen till datamaskinen är Dreambox. En linuxapparat som är minst lika obekant som vilken Handan eller Topfield som helst men för nästan det dubbla priset? Hmmm…

Jag spekulerade i två veckor. En vecka sedan gjorde jag mitt beslut.

…läs vidare »

Tunnustan nähneeni vain lopun viime sunnuntain suuresta näköradiotapahtumasta mutta olen jäänyt miettimään näkemääni. Ohjelman alku jäi valloittavan In The Mood For Love leffan katsomisen takia näkemättä. Ei harmita. Sen verran oli hyvä leffa. Näin sen ekaa kertaa. Seuraavaksi sitten 2046. Niin, mutta siis siitä töllötapahtumasta. Piti aikaisemminkin jo kirjoittaa, mutta se vaan nyt on jäänyt muilta kiireiltä.

Sunnuntaisen Diilin (ei pidä sekoittaa diili.net verkkokauppaan) lopussa Sarasvuo sättii miesryhmää siitä etteivät he ymmärtäneet tehtävää tai tavoitetta (en muista kumpaa). Minä en ymmärrä kilpailijoiden tavoitetta. Mikä ihmeen Business Opportunity Director (BOD)? Ohjelman viralliset sivut eivät kerro mistä on kyse eikä ohjelman sponsori pääyhteistyökumppanikaan kerro mitään oleellista. Ei edes Google ole pahemmin rekisteröinyt kyseistä titteliä kantaansa maailman 8058044651 nettisivulta. Mutta etsivä löytää. Tiedonmuruja löytyi all-usenet-archive.comista ja, kuinkas ollakaan, SchizoBlogista. Niin, ja kysyn vaan miten tämä täsmätieto olisi löytynyt, jollei joku olisi copypeistannut sitä oululaisen jalkapalloseuran keskustelufoorumiin.

Business Opportunity Directorina vastaat muun muassa Trainers’ Housen uusasiakashankinnasta ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien kartoittamisesta yhdessä johtoryhmämme kanssa.

Trainers’ Housen henkilökunnassa ei ole yhtäkään BODia. Kaikki, paitsi kolme neljästäkymmenestäkolmesta nettisivuilla listatuista, ovat jonkinlaisia konsultteja. Konsultaatio ei toimi, kerrotaan firman tuotteet ja palvelut sivulla. Minä en ymmärrä kilpailijoiden tavoitetta. Ymmärtävätkö kilpailijat? Mikä heitä motivoi? Oikeasti? Televisossa näkyminen ja mahdollinen työpaikka konsulttifirman (”Suomen kiinnostavin organisaatio”?) myyntireiskana? Kai siinä on sitten mieletän palkka tai jotain? Minulta jää katselutehtävä kesken koska en ymmärrä tavoitetta. I’m fired! Onneksi on muitakin kanavia.